Miksi viettää talvilomaa koulujen loma-aikoina, ellei lomaile kouluikäisten lasten kanssa? Miksi tunkea ruuhkiin ja jonoihin, jos on mahdollisuus lomailla ruuhkattomana aikana? Tammikuun puolivälissä Kuusamossa on paitsi kylmää ja väljää, myös järjettömän kaunista.
Kulkutautivapaanakin vuonna kaikenmaalaiset turistit ovat pakanneet laukkunsa ja poistuneet. Retkeilyreiteillä ei ole ruuhkaa, ja vapaata majoitustilaa löytyy. Lähde mukaani katsomaan miltä näyttää talvinen Kuusamon ihmemaa, kun jalkaan asennetaan lumikengät, ja kuljetaan tarvittaessa vaikka ihan omia polkuja.
Ajamme tammikuun toisella viikolla Uudeltamaalta Kuusamoon. Emme kuitenkaan ole mitään huolettomia koronalinkoturisteja. Pian vuoden, koko korona-ajan, olemme rajoittaneet kaikki kohtaamisemme minimiin. Työpäivät ovat soljuneet etänä täydellisen työrauhan kotitoimistossa, vailla fyysisiä kohtaamisia. Kaikki ne ostokset ja asioinnit on hoidettu netissä jotka sähköisesti on voitu tehdä. Painavien koiranruokasäkkien kotiinkuljetuksen olen ulkoistanut enemmän kuin mielelläni, ja päivittäisostokset ovat vaihtuneet kaupan lastauslaiturilta kerran viikossa kontaktittomasti noudettaviin ruokalaatikoihin. Lääkärin etävastaanottokin on tullut jo tutuksi, ja Jorvin apteekkikin toimittaa ostokset kotiin. Lähes täydellinen eristäytyminen on ollut tarpeen, jotta lähipiirin riskiryhmäläisiä uskaltaa tarvittaessa tavata.
Tällaisena aikana saa olla kiitollinen siitä että on töitä. Korona on muiluttanut niin montaa toimialaa niin rankasti, että jälki hirvittää. Oma kulutus on vähentynyt, mutta olen pyrkinyt suuntaamaan vähentyneet hankinnat viisammin. Ostoslistaa netissä koostaessani olenkin valinnut kotimaisen vaihtoehdon aina silloin, kun se kohtuudella on ollut mahdollista. (Tiesitkö muuten, että avainlipputuotteena löytyy myös hammastahnaa, eikä Oxygenol ole olleenkaan hassumpi tahna?)
Poikkeamme ajomatkalla huoltoasemalla tankkaamassa, ja Kuusamon Citymarketissa ruokaostoksilla turvavälejä vaalien ja käsihygieniasta huolehtien. Kirurgiset maskit kasvoillamme totta kai. Kohtaamme monta maskitonta ihmistä, jotka kierrämme niin kaukaa kuin mahdollista. Aerosolit leijuvat ilmassa pitkään, eikä pelkkä desinfiointiaineiden hölvääminen tätä kulkutautia pysäytä. Maskien käyttö ei infektioiden torjunnassa ole mielipideasia. Mitä tehokkaampi ja paremmin hengitysilmaa suodattava maski ja mitä parempi käyttökattavuus, sitä turvallisempaa on julkisissa tiloissa liikkuminen. Meille kaikille.
En nyt maskiasiaa sivutessani malta olla sanomatta sitä, mikä on mielessä kauan pyörinyt: Sosiaali- ja terveysministeriö teki meille suomalaisille korvaamattoman vahingon todistellessaan vaivojaan säästämättä, ettei maskilla voida osoittaa olevan kantajaansa merkittävästi suojaavaa vaikutusta. Suuri vaiva nähtiin, jotta voitiin todistaa, ettei kirurgisten maskien käytöstä ole pisaravälitteisten hengitystieinfektioiden leviämiseen väestössä merkittävää suojaa kantajalleen. Kirurgisten maskien ei kukaan kai ole koskaan väittänytkään suojaavan kantajaansa tartunnalta, vaan että niiden käyttö suojaa muita!
Olisi ollut asiallista kertoa yleisölle selkeästi kirjallisuuskatsauksessa esiin nostettujen satunnaistettujen tutkimusten tutkimusolosuhteet: Alkuperäistutkimuksista kahdessa tutkittiin Yhdysvalloissa asuntoloissa asuvia yliopisto-opiskelijoita ja kolmessa Mekkaan matkustaneita pyhiinvaeltajia. Niinpä laajalti uutisoidulta, poliittisten päätösten kivijalaksi tilatulta tutkimukselta olisi voinut myös odottaa selvemmin esille tuotua mainintaa siitä, että tutkimusten ”kohdeväestöt ja tutkimusympäristöt poikkeavat Suomen väestöstä selvästi”. Nyt se mainitaan yhdellä lauseella sivulla 55. No kiitos että edes siellä.
Mutta mennäänpä vihdoin asiaan, karistetaan hetkeksi korona ja maskiselvityksen aiheuttama lievää pahempi hermoärsytys, ja palataan tammikuun alun kirpeän rapsakoihin talvipäiviin.
Auringonnousu Rukan Hakojärven jäällä
Ensimmäisenä varsinaisena lomapäivänämme heräämme retkikoira Jetsun kanssa aamuhämärissä paksujen kelohonkaseinien suojassa murmelimaisesti ja pitkään nukutun yön jälkeen.
Onneksi tammikuussa täällä Kuusamossa aurinkokin nukkuu pitkään, eikä vaadi nousua kukonlaulun aikaan. Puen lämpimästi päälleni. Reissukoira on aina valmis heti kun räväyttää silmänsä auki.
Kirmaamme Jetsun kanssa ulos juuri parahiksi. Konttaisen suunnalla erottuu nousemaan valmistautuvan auringon kaukaista kultaista kajoa. Miten kaunis onkaan tämä kumpuileva vaaramaisema!

Tänään keskityn olemaan olemassa, ja nauttimaan puhtaasta luonnosta ympärilläni. Satoi tai paistoi, tuli mitä tuli. Tulkoon vaikka ”ämmiä äkeet selässä”. Tosin näin pakkasellahan se tarkoittaisi järjettömän tiukkaa lumipyryä.
Mutta joka tapauksessa, enemmän kuin mitään muuta, sää on aina varustautumiskysymys. Tänään vietän synttäreitäni luontoelämysten parissa, riittävän lämpimästi pukeutuneena.
Elämä on lahja, ja vanheneminen on ainoa todistettavasti toimiva keino elää pidempään.
Hetkestä nauttimisen parhaita opettajia ovat olleet elämäni koirat. Niin tänäänkin. Jetsu haukkaa pienen leijonan annoksen olemisen sietämätöntä keveyttä, vapautta Hakojärven jäällä. Kaupunkilaiskoiran tarkkaan säännellystä remmielämästä otetaan pieni tarkkaan valvottu vapaahetki.

Koiran kanssa lomaillessa mikään ei voita mökkimajoitusta – etenkin kun naapurit ovat turvallisen matkan päässä kuten täällä. Villa Konttaisenrannassa meillä on asiat just hyvin. Jos Jetsulta nyt kysyttäisiin, varmasti paljon paremmin kuin kotona.
Näin korona-aikaan omassa rauhassaan sijaitseva hyvin varusteltu mökki muodostaa turvapaikan. Kelohonkakuplan, josta ei tarvitse jääkaapin täyttämisen jälkeen poistua muualle kuin lumikenkäilyretkille.
Entäs lumikenkäily sitten? Olisikohan lumikenkäily koronatalvena ylivoimaisesti terveysturvallisin tapa liikkua? Lumikenkäilijä ei tarvitse höylättyjä latuja, tampattuja rinteitä tai aurattuja jääratoja. Lumikenkäilijä voi paksun lumen aikaan kulkea melkein missä vaan, jättämättä jälkeä herkimpäänkään sammalmattoon. Ei tarvita polkuja, eikä hyvillä lumikengillä liukkauskaan pääse yllättämään. Jos joku tulee reitillä vastaan, voi väistää suoraan metsän puolelle, uppoamatta vyötäröä myöten hankeen.
Lumikenkäilijä ei törmäile hitaampiin kulkijoihin kovalla vauhdilla, eikä lumikenkäillessä liioin mene kättä jalkaa poikki pehmeään hankeen kaatuillessa. Jos näin on joskus käynyt, lie tapahtumalle jokin puoliyliluonnollinen selitys.




Aamulenkkimme jälkeen palaamme mökin hellivään lämpöön. Nautimme lomapäivän kiireettömän aamiaisen, ja poltamme kynttilää tällä kertaa vain toisesta päästä.
Vaikka rakastan pieniä tunnelmallisia niukkojen mukavuuksien erämökkejä kaukana kaikesta, ymmärrän hyvin myös modernin kelorakentamisen isojen ikkunoiden trendiä. Isojen ikkunoiden ääressä tuntee paukkupakkasellakin melkein olevansa ulkona, kun laajat ikkunapinnat tuovat luonnon sisään. Ai että. Tässä voisi melkein istua koko päivän, ja katsella ulos.

Mutta onneksi kuulen lumikenkieni kovaäänisen kutsun, ne haluavat päästä vihdoin hangelle. Lähdetäänpä ensimmäiselle retkelle!
∞
Ajamme Kemijärventietä luoteeseen, kohti Kiveskoskea. Rukalta kohteeseemme olisi matkaa noin kaksikymmentä kilometriä, Hakojärven rannalta vain neljätoista. Kymmenessä minuutissa olemme perillä.
Kiveskosken talviaamu on puhdasta kultaa
Tismalleen viisi vuotta aiemmin ajelehdin täällä verkkaisen kosken vietävänä oranssissa kelluntapuvussa. Avoin virtavesi höyrysi lähes kolmenkymmenen asteen pakkasessa, ja hiljaisuudessa melkein kuuli koskikarojen siiveniskut. Olin tuolloin ensimmäisellä Kuusamon talvilomallani.
Tänään palaamme tuon suuren elämyksen tapahtumapaikalle.
Parkkipaikalla asennamme joulun aikaan vaatehuoneen pimeydessä kahdesta neljäksi lisääntyneet lumikengät jalkaamme. Säädöt on tehty pakkasviisaasti valmiiksi jo kotona ennen lähtöä. Kiinnitämme talutushihnan, ja annamme aina yli-innokkaalle reissukoiralle luvan hypätä alas turvakalterin rajaamasta matkustusyksiöstään.
Lumikenkäilemme puuterilumessa hienon kodan sivuitse. Siinä viisi vuotta sitten tulistelimme koskikellunnan päätteeksi.
Kovin pitkään ei tarvitse tasamaata paarustaa, kun matalan talviauringon lämpimän pehmoinen valo alkaa pilkahdella lupaavasti puiden lomasta.

Lyhyen talvipäivän valo on taianomaisen kaunista.
Puusto harvenee ja aarre paljastuu..
Äkkiä koko maisema on puhdasta kultaa.




Seison lumikengissäni, niille sijoilleni kivettyneenä, enkä voi kuin ihastella ääneen. Hyvänen aika miten kaunista! Ja juuri nyt, juuri tässä. Onneksi ei ole edes kylmä, sillä tästä ei tee mieli liikkua.
Kuvaan kaunista valoa, ja Jetsu ihmettelee minne jään. Uskollinen ystävä odottaa sinnikkäästi korvat tötteröllä, että ilmestyn jälleen näkyviin.
Aina välillä saa lukea tai kuulla kuinka joku kokenut luontoliikkuja kehottaa unohtamaan valokuvauksen, keskittymään ”menossa olevaan live-lähetykseen”, ja olemaan läsnä.
Mutta vaikka kuinka tätä maisemaa silmilläni arvostaen ahmin, ja yritän tallentaa tämän kultaisen talvipäivän matalaa ja ujoa valoa omalle korvavälikovalevylleni, muistaisin tästä hengityksen salpaavasta kauneudesta vain kalpean aavistuksen. Onneksi en joudu varaamaan pelkkään muistiini.
Tällaisena hetkenä,
tällaisessa valossa,
tällaisessa maisemassa,
ei mikään tässä maailmassa ole sen hienompaa kuin olla elossa tätä kokemassa.
Juuri tässä.
Just nyt.











Auringonvalon väri haalistuu, pian kaunein kullanhohto on tiessään.


Varjojen valo on kylmää, mutta sydämessä läikehtii lämpö.


Olemme juuri nähneet tammikuisen pakkasaamun kaikessa kauneudessaan.
Tämän hienompaa elämyslahjaa ei luonnonystävä voi saada.
Kiitos Kuusamo, kiitos Luontoäiti ❤
Yhteinen tarinamme jatkuu.

Vaan eipä tässä vielä kaikki. Vaikka valoisaa aikaa on Kuusamon talvipäivässä noin neljä tuntia, ehdimme tehdä muutakin.
Suuntaamme auton keulan takaisin kohti Virkkulantien jättiläistä, kohti siellä odottavaa rengasreittiä, joka on vielä kokematta.
∞
Ilahtuisin jos seuraisit retkiäni myös Facebookissa.
Kuviani löydät Instagramista ja Twitteristä.
Blogia voit seurata myös Blogit.fi -palvelussa.
Ethän käytä kuviani ilman lupaani.
Copyright © 2021 Johanna Suomela. All rights reserved.
Talviaamuina auringonnousun kultahetkien kuvaaminen onnistuu minultakin, kun aurinko ei nouse niin järjettömän aikaisin! Kuusamo on kyllä ihana retkikohde – niin talvella kuin kesälläkin.
TykkääLiked by 1 henkilö
Se on totta! Vaikka aamu ehti valjeta jo Hakojärvellä, oli matalaa lämmintä valoa maisemassa vielä pitkään. Talviaamut voivat olla uskomattoman kauniita, eikä niiden ihailu typistä yöunia, kuten kesäaikaan.
Kuusamossa on niin paljon kaikkea! Uusiakin käyntikohteita riittää vielä jokaiselle visiitille, vaikka olen siellä jo monta lomaani viettänyt. – Ja tutumpikin kohde näyttäytyy aina uudenlaisena, kirjaimellisesti uudessa valossa riippuen taivaan pilvisyydestä ja kellonajasta.
TykkääTykkää
Hei,
Mahtavaa maisemaa. Tammikuun ensipäivinä kävin itsekkin noilla kulmilla. Naamareissa tietenkin. Konttaista, Valtavaara ja sellaista. Syntymäpäiväretki vaimolleni. Näköjään jäi paljon kaunista vielä nähtäväksi seuraavaankin kertaan. Toivoakseni silloin säät suosivat samalla tavoin kuin noissa hetkissä, jotka olet saanut vangittua tähän ruudulle iloksi. Näin lukijan onneksi et tyydy pelkästää live lähetykseen ja vielä tarjoat idean poikasiksi tulevaisuuten.
Kiitän aikaisemmista Kuusamon kuvauksista. Niistä ammensimme ideoita ikääntymisen vuosijuhlaan. Ja siitä, että jaksat näitä juttuja ja kuvia koostaa.
TykkääLiked by 1 henkilö
Lämmin kiitos kauniista sanoistasi, Heikki!
Mukava kuulla että olet löytänyt kirjoituksistani mieluisia vierailukohteita. Tältäkin lomalta niitä on tulossa vielä lisää, eli tulossa on Konttainen, Valtavaara, Riisitunturi ja Kuntivaara, sekä tietty muutama kaunis virtavesipaikka. Seuraavien juttujen tuloa ei tarvitse odottaa ihan näin kauaa, sillä kaikki kuvat on jo valittu 🙂
TykkääTykkää
Mitä noihin maskeihin tulee, niin eikö aluksi jopa sanottu, että ”ne voivat olla jopa vaarallisia” tms. Helppo uskoa, että ihmisiä ei paljoa ollut, kun ei niitä ollut kuukautta myöhemminkään. Miten paljon valoa oli tammikuussa ja miten kylmä tuolloin oli?
On kyllä todella kauniit maisemat! Kuusamon seudusta alkaa muodostua yksi suosikkipaikkojani Suomessa.
TykkääLiked by 1 henkilö
Moikka Mikko,
tuona tammikuisena päivänä auringon nousun ja laskun väli taisi olla 4,5 tuntia, ja pakkanen vaihteli viikona aikana 13 ja 32 asteen välillä. Että hyvin saa kyllä retkelle lähtiessään pukeutua. Kaikkein kylmimpänä päivänä oltiin Riisitunturilla, ja siellä kävi noin 34 asteen pakkasen lisäksi vielä paikoin melkoinen viima, että turkishatut ja kasvojen suojaksi nostetut bandannat olivat kyllä tarpeen. Niin kylmä tunturissa oli, että retkikaveri jätettiin suosiolla mökin lämpöön odottamaan.
Kuusamosta on tullut oma luontokohdesuosikkini, juuri sen takia että alueen luonto on niin monipuolinen ja rikas.
Suomessa tosiaan tämä päättäjien (STM:n ja erityisesti erään nimeltä mainitsemattoman virkamiehen) asenne maskin käyttöön on ollut alusta pitäen perin kummallinen. Ensin piti vääntää musta väkisin valkoiseksi, ja venkoilla että maskeista voi muka olla jopa haittaa, kun oltaisiin voitu rehdisti sanoa että kyllä niistä taudin leviämistä vastaan hyötyä olisi, mutta valitettavasti tällä hetkellä suojaimia ei ole. Tartuntatautilakiinkaan maskipakkoa ei saatu aikaiseksi, joten nyt sitten hallitus joutuu säätämään erillislain, jolla maskipakko voidaan saada voimaan. Mutta uskottavuuden tuo venkoilu on kyllä vienyt.
TykkääTykkää
[…] Kuusamon kauneimpia talvimaisemia etsimässä […]
TykkääTykkää
Huikean kauniita, suorastaan lumoavia talvimaisemia! Hienoa myös kertoa läpinäkyvästi koronaturvallisesta matkustamisesta.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Taina!
Kuusamon talvimaisemat ovat minut lumonneet 6-0, ja uskon että lumous vetää minua noille seuduille jatkossakin. Tuntuu että joka kerta löytyy uusia luontoelämyksiä, vaikka aika paljon on jo koettukin.
TykkääTykkää
Tuo Lapin talvinen värimaailma ja valo on kyllä jotain maagisen kaunista. En oo missään muualla Suomessa törmännyt tuohon samaan neonpunaiseen ja oranssiin talviaurinkoon, mikä värjää koko tienoon samalla sävyllä. Ja nuo pastellitaivaat tai höyryävät jäiset järvet vasten sinistä taivasta, ai että ❤ Tosi kauniita kuvia oot kyllä vanginnut, oli ilo silmälle tämä postaus!
TykkääTykkää
Kiitos Cilla Maria! Kuusamon keskitalven paukkupakkaspäivät ovat kyllä elämys, joka pitäisi jokaisen kokea ainakin kerran elämässä. Lämpimiä vaatteita se tosin vaatii, sillä kolmenkympin kireämmälle puolelle painuva elohopea korostaa hyvän varustautumisen merkitystä. Mutta jumalainen valo korvaa kyllä kaiken sen vaivan, moninkertaisesti! ❤
Olipa onni että olit likettänyt kommenttiani, muuten en olisi kaivannut kommenttiasi. Se nimittäin löytyi roskapostin joukosta!
TykkääTykkää
”Miksi viettää talvilomaa koulujen loma-aikoina, ellei lomaile kouluikäisten lasten kanssa?”
”Siksi, kun opettajalla ei ole muuta vaihtoehtoa.”
Sori, oli ihan pakko. Tämän ammatin paras ja huonoin puoli on oikeastaan sama: loma-ajat. Pitkähköt lomat on siunaus, mutta se, että ne on ruuhkaisimpiin ja erityisesti kalliimpiin loma-aikoihin, on taas ärsytys. Mutta vielä enemmän harmittaa se, ettei ole mahdollista päästä pohjoiseen ihailemaan kaunista ruska-aikaa. Olen yrittänyt esimiehelleni puhua, että mitäs jos pitäisin ensi syksynä vain etäopetusta – Lapista (tai Kuusamosta) käsin. Vastaukseksi sain epäuskoisen ilmeen ja hiljaisuuden.
Kuusamo on kyllä upea. Miten onkaan, että joka reissulla siihen rakastuu aina vain enemmän. Ja nämä tämänkin juttusi kuvat vaan lisäävät Kuusamo-rakkautta ja -ikävää. Oi että.
Hyvä ystäväni osti Kuusamosta oman mökinkin, joten tätä Kuusamo-huumaa on selvästi ilmassa laajemminkiin. Enkä kyllä yhtään ihmettele!
TykkääLiked by 1 henkilö
Olet tismalleen oikeassa! Kun olin julkaissut tekstin ja luin sen läpi ensimmäisen kerran verkkoversiona, tulitte Annikan kanssa heti mieleeni. Teillä ei tosiaankaan ole vaihtoehtoja. Ja on kyllä todettava, että jos suinkin voisin vaihtaa off-season -matkailumahdollisuuteni opettajien lomiin, luulenpa etten joutuisi miettimään kovin pitkään 🙂
Mutta koska iso osa ihmisistä on tavalla tai toisella riippuvainen koulujen loma-ajoista, on varmasti parempi, että me joilla se mahdollisuus on, pyrimme ajoittamaan lomamme muualle kuin koulujen loma-aikoihin. – Etenkin silloin kun kyse on noista lyhyistä syys- ja hiihtolomista, jotka väkisinkin ruuhkauttavat joitakin kohteita ja palveluita. Jos useampi meistä joille se on mahdollista pyrkisi sijoittamaan lomareissunsa koulujen lomien ulkopuolelle, hyötyisivät myös matkailuyrittäjät pidentyneestä sesongista ja kysynnän hajautumisesta. Etenkin nyt ulkomaisten matkailijoiden puuttuessa moni matkailuyrittäjä syö kynsiään, kun majoitushuoneet ja eritoten ne terveysturvallisimmat majoitusvaihtoehdot, ”kelohonkakuplat” omassa rauhassaan kumisevat tyhjyyttään.
Mutta tuo Kuusamo, en tiedä mihin sen kanssa vielä joudun. Tuntuu että kerta kerralta rakastun paikkaan yhä enemmän. Jotenkin alkaa kyllä jo hahmottua, että oma pieni syrjäinen erämökki jossain noilla seuduilla olisi todeksi tullut unelma. Tosin täytyy ennen sitä seurata miten tuo kobolttikaivosasia edistyy, sillä voidaan tuhota paljon…
TykkääTykkää
Juuri tuo, että pystyy lähtemään koulunlomien ulkopuolella on kyllä hyvä asia. Tietenkin nyt etäisyyden pitäminen, mutta myös hinta. Näkeehän tämän sesonkivaihtelun ihan Oulu-Hki lentojen hinnoissakin. Aina kun täällä on joku loma, niin yhteyshinta nousee. Ja toimii edelleen, vaikka on kuinka korona-aika.
Jep. Suomen kansa todellakin omaksui sen käsityksen, että maskit on syytä jättää vain terveystoimijoille, koska niitä voi käyttää väärin jne. Nyt on hiukka vaikea selittää, että katsokaas, kun vaihdettiin mielipidettä ja olisikin suotava pitää sitä maskia.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentistasi, Anna.
Todellakin, markkinatalous toimii. Hinnat nousevat kysynnän mukaan, joten on hyvä jos voi reissata matalamman sesongin aikana. Sitä paitsi normaalina aikana, silloin kun esimerkiksi ravintoloissa voi käydä, saa niissä aukiolevissa yleensä parempaa palvelua ruuhkattomana aikana kuin silloin kun tarjoilijat saavat juosta kieli vyön alla selvitäkseen työtaakasta.
Tämä Suomen maskipolitiikka on kyllä ollut suorastaan surkuhupaisaa. Naurattaisi ellei itkettäisi. Jos maskeihin olisi alun alkaen suhtauduttu kuten muissa länsimaisissa sivistysvaltioissa, olisi ehkä säästetty muutama ihmishenki. Ja vältetty siltä kaikelta ikävältä, jota poliisi tulee kohtaamaan uusia takinkääntäjien säätämiä lakeja valvoessaan.
TykkääTykkää
Kuusamo ja luonto kiehtoisi juuri nyt kovin paljon! Useana vuonna olen pääsiäistä ollut viettämässä Rukalla, mutta siinä ei tietysti kovin rauhaisaa olo ollut. Tänä vuonna saa jäädä väliin, mutta rauhaisia maisemia Kuusamossa on ikävä. Viime kesänä tuli kierrettyä siellä monia tuttuja kohteita ja paljon tuli uusiakin, mutta onhan ne talvella varsin erilaisia. Siinä missä pikkukarhulla oli kesällä jonoa riippusilloille, sai sen talvena kiertää näkemättä ketään ihmistä. Luonnossa jos missä kaipaa rauhaa, siksi itse liikun pääsääntöisesti arkena suosituissa kohteissa.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kuusamo kiehtoo kyllä aina, vaikka Ruka pääsiäisenä voi olla aikamoinen, ei ehkä niin luontomatkailijan kohde 🙂
Ajoituksella ja valitulla retkikohteella on tosiaankin väliä. Viime syksynä kun olimme edellisen kerran syyskuun puolivälissä,ruskaturisteja oli kyllä liikkeellä. Me lähdimme miehen etätyön vuoksi (mä oli lomalla) liikkeelle vasta puolenpäivän jälkeen, ja saatiin aika lailla mennä omassa rauhassamme. Valittiin tietty myös vähän rauhallisempia kohteita. Tai no joo, Riisitunturi ei ole kovin rauhallinen kohde koskaan, mutta iltapäivällä liikkeelle lähtiessä saatiin olla sillä pidemmällä rengaslenkillä melkein kaksin.
Mieluiten retkeilen minäkin arkena, mutta harvemmin siihen on mahdollisuutta. Keväällä kun meillä oli työajanlyhennys, kävin muutamana perjantaina retkellä. Tuolloin esim. Kurjenrahkan kauniilla Savojärven kierroksella oli kyllä muitakin, mutta varmasti paaaaljon vähemmän kuin viikonloppuisin.
TykkääTykkää
[…] Välillä lonkeronharmaa tammikuinen taivas vivahtaa aavistuksen kellertävään. Mutta turha toivo, kauniita valoilmiöitä ei ole tänään tarjolla. Aurinkoa saimmekin onneksi varastoon jo eilen Kiveskosken kullanhohtoisessa kuuramaisemassa. […]
TykkääTykkää