Konttainen on suuri ja mahtava vaara. Sen kyrmyniskainen profiili erottuu jo kaukaa. Konttaisen huipulle vie kahden kilometrin mittainen rengasreitti, Konttaisen Kuhaus. Polku huipulle kulkee kauniissa metsässä, ja tarjoaa sekä hyvän hengästymisen että komeat näköalat. Ja mikä parasta, Konttaisen kuhauksen käyntipäivänä kerkiää tehdä halutessaan muutakin.

Virkkulantien lähestymisreitillä Konttainen ei voi jäädä huomaamatta. Talvellakin Konttaiselle leimallisen jyrkän kalliorinteen huomaa oitis. Se on niin jyrkkä, että tammikuun alkupuolella seinämä on edelleen lumeton.

Olemme liikkeellä iltapäivällä, käytyämme ensin Kiveskoskella vastaanottamassa kultaista aurinkoa.

Konttaisen rengasreitti lähtee Virkkulantien parkkipaikalta. Tammikuisena iltapäivänä mahdumme parkkiin juuri ja juuri. 

Laitan parkkipaikan reunalla lumikengät jalkaani. Samalla huomaan, että lähtöpisteessä kannattaa olla tarkkana. Kuusamon lintukerhon ruokinta-automaattien ympärillä pyrähtelee jos jonkinlaista siipiveikkoa. Olen tunnistavinani ainakin hömötiaisen ja kuukkelin, ennen kuin suuntaamme polulle.

Konttaisen kuhaus on talvella lumikenkäilyreitti

Konttaisen kuhaus on talvisin lumikenkäilyreittinä, mutta kuten useat suosituimmat polut ovat usein vaelluskengin kuljettavia talvikuukausinakin, niin näköjään tämäkin. No, antavatpa lumikenkien pohjaraudat mukavasti lisäpitoa liukkaissa kohdissa, niitäkin näköjään on. Sillä varmuushan on aina paras, ja paljon parempi kuin liukastuminen alamäessä.

Konttaisen reitti lähtee oitis ampumaan vaaran rinnettä ylös. Syke nousee ja hengästyttää. Muutamia ihmisiä tulee vastaan, ja väistämme suosiolla metsähallituksen puolelle. 

Kovin pitkään ei onneksi tarvitse huohottaa, kun oikean olkapään yli jo aukeaa ensimmäinen avara maisema.

Konttaisen kuhauksen suositeltu kiertosuunta on vastapäivään. Olen kantapään kautta oppinut, että kiertosuuntasuosituksilla on usein syynsä, joten vastapäivään siis.

Sitä paitsi näin pandemia-aikaan viisas välttää turhia kohtaamisia, joten sekin toimii kannustimena noudattaa reittien suositeltuja kulkusuuntia!

Konttainen on osa Karhunkierrosta

Onhan täällä aiemminkin oltu, kun vuonna 2018 kiersimme Karhunkierroksen neljässä päivässä.

Tuolloin tosin Konttaisesta jäi parhaiten mieleeni musertava nälkävuoden pituinen porrasnousu, jota en tänään reitin varrella huomaa. Karhunkierroksen nousuun verrattuna Konttaisen kuhaus tuo kulkijan vaaran laelle melkein huomaamatta.

Kaikille Karhunkierrosta kesävaellukseksi suunnitteleville pieni molempien kantapäiden kautta koettu ennakkovaroitus: Karhunkierroksen reittilinjaus Valtavaaran ja Konttaisen vaaramaisemissa on kuin matkustaisi vuoristoradalla – ilman rataa ja vaunua. Onneksi pahimmissa paikoissa on köysikaiteita apuna. Alaspäin mennessä laskeutumisen turvaksi, ja vaeltajan tueksi ylämäkeen painavaa rinkkaa telkutessa.

Maisemat Konttaiselta ovat upeat, ihan joka suuntaan.

Maisemallisesti tämä on ehdottomasti käynnin arvoinen – useammankin.

Isompi avohakkuukin silmääni pistää, mutta onneksi se on kauempana horisontissa. Toivottavasti tulevaisuudessa tämä maisema voisi säilyä mahdollisimman koskemattomana, jotta Kuusamo säilyisi sellaisena kuin se tänään on – Suomen monipuolisimpana luontomatkailukohteena.

Konttaisen kuhaus on pakkaspäivän tulipaikaton pikataival

Konttaisen reitiltä on tulipaikkaa – tai muita rakenteita – turha etsiä. Niinpä täällä keskitytään olennaiseen, ympäröivään luontoon ja alla avautuvaan maisemaan. Konttaisen kulkijaa hemmotellaankin useaan eri suuntaan avautuvilla näkymillä.

Tänään Konttaisen kuhausta kehystävät kaunismuotoiset puut ovat kauniin kuuran peitossa, ja taivaalla hehkuvat kauniin talvipäivän viimeiset sävyt.

Nämä  maisemat saavat kulkijan haltioitumaan.

Tämä maisema saa huokailemaan kaikesta alla avautuvasta kauneudesta.

Pakkaspäivänä liikkeellä pysyminen pitää kuitenkin kulkijan parhaiten lämpimänä, joten liian pitkäksi aikaa ei voi tämänkään maiseman ääreen jämähtää.

Kameran objektiivi jämähti jo ennen huipulle pääsyä, mutta onneksi matkassa on pakkasta säikkymätön Carl Zeissin linssillä varustettu luottokännykkä. Miten se menikään, vanhassa vara parempi?

Alaspäin lähtiessämme reissukoiramme Jetsu löytää polun varrelta mehevän kuusen pehvasta täydellisen pyöreäovisen hobittikolon. Utelias koira käy tarkistamassa onko ketään kotona, mutta onneksi asunto on tyhjä. 

Mikä mainio säältä suojaava soppi siinä onkaan metsän eläimelle retkeilijöiden poistuttua!

Pian puiden välistä pilkottaa Rukatunturi mäkihyppytorneineen.

Ei kestä kauaa kun auringonlaskun viimeinenkin hehku himmenee, ja pimeys laskeutuu. 

Alamäki on jyrkkä, muutamassa kohdin iljanteisessa jäässä. Olen etenkin alas mennessä onnellinen joustavien komposiittilumikenkieni hanakasti alustaan kiinni haukkaavista teräshampaista. Hyvillä lumikengillä luistinratakin muuttuu pito-ominaisuuksiltaan tarranauhaksi.

Pakkasukko kirii vauhtia päivän lukemiin, elohopea alkaa hätyytellä kahtakymmentä. Onneksi meillä on vuokrattuun lomakotiimme lyhyt matka. Virkkulantietä vain muutama hassu kilometri. 

Päästyämme Villa Konttaisenrantaan, laitamme takkaan tulet. Katsomme ikkunasta kuinka päivän viimeinenkin valo väistyy tummuvan sinisyyden tieltä. Reissukoira Jetsu päivystää maisemaikkunan edessä valppaana, mutta yksikään lintu ei edes valoisassa ole löytänyt rantamäntyyn ripustamaamme talitankoa. 

Komean päivän päätteeksi mökillä kokattu riistaillallinen kruunaa luontoelämyspäivän.

Miten hienon luontolahjan sainkaan! Kiveskosken kullanhohtoisen aamupäivän auringon ja komean Konttaisen tykkytaivaan samana päivänä! Miksei aina voi olla synttäripäivä – Kuusamossa?

Jälkikirjoitus maaliskuussa 2021:

Suokoon luontoäiti maamme päättäjille voimaa ja kauas tulevaisuuteen kantavaa viisautta torpata lyhytnäköiset voittoa tavoittelevat, luontoa peruuttamattomasti turmelevat hankkeet. Sellaiset kuten Kuusamon Juomasuon kobolttikaivoshanke. Kuinka monta talvivaaraa tätä maata tärvelemään vielä tarvitaan? Kuinka monen kaivoksen viulut kaatuvat veronmaksajien maksettaviksi sen jälkeen kun ulkomainen kaivosyhtiö on poistunut nauraen pankkiin?

Australialainen Latitude 66 Cobalt puuhaa Kuusamon Juomasuolle kobolttikaivosta, jota enemmistö kuusamolaisista, ja Kuusamon kaupunginjohtajan käsityksen mukaan myös kaupunginvaltuusto vastustaa. Vastustuksen takana vaikuttaa erittäin aiheellinen pelko kaivoksen vaikutuksista luontoon ja matkailuelinkeinoon. Vaan sepä ei näytä australialaisyhtiön vauhtia hidastavan, eikä silmissä vilkkuvia dollarinkuvia haalistavan. Ellei tämä Kuusamon luontoa uhkaava tulikuuma peruna ole vielä uutisista tuttu, lue tästä tuore artikkeli Kuusamoon puuhataan kobolttikaivosta, jota kaupunkilaiset eivät halua – taustalla vuosien taistelu

Lisätietoja ja linkkejä:

Kesäkuvia Konttaisen kuhaukselta löydät Retkipaikan jutusta täältä.

Konttaisen kuhauksen kahden kilometrin rengasreittiin kului meiltä aikaa kylmänä talvipäivänä alle tunti, liikkeelläoloaikaa vain 33 minuuttia. Kurkista älykelloni tallentama Konttaisen polun profiili tästä.

∞

Kiitos että luit! 

Ilahtuisin jos seuraisit retkiäni myös Facebookissa.

Kuviani löydät Instagramista ja Twitteristä.

Blogia voit seurata myös Blogit.fi -palvelussa.

Ethän käytä kuviani ilman lupaani.

Copyright © 2021 Johanna Suomela. All rights reserved.