Korouoman rehevä rotkolaakso – Suomen ainoa jäätikköreitti Koronjää sulattaa sydämen myös lumettomaan aikaan

Jaska Jokunen, Mammutti ja Ruskea Virta. Posiolla sijaitseva Korouoman rotkolaakso mielletään usein talvikohteeksi Suomen oloissa ainutlaatuisten jääputoustensa ansiosta. Eikä syyttä. Korouoman viiden kilometrin mittainen rengasreitti Koronjää on talvisin Suomen paras – ja ainoa, jäätikköreitti.

Mutta harva tulee ajatelleeksi, että Korouoman rotkolaakson erityispiirteet tekevät reitistä ainutlaatuisen elämyksellisen myös lumettomaan aikaan. Syyskuiseen ruska-asuun sonnustautunut Koronjää lämmittää sydämen, ja menee heittämällä elämyksellisten rengasreittien kärkijoukkoon. Myös silloin kun jäästä ei ole tietoakaan.

Korouoman Koronjää -rengasreitille lähdemme Saukkovaaran pysäköintipaikalta. Suositeltuun kulkusuuntaan, eli myötäpäivään, kuinkas muuten.

Syyskuisen ruskalomapäivämme ainoa retkikohde ei Korouoma ole. Olemme tänään käyneet jo ihastumassa Rovaniemen puolella Auttikönkään luontopolkuun. 

Sikäli tämä on luonnollista jatkumoa, sillä tämä Korouoma on sitä samaa satoja miljoonia vuosia vanhaa kallioperän ruhjevyöhykettä, jota aiemmin samana päivänä vierailtu Auttiköngäskin edustaa.  Tämä erikoinen ruhjevyöhyke kulkee Rovaniemeltä Kemijokilaaksoa seuraillen Auttikönkäälle, ja täältä Korouomalta edelleen Kuusamoon, jonne retken jälkeen palaamme.

Taivas on vetäytynyt piukkaan harmaaseen pilveen. Muutaman tunnin kuluttua laskevaa aurinkoa ei tänään tarvitse ihailla ainakaan lähimailla.

Varsinkaan täällä syyskuista auringonlaskua ei tarvitse ihailla, sillä pian olemme 30 kilometriä pitkän, satoja miljoonia vuosia sitten luode-kaakkoissuuntaan repeytyneen rotkolaakson pohjalla.

Korouomassa ihmistoiminnan vaikutus näkyy edelleen

Esi-isämme löysivät Korouoman jo 1800-luvulla. Maisemasta löytyy edelleenkin hakkuiden uittojen ja laidunnuksen jälkiä. Korouoman alueella on vuonna 1996 suojeltua vanhaa metsää 26 neliökilometriä, ja Korouoman kanjonin pohjan pienet mutta kauniit lehdot ovat suojeltuja.

Koronjää-reitti kulkee alkuun rallatellen alamäkeen vanhaa ja mukavakulkuista hevostietä pitkin.

Vähän väliä reitillä on alueen savottahistoriasta kertovia kylttejä. Myös varsin sievä pikkupuro ylitetään.

Hannunkallion näköalapaikka tarjoaa komean näkymän rotkolaaksoon

Koronjäätä suositeltavaan suuntaan myötäpäivään kulkiessa Hannunkallion näköalapaikka tulee eteen varsin pian.

Hannunkalliolla honkien latvustojen yläpuolella seisten saa hyvän kokonaiskuvan komeasta rotkolaaksosta.

Korouoman komeat kallioseinämät nousevat pystysuorina rotkon vastapäisellä seinämällä. Massiiviset lohkareikot peittävät kallioseinien tyviä.

Hengitämme raikasta ja puhdasta syysilmaa hetken näköalaa ihaillen. Ai että on hienoa tämäkin kohde vihdoin nähdä!

Hannunkallion näköalapaikalta polku lähtee laskeutumaan lempeästi polveillen kohti laakson pohjaa.

Matka joutuu, askel on kaikilla meillä kevyt.

Niin no, tuon nelijalkaisen retkikaverin askel on aina niin kevyt, että energinen koira voisi kevysti jolkotella päättymätöntä kahdeksikkoa ympärillämme – tarjoili maasto mitä tahansa.

Lapin ruska tekee vasta tuloaan tänne mikroilmaston hellimään rotkolaaksoon.

Sekä koivu että pihlaja vaikuttavat olevan vielä epävarmoja siitä, mitä väriä pitäisi tunnustaa.

Artturin lammashaka – pieni pala paratiisia

Hannunkallion näköalapaikalta laskeudumme kohti rotkolaaksoa. Vaikka syyskuinen iltapäivä on valaistu pelkin niukoin puolivaloin, tuntuu kuin laakson pohjan saavuttaessaan saapuisi pieneen seesteiseen paratiisiin jossa aika pysähtyy, ja kiire loppuu.

Mikäs tässä on Artturin lampailla ollut laiduntaessa – Korojoen solistessa vieressä, ja Korouoman jylhien kallioseinämien kerätessä auringon lämpöä kesäisin.

– Tosin kesä tulee tänne Korouomaan myöhään, sillä lumi ja jää sinnittelevät varjoisissa jyrkänteiden painaumissa ymmärrettävistä syistä pitkälle kevääseen.

Fiilistelen idyllistä lammashakaa hetken, ja suuntaan siltaa pitkin Korojoen toiselle puolelle.

Korojoen leveimmällä kohdalla vettä on varsin vähän, pohjan kivet kurottelevat innokkaasti pintaan.

Koronjään putoukset

Korouoman jääputousten vaikuttavuuteen ja ulottuvuuksiin vaikuttavat sademäärä ja pakkaset. Uskoisitko, että hyvänä jääputoustalvena Korouomalle voi syntyä peräti 14 putousta! Silloin tänne saattaa muodostua romanttisesti nimetyt Enkeli-, Prinsessa- ja Jäämorsian -putoukset. Revontuliputous ja Timanttikouru on nekin nimetty varsin houkuttelevasti.

Kaikki Korouoman länsiseinämän putoukset ovat jääkiipeiltävissä, joten talvisaikaan täällä riittää meille mieluummin maankamaralla pitäytyville päiväpatikoijille mielenkiintoista katsottavaa. – Etenkin kun sopivasti jyhkeimmän kallioseinämän alla sijaitsee evästelypöytä. Hmm. Täytyypä miettiä josko tämä pitäisi tulla katsastamaan uudelleen tammikuussa, lumikengin varustettuna.

Evästelypöytä on harmiksemme jo varattu, joten jatkamme matkaa muutaman lauseen vaihdettuamme. Korona-aika on saanut välttelemään satunnaisia lähikohtaamisia.

Yksi evästelypöydän äärellä taukoilevista rouvista lausuu ohikulkiessamme suupielet hymyyn vetävät sanat: ”Kylläpä on kaunis koira”. Niin minustakin, viisas rouva, niin minustakin.

Näin lumettomaan aikaan vähäsateisena syyskuuna Koronjää-reitin varrella sijaitsevat Jaska Jokunen, Mammutti ja Ruskea virta ovat varsin vaatimattomia vesinoroja kallioseinämillä. Mutta jyrkät kallioseinämät ja kivilouhikot ovat vaikuttavia ilman jääputouksiakin!

Korouoman luonto on monen eläinlajin suojapaikka

Kesäaikaan Korouoman rotkolaaksoa suojaavilta kallioseinämiltä voi hyvällä tuurilla bongata pesivän räystäspääskyn. Voipa taivaalla nähdä myös uljaasti liitävän ”lentävän maton”, maakotkan.

Silmät kannattaa pitää avoinna ainakin rauhallisempina retkeilykausina – hissukseen ja meluamatta liikkuva voisi suotuisalla tuulella nähdä täällä vilaukselta ilveksen tai jopa itsensä Korouoman karhun. Saukonkin pyllymäenlaskujälkiä on Korojoella havaittu.

Vielä tarkempana saa kulkija olla, ettei maastokengän alle vahingossa jää maisemia ihastellessa syyspimikkä tai idänlahopoukko – molemmat silmällä pidettäviä koppakuoriaisia joiden koti Korouoma on.

Evästelypöydän jälkeen Koronjää-reitti kulkee mukavasti osan matkaa rotkolaakson harjannetta pitkin.

Kun täällä noustaan tai laskeudutaan Koronjoen uomaa kohti, on kulkijan matkantekoa ja reitillä pysymistä helpottamaan asennettu köysikaiteita. Presiis samanlaisia kuin suuren ja mahtavan Karhunkierroksen reitillä vaarojen vuoristoradalla Rukaa pohjoisen suunnasta lähestyttäessä.

Pysähtelen ihailemaan kauniin Korojoen verkkaista kulkua, ja polun vieressä sinnittelevää kummallista pahkan itseensä kasvattanutta kulkijoita kohti kurottelevaa koivua.

Elämyksellinen polku kuljettaa komeista näköaloista toiseen, ja erityisesti ruska-asuinen rehevän rotkolaakson kasvillisuus ihastuttaa.

Houkuttelevan hiekkatörmäinen Korojoki virtaa osin kuohuvana Koronjää-polkua seuraillen.

Vettä varauksettomasti rakastava retkikoirakaverimme Jetsu laskeutuu välillä juomaan. Ja jää kysyvänä katsomaan, josko saisi noutaa jotain vedestä.

Mutta ei tänään, eikä täällä. Vesinoutoja tehdään taas kun päästään illalla vuokramökin turvalliseen hiekkarantaan.

Kanjonilaavulta alkaa pitkä nousu ylös kohti Saukkovaaraa

Ylitämme Korojoen toisen kerran, ja saavumme Kanjonilaavulle. Laavullakin on jo tulistelijoita, ja heillä on koirakin mukanaan.

Vaikka valmis nuotio houkuttaa, unohdamme suunnitellun evästelytauon suosiolla.

Nakerramme ruisleipämme hiljalleen eteenpäin kävellessämme.

Päiväpatkoilla kätevintä on aina varmuuden maksimoimiseksi kuljettaa päivärepussa eväitä, jotka voi nauttia lämmittämättä. Kun yöt nukutaan mökissä, voi lämmin ruoka odottaa majoitukseen paluuseen. Näin toimien eivät edes metsäpaloitusten aikaan jää eväät syömättä.

Koronjään reitti on korkeuserojensa takia vaativa

Vaikka Koronjään rengasreitti on pituudeltaan vaivaiset viisi kilometriä, se vaatii hyvää kuntoa.

Se korkeusero joka alkumatkan alamäessä puolihuomaamatta rallatellen laskeudutaan, on edessä loppunousussa. Eikä se ole aivan vähän!

Kanjonilaavulta polku muuttuu hiekkatieksi. Leveyttä riittää, ja ylös pyrkivää sykettä voi hetkeksi pysähtyä tasaannuttamaan rengasreitin viimeiselle Saukko-ojan putoukselle.

Kun lopulta puuskuttaen ja hikisinä pääsemme takaisin autolle, pilkahtaa aurinko vihdoinkin näkyviin tummiksi käyneiden pilvien välistä. Saukkovaaralta lähtiessämme keltaiseksi värjäytyneet koivut leimuavat kuin tulessa.

Lapin ruska vilauttaa käyntikortiksi esiin näyttävimmän väripalettinsa.

Kiitos Korouoma, tulen varmasti toistekin!

Lisätietoja ja linkkejä:

Korouoman Koronjää on kuljettavissa sulan maan aikana ja lumiolosuhteista riippuen ympäri vuoden.
Kulkuaika 1-2 tuntia.
Vaativuus: Koronjää on korkeuserojensa takia vaativa reitti.

• Korouoman Koronjää- reitin reittikuvauksen löydät Luontoon.fi -sivustolta täältä.
• Me käytimme Koronjään reitin kulkuun aikaa puolitoista tuntia. Reitin kulun näet Garminin tallettamana täältä.

∞

Ethän käytä tämän artikkelin kuvia ilman lupaa?

Copyright  2021 Johanna Suomela

All rights reserved.

Kiitos että luit 

Tykkäämistaloutta ja seuraamismahdollisuuksia:

Facebook  Ι  Instagram  Ι  Twitter  Ι  Blogit