Kauneinta Norjaa etsimässä

Aurland_20150720_16_41_22_Pro

Norja on maastokengissä viihtyvän ulkoilmaihmisen paratiisi.

”Norway, powered by nature” lupaavat viralliset matkailusivustotkin. Paljon luvattu, muttei lainkaan liikaa.

Norjan road tripillämme latasimme omia akkujamme tuosta mahtavasta luonnosta nauttien. Kiipesimme Preikestolenille ja patikoimme läpi kuuluisan Jotunheimenin Besseggenin. Ohiajomatkalla emme voineet vastustaa karun kaunista Saudan ylänköä,  vaan päätimme yöpyä siellä. Upeassa heinäkuisessa ”kevättunnelmassaan” Sauda esitti parhaat puolensa. Hardangervidda sen sijaan oli niin hard ja että meinasi jo anger iskeä. – Jopa niin rankasti että vesisateessa ja tuulen pieksemässä maisemassa tarpoessa välillä suorastaan viddatti.

Jo aiemmin Preikestolenille ajaessamme olimme toki nähneet kauniita vuonomaisemia. Nyt tavoitteenamme on majoittua maailman toiseksi pisimmän vuonon, Sognefjordin sivuhaaran Aurlandfjordin rannalla.

Sinne suunnatessamme osumme sattuman oikusta satumaisen kauniiden heijastusten luo. Kuljettajalle ei jää muuta mahdollisuutta kuin pysähtyä, sillä eihän minulle jää muuta mahdollisuutta kuin kuvata!

Kuvauskohde on Lærdalsøyri, ja sen joenvarren suojeltu puutalorykelmä. Onneksi vuonna 2014 syttynyt tulipalo oli saatu rajattua, vaikka koko kylä oli vaarassa palaa.

Laerdal_20150721_13_09_07_Pro (2)

Laerdalista pääsisi nopeimmin Aurlandiin maailman pisintä, 24,5 kilometriä pitkää maantietunnelia pitkin. Matkustamme kuitenkin mieluummin hiukan hitaammin, raittiista ilmasta ja maisemista nauttien, vaikka tuo tunneli tarjoaisi varmasti ihan omanlaisensa elämyksen. Italian vuosiemme aikana jouduimme ajamaan useamman kerran pahamaineisen Gotthardin 14 kilometrisen tunnelin kautta Sveitsiin, ja noiden syvällä vuoren uumenissa kuljettujen kilometrien vuoksi vältän tunnelimatkailua aina kun suinkin voin.

Aurlandin vuonoa lähestyessämme pohdimme majoituspaikkaamme. Flåm risteilyturisteineen kuulostaa rauhattomalta rauhaarakastavan korvaan, joten päätämme jäädä Aurlandin viehättävään kylään, Lunden leirintäalueelle.

Aurland_3270

Täytettyämme matkailuautomme tilavan jääkaapin kylän hyvin varustellun kaupan antimilla, suuntaamme iltakävelylle kohti Otternesin perinnekylää. Reitti on helppokulkuinen, ja nousukulma maltillinen.

Otternes_3276

Varsin pian saamme ensimmäisen näköhavainnon Flåmiin ankkuroituneesta vuonoristeilijästä.

Otternes_3284

Pilvipoutainen sää on lämmin ja hiostava, eikä vaelluskoirallemme löydy lainkaan puroja juotavaksi. Hardangerviddassa vettä oli jokainen maaston kolo (ja niitä riitti) ja taivas täynnä, täällä juotavaa ei ole muualla kuin vuonossa.

Otternes_3277

Alkuun reitti kulkee tietä pitkin. Norjalainen maaseutu tarjoaa kuitenkin viehättäviä sävy-sävyyn -elämyksiä myös tienvarren kulkijalle.

Otternes_3281

Varsin pian saamme kuitenkin huomata että meitä tuijotetaan. Valkoiset sarvipäät naulitsevat killisilmänsä koiraamme, joka tuntuu kiusaantuvan viiden blondin tuijotuksesta.

Otternes_3279

”Mikä tuo ruskea eläin on? Onko se vaarallinen?” tuntuvat pikkuvuohet ajattelevan. Ja voihan olla että koiramme Ronja oli ensimmäinen chesapeakelahdennoutaja jonka nämä kaverukset ovat ikinä elämässään nähneet.

Pian vuohien kohtaamisen jälkeen saan vanhan Canonin objektiivin tarkennettua Flåmin suuntaan. Risteilijöitä näyttää olevan ruuhkaksi asti.

Otternes_3288

Otternes_3287

Viitoitus on selkeä, ja se ohjaa meidät metsäpolulle. Vihdoinkin! Tiet on tehty autoille, maastokenkäihmisen pitää päästä maastoon!

Otternes_3308

Metsäreitti lähtee laskemaan alaspäin. Vaikkei tämä mikään Besseggen olekaan, täälläkin saa katsoa mihin jalkansa asettaa.

Otternes_3299

Otternes_3312

Pian kohtaamme lisää uteliaita norjalaisia vuohia – ja määränpäämme häämöttää!

Otternes_3314

Otternes_3322

Perillä saamme huomata että olemme liikkeellä liian myöhään. Puomi sulkee reitin kylään, emmekä tottelevaisina suomalaisina uhmaa puomia ja lähde luikkimaan rakennusten väliin. Pikkukylä koostuu 27 vanhasta rakennuksesta, joista vanhimmat ovat yli 300 vuotiaita. Olisin halunnut nähdä ne – mutta ehkä me ajamme tätä ”kautta” kun jatkamme matkaa Aurlandista eteenpäin?

Otternes_3311

Emme kuitenkaan jää suremaan kohtaloamme, vaan käännymme takaisin.

Otternes_3324

Paluumatkalla pysähdymme ihailemaan maisemia, ja jossain vaiheessa valitsemme väärän polun risteyksen. Päädymme kävelemään vilkasliikenteisen tien reunaan, jossa pientareet loistavat poissaolollaan. Ohitse viuhuu isoja rekkoja, eikä kahden sellaisen kohdatessa kuljettajille jää tilaa kohteliaasti väistää meitä hulluja suomalaisia.

Jostain syystä en ota tuolla loppumatkalla yhtään kuvaa. Vaaralliset reitit ovat vaarallisia, joka paikassa. Mitä nopeammin niistä pääsee pois, sen parempi. Ja rekkojen viuhuessa ohi vain mieltä vailla oleva ryhtyisi fotaamaan. Ja sitä paitsi, eipä siinä valtatien pientareessa ole edes mitään kuvattavaa.

Teen yrityksen päästä pois kuumottavalta tieltä. Tien ja vuonon välinen maasto vaikuttaa ensin lupaavalta, mutta periltä löytyykin vanha venevaja, jonka jälkeen ranta muuttuu mahdottomaksi kulkea. Joudun palaamaan kiukkuisena takaisin tielle.

Pääsemme kuitenkin takaisin lähtöpisteeseemme onnellisesti. SportsTracker on piirtänyt kartalle nolon paluureitin. Huomenna odottavat uudet seikkailut, ja huikeat näköalat!

Kiitos mukanaolostasi!

Mikäli pidit lukemastasi, blogiani voit seurata myös Facebookissa.

Mikäli pidit kuvistani, Lumiani jäljet näkyvät Instagramissa.

Kaikki kuvat ovat minun, ethän käytä niitä ilman lupaa.

Copyright © 2016 Johanna Suomela. All rights reserved.