Haagan Alppiruusupuisto – piilotettu paratiisi

Haagan Alppiruusupuisto on yksi Helsingin tarkimmin varjelluista salaisuuksista. – Tai niin voisi luulla. Ainakaan paikalle ei voi löytää sattumalta, sillä opasteita ei ole.

Rodopuisto on parhaimmillaan kesäkuun alussa. Pensaiden kukinnan runsaus vaihtelee vuosittain, kuten muillakin lajeilla. 

Vuonna 2016 kukinta oli vähän vaatimattomampi, nyt vuonna 2017 kukkia on paljon!

Tämä upea puisto perustettiin vuonna 1975. Tuolloin mäntymetsän katveeseen istutettiin 3000 erilaista alppiruusua tutkimustarkoituksiin.

Nyt saamme toden teolla nauttia neljänkymmenen vuoden takaisesta urakasta. Onkin helppo uskoa sanontaan

”Paras aika istuttaa puu oli kaksikymmentä vuotta sitten, toiseksi paras on nyt”.

Pääasia että istutetaan, jotta tulevaisuudessa on puita ja pensaita joita voimme ihailla.

Haagan Alppiruusupuisto on koko perheen esteetön paratiisi. Huumaavassa kelta-atsalean tuoksussa voi kävellä, työntää lastenvaunuja, taluttaa (hyvinkäyttäytyvää) koiraa (tai pyörää) tai liikkua pyörätuolilla.

Siellä täällä on penkkejä lepäilyyn, ja löytyypä pari pöytäryhmää myös eväiden nautiskeluun.

Atsaleat ovat koristepensaiden kruunaamattomia  kuningattaria. Ne talvehtivat lehdettöminä, ja ryöpsäyttävät upeat, lähes trooppisen oloiset kukkansa täyteen loistoonsa kesän alussa.

Atsaleat ja rhodot viihtyvät ja kukoistavat happamassa metsämaassa. Juuri sellaisessa jonne ne täällä on istutettu.

Mäntymetsän siimeksessä, pensaiden välissä kasvavat myös suopursut ja mustikat.

Puistossa on helppo liikkua ympäristöä kuluttamatta. Mainiot puiset ”pitkospuut” johdattavat kulkijan puiston sydämeen.

Puiston kahtia jakavan sähkölinjan alla, suorassa auringonpaisteessa kasvavat monen väriset atsaleat.

Metsässä ihastuttaa luonnonmukaisuus ja vihreys. Vaikka tämä on ihmisen luomaa, näyttää siltä kuin aluskasvillisuus, pensaat ja puut viihtyisivät toistensa seurassa.

Illalla kahdeksan aikaan auringonvaloa on vähän. Valo siivilöityy vain harvassa paikassa suurten mäntyjen latvusten läpi.

Missä köysin aidatut kulkuväylät ovat vain kolmen lankun levyisiä, on siellä täällä levennettyjä ohituspaikkoja.

Toisaalla hiekkakäytävällä riittää leveyttä.

Kauniina kesäiltana puistossa oli kyllä ihmisiä, mutta enemmänkin usealle hehtaarille olisi mahtunut.

Parhaat asiat elämässä ovat ilmaisia.

Juuri sellaiset kuin tämä puistovierailu.

Jos sinut vietäisiin Haagan Alppiruusupuistoon silmät peitettyinä, et voisi perillä uskoa että olet edelleen Suomessa – ja vielä urbaanissa Helsingissä!

Valtavat monimetriset alppiruusut kohoavat kursailematta taivasta kohti. Ihan kuin ne luulisivat kasvavansa eurooppalaisessa kasvitieteellisessä puutarhassa.

Onko niille kenties unohdettu istutettaessa kertoa,  ”Ei sitten tehdä näistä kukkimisista mitään numeroa, oksat rungonsuuntaisesti vaan, suomalaiskansallisen vaatimattomasti, ja latva kohti uusia pettymyksiä.  Olemme kylmässä pohjolassa, vakka kannen alle vaan, ettei syytetä koreilusta. Kyllä kohta syksyn synkkä miilu, pakkanen ja pimeys vievät suurimmat kukoistushalut sinustakin.”

Näin suuria ja reheviä alppiruusuja en ole milloinkaan Suomessa nähnyt. Ihan kuin olisin ulkomailla.

Tämä on halvin ulkomaanreissuni naismuistiin.

Mäntyjen ylenpalttinen lisääntymis- ja siitepölytysvimma näkyi kaikkialla.

Puistossa on myös katselutasanteita, joilta näkee kukinnan paremmin.

Erään viisaan naisen sanoin, Haagan Alppiruusupuisto on paikka, jossa sielu lepää.

Ilta-auringon viistossa valossa, lintujen laulaessa, alppiruusujen ja atsaleojen kukkiessa se on vihreä paratiisi.

Alppiruusupuisto on paikka jonne kaikkien luontoa rakastavien ihmisten pitäisi ainakin kerran elämässään hakeutua.

Mieluiten kerran kesässä.  Mieluiten kesäkuun alussa.

Carpe Diem.

❤

Menkää hyvät ystävät, täältä löytyy kartta.

Ja täältä paljon lisää tietoa Haagan Alppiruusupuistosta ja sen historiasta.

Nämä kuvat (vuoden 2015 panoramakuvaa lukuunottamatta) kuvattiin 31.5.2016.

Tänä vuonna 2017 kukinta on erityisen kaunis ja runsas. Kävin puistossa 20.6.2017 sateen jälkeen. Tässä alla muutama kuva vuoden 2017 kukinnasta.

❤

Ilahtuisin jos seuraisit retkiäni myös Facebookissa.

Kuviani löydät Instagramista ja Twitteristä.

Blogia voit seurata myös Blogit.fi -palvelussa.

Ethän käytä kuviani ilman lupaani.

Copyright © 2017 Johanna Suomela. All rights reserved.