Sileä, valasmainen, auringon lämmittämä kallio viettää mereen. Kalliolla sataman rauhaa valvoo vanha ja komea silakanpyyntialus Sjöbjörn, Merikarhu.
Kaunis satama kolahtaa välittömästi sielun pehmeimpään sopukkaan. Kökarin saaren Sandvik vie sydämeni ensisilmäyksellä.
Elokuun auringon lämmittämä silokallio hellii paljaita jalkojani. On pakko istua alas ja katsoa minne on tultu. Alkuihastuksesta hiukan toivuttuani huomioni varastaa rannan Merikarhu.
Se on kiistatta tämän luonnonkauniin sataman sielu ja valtias. Ja parasta mahdollista kameranruokaa.

Rannalla lomalaisia palvelee kauppa ja kahvila
Vierasvenesatama ja leirintäalue
Merikarhu ei tästä satamasta enää liiku, mutta moni muu on tullut veneellä. Venepaikkoja vierasvenesatamassa on peräti 50, silti ankkurissa ulapallakin on muutama vene.
Täällä Sandvikissä voisi myös telttailla, tai yöpyä pikkuruisessa mökissä. Me liikumme tällä kertaa vuokratulla asuntoautolla, jotta saimme koiratkin mukaan.
Merimaisemat ovat kauniit, eikä jalkapohjia hyväilevästä kalliosta meinaa saada tarpeekseen.
Tässä jääkauden silottamalla kalliolla voisi vain istua, ja rauhoittua paikalleen.
Joskus intuitio ohjaa tekemään erinomaisia päätöksiä. Tämän päivän paras päätös oli saunavaraus. Olemme varanneet illaksi yhden rantasaunoista.
Sauna on pesutiloineen sisältä melko vaatimaton, mutta tarjoaa hyvät löylyt. – Mutta se näkymä, joka saunan ikkunasta tänään hiljalleen juuri auringonlaskun aikaan rakoilevalle taivaalle aukeaa, ansaitsee täydet viisi tähteä. Tai jopa enemmän.
Yritän keskittyä nauttimaan löylyistä, mutta luontoäiti maalaa tänään niin upeilla väreillä, etten oikein pysty.
Ramppaan saunan terassilla pyyhkeeseen kääriytyneenä. Värit muuttuvat silmieni edessä. Hetki hetkeltä.

Näköala saunan lauteilta voittaa taulut
Värinäytelmä kestää täydessä loistossaan muutaman minuutin, sitten aurinko menee mailleen, ja maisema sammuu. Elokuun alun ilta tummuu.
Kova tuuli muokkaa suunnitelmamme uusiksi
Seuraavana aamuna suunnitelmissamme on saariretki, mutta tuulet päättävät tällä kertaa toisin. Haaveilemme pääsystä läheiselle Källskärille, ”Kreivin saarelle”, mutta ulapalla tuulee niin kovaa, ettei retkelle ole lähtemistä. Vene ei tänään liikennöi, eikä uimallakaan oikein pääse.
Suunnitelmamme menevät uusiksi, joka ei sekään ole lopulta ollenkaan huono juttu. Meillä kun on fillarit mukanamme, päätämme tehdä niillä ikioman Kökarin ympäriajon. Täällä Sandvikissa on värikkäitä fillareita, sellaisen voisi kai täältäkin lainata, ellei omaa olisi.
Poljemme juuri sopivasti takaisin kotisataman hiekkatietä, kun lyhenevän päivän elokuinen valo alkaa pehmetä.
Matkalla saunalle ohitamme huoltorakennuksen, jonka ikkunoista kajastaa kutsuva valo.
Rakoileva pilvitaivas lupailee tänäänkin kaunista auringonlaskua, mutta ihan eiliseen spektaakkeliin ei nyt ylletä.
Hyvä niin, saanpa minäkin kunnolla löylyteltyä.
Viimeisen aamun patikkaretki ja jäähyväiset
Aikaisin aamulla päätämme nuorimman koirani Jetsun kanssa lähteä seikkailulle. Nyöritän maastokengät jalkaani, ja heitän päivärepun selkään. Muut jäävät nukkumaan kun poistumme hissukseen matkoihimme.
Suuntaamme kohti Ötterböteä ja Kalenin patikkapolkua. Seitsemän kilometrin aamulenkillämme nautimme Kökarin maisemista, ihmettelemme kukkivia kihokkeja ja kallion laen jatulintarhaa. (Tuon patikkareissun jutun löydät kuvineen täältä)
Kun palaamme retkeltämme Jetsun kanssa takaisin Sandvikiin, ovat reissuseuralaisemme heränneet.
Lämpötila on retkemme aikana noussut melkein hellelukemiin. Vien patikointikaverini ansaitulle aamu-uinnille, ja nappaan samalla viimeiset kuvat valokuvauksellisesta Merikarhusta.
Laituri on tyhjentynyt, kaikki merikelpoiset paatit ovat lähteneet laiturista kohti seuraavaa satamaa.
Vain yksinäinen Merikarhu päivystää omassa maisemassaan.
Upeat elokuiset auringonlaskumaisemat tarjonnut rantasauna pääsee myös kuvaan.
Monenlaisia saunamaisemia on tullut nähtyä, mutta tämän saunan lauteilta ja terassilta tarjoillut auringonlaskut pääsevät niiden ikimuistoisimpien joukkoon.
∞
Reissasimme Saariston rengastiellä ja Ahvenanmaalla elokuun alussa kaksi viikkoa. Retken kohokohdiksi nousivat nämä päivämme Kökarilla, fillariretkemme Maarianhaminassa ja ex-tempore -yöpymisemme Getan ihanassa HavsViddenissä.
Ohuesti harmittaa, että kehuttu Källskär jäi kokematta. Mutta kaikkea ei voi saada, luonnossa matkaillaan luonnon ehdoilla.
Lisätietoja ja Kökariin liittyviä linkkejä:
Jutun Kalenin patikointiretkestämme voi lukea täältä.
Kökarin voi ottaa polkupyöräillen mukavasti haltuun. Lue tästä minkälaisen reissun me saarella poljimme.
Sandvikin omille sivuille pääset tästä.
∞
Ethän käytä tämän artikkelin kuvia luvatta?
Copyright © 2018 Johanna Suomela. All rights reserved.
Kiitos näytön sille puolelle että luit ❤
Tykkäämistaloutta ja seurantamahdollisuuksia:
Kaunis paikka ja karismaattinen Merikarhu! Nuo rannikon silokalliot on kyllä upeita, tykkään Porkkalanniemen rantakallioista hurjasti. Ahvenanmaa on täysin kokematta, se puute täytyisi korjata joskus. Muutenkin rannikolla olisi itselleni paljon uutta tutkittavaa.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kyllä Merikarhu oli tosiaankin komea! Onkohan tuollaisia katseenvangitsijoita muualla Suomen satamissa?
Minulla on aika monta juttua vielä tekemättä Ahvenanmaan matkailuautomatkaltamme, että niitä tulee kyllä lisää. Sillä jonnekin ne kuvat pitää saada talteen 😀
TykkääLiked by 1 henkilö
MIkä ihana tuulahdus sitä parasta kesää. Ja minua naurattaa, kun sinun touhu vaikuttaa ihan omaltani: ei edes saunomisesta meinaa tulla mitään, kun pitää kytätä, miten taivaanranta muuttuu hetki hetkeltä toiseksi. Ja sitten osaa olla kiitollinen niistä vähemmän kauniistakin hetkistä, kun silloin malttaa jo rauhoittua sen kamerankin kanssa :D. Ja tätä ”luonnossa matkaillaan luonnon ehdoilla” -lausahdusta olen tänään itsellenikin hokenut, kun olen harmitellut, ettei tulevan viikonlopun reissu kevätjäille ehkä turvallisuussyistä enää onnistukaan. Mutta koska pilvet karkasivat, saatanpa tänä iltana ottaa kameran mukaan iltalenkille ja kävellä lähimpään niemeen nokkaan katsomaan auringonlaskua ja kurkkaamaan, onko se viimekeväinen norppa tänä vuonna löytänyt samoille kulmille kuin aiemmin. Koti-ikkunasta sitä ei valitettavsti ole näkynyt, vaikka kuinka olen yrittänyt tähyillä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Niinpä! Onkohan se sitten sitä sinun nimeämääsi kamerarakkautta – vaiko sulaa auringonlaskuhulluutta? 😉
Mutta vielä koskaan en ole katunut kauniin auringonlaskun kuvaamista alusta loppuun. Löylyjä ja yöunia ja mitä niitä kaikkia nyt onkaan – tulee aina uusia, myös hernerokkapilvien peittäminä päivinä, jolloin auringonlaskuissa ei ole mitään ihailtavaa. Saman olen ollut havaitsevinani täysin pilvettöminä päivinä. Maisema toki muuttuu kauniin väriseksi auringon pudotessa taivaanrantaan, mutta muuten taivas on melko vaatimaton. Kaikkein paras auringonlasku on silloin, kun pilvisyys raottuu juuri ennen auringonlaskua. Ainakin minä tykkään, että parasta valoa ovat ne auringon punertavat viime säteet, jotka heijastuvat pilvistä.
TykkääTykkää
Upeita kuvia taas suloisesta paikasta. Olen ollut Ahvenanmaalla pyöräilemässä pariin otteeseen ja erityisesti Kökariin ihastuin!
TykkääLiked by 1 henkilö
Kaunis kiitos, Katja!
Mekin pyöräilimme tuolla Kökarilla, siitä on juttu tulossa – kunhan kerkiän jossain vaiheessa saada sen valmiiksi 🙂
TykkääTykkää
Ei voi kun sanoa, että Suomen saaristo on ihan parasta. Kauniin auringonlaskun olettekin kokeneet siellä. Eikö olekin mahtavaa kun huomaa jotain valokuvauksellista, kuten tuo laiva rantakivillä! Nuo kuvat ovat kuin tauluja!
TykkääLiked by 1 henkilö
No niinpä! Tuollaisessa paikassa menee melkein sekaisin kuvaushimosta, kun ei millään meinaa saada tarpeekseen. Sitä huomaa kuvaavansa samaa Merikarhua useasta eri kulmasta…
Mutta niin paljon on paikkoja joista kaunista kuvattavaa ei helposti löydä, että tuollaiset Kökarit ovat miellyttäviä poikkeuksia! 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Sepä se. Esimerkiksi Dubrovnik on kuvauksellinen.
TykkääLiked by 1 henkilö
Ihana hyvän mielen juttu, tästä tuli niin kesäinen fiilis! Ja niin elävästi kuvailit valasmaista kalliota ja Merikarhua, että oli ihan kuin olisi päässyt reissullenne mukaan 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Emma!
Näiden kauniiden kesäpäivien kaipuussa näitä juttuja juuri kirjoitetaan. Jotta ne parhaat hetket pysyisivät muistoissa pitkään 🙂
TykkääTykkää
Hienot auringonlaskut olet taltioinut. Minäkin olin tuolla kesäkuussa ja silloinkin sattui olemaan hieno auringonlasku. Tuossa saunassakin tuli käytyä. Källskrissä kannattaa toki käydä jos on mahdollisuus.
TykkääLiked by 1 henkilö
Niinpä Fammo, sitä mietin, että pitäisikö Kökarille mennä uudelleen – ja toivoa että sää on suosiollinen Källskärin retkelle?
TykkääTykkää
Jäin miettimään, että olemmekohan olleet tuolla yötä, ja piti ihan tarkistaa: tämä on siis Kökarin pohjoispuolen satama, eli kyllähän me sielläkin aikoinaan veneellä olemme olleet. Tosin Källskäriin taisimme lähteä eteläisestä vierasvenesatamasta. Källskär on kyllä aika ainutlaatuinen paikka Suomen saaristossa – itselläni tosin siitä ihan ensimmäisenä tulee mieleen kiinnittyminen purjeveneellä luonnonsatamaan jyrkkään kalliorantaan ja haasteet päästä ylös kalliota. Onneksi tuolloin mukana ollut veljeni kiipesi ensin kallion laelle ja viritimme sitten köyden helpottamaan muiden kiipeämistä! Mutta kyllä sittemmin, muistia kaivellen, saarelta muitakin muistoja löytyy! Kökaria on myös tullut kierrettyä maallakin, sillä joskus taisimme jäädä tuonne pariksi päiväksikin jumiin odottamaan suotuisampia tuulia – onhan tuo sen verran jo kaukana, ettei ihan millä tahansa tuulella viitsi aavalle merelle lähteä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Niinhän se taitaa olla, että Källskär on vähän kuin Bengtskär. Kovalla tuulella ei ole kumpaankaan mitään asiaa.
Mutta mitä enemmän asiaa miettii, sitä varmemmaksi tulee siitä, että Källskärille pitäisi yrittää päästä uudelleen. Että se olisi varmasti vaivannäön arvoista – onnistuessaan.
TykkääTykkää
Merikarhu on kyllä mahtavan kuvauksellinen, kaikki nuo värit ja pinnat! Mutta niin on rantakalliokin. Ihanaa sinun postauksissasi on, että kuvaat ja näytät kiireettömästi yksityiskohtien kauneutta, ne ansaitsevat tosiaan kunnollisen pysähtymisen.
TykkääLiked by 1 henkilö
Voi kiitos Päivi ❤
Tuossa mietin että noita kuvia pitäisi karsia. Mutta paikan ja Merikarhun kauneus ei mielestäni ollut enää vain katsojan silmässä – että noiden piti päästä muidenkin nähtäväksi.
Rakastan yksityiskohtia. Pitäisi enemmän osata pysähtyä kauniiden detaljien ääreen. Ihailla kaikkea pientä ja paikallaan olevaa, edetä hitaasti.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kökar on ehdottomasti lempisaareni Ahvenanmaalla. Olen aina yöpynyt tuolla leirintäalueella ja se on varmasti kaunein leirintäalue, missä olen koskaan ollut. Viime reissusta on jo tovi. Ehkä ensi kesänä voisi taas mennä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Rosa! Aika moni, aika paljon maailmaa nähnyt, on sanonut samaa. Ehkä voitaisiin siis perustellusti sanoa, että Kökarin Sandvik on, ei vain koko Suomen, vaan koko maailman kaunein leirintäalue! Ja se ei ole ihan vähän se. Mutta paikka on todellakin upea ❤
TykkääTykkää
Olen miettinyt tuota rengasreittiä. Se voisi olla ensikertalaiselle mahtava tapa tutustua saaristoon. On entisenä turkulaisena häpeä sanoa, kuinka vieraaksi tuo(kin) osa Suomea on jäänyt. Ihan superkauniita maisemia!
TykkääLiked by 1 henkilö
Rengasreitti on mahtava tapa tutustua saaristoon! Olen joskus kauan sitten käynyt Ahvenanmaalla, mutta silloin kaikki nuo matkan varrelta löytyneet paikat jäivät tutkimatta.
TykkääTykkää
[…] Kökar on lumonnut meidät eilisillan saunamaisemillaan. Hulvattoman kaunis auringonlasku Sandvikin vierassatamassa saa Kökariin jäämisemme tuntumaan […]
TykkääTykkää