Riisitunturin Riisin rietas – ruskaviikon rauhallinen retki massahurmaajan maisemissa

Posion helmi, Riisitunturin kansallispuisto on ollut huippusuosittu etenkin talvella tykkylumipuiden aikaan. Kävijöitä on riittänyt myös muina aikoina, ja pysäköityjä autoja on riittänyt tien tukkeeksi saakka. Vaan eipä hätää, parkkipaikan laajennus on nyt valmis! Parkkipaikalle mahtuu nyt kolminkertainen määrä autoja aiempaan nänden. Riisillä kävijöitä odottaa myös uudenuutukainen, kauniisti kelohirresta rakennettu tunnelmallinen Eräkahvila Tykky.

Riisitunturi on paljon muutakin kuin talvinen tykkyparatiisi. Lähde mukaani katsomaan kuinka viettelevä on Riisitunturin ruska!

Riisitunturin ruskamaisemat ruuhkattomasti?

Riisitunturin kansallispuisto tulee varmasti jatkossakin paistattelemaan suosion valokeilassa. Jos jatkossa parkkipaikkatilanne helpottaakin, reitellä riittää Riisitunturin hurmaamia kulkijoita.

Ymmärrän kyllä hyvin Riisitunturille suuntaavia luontomatkailijoita. Riisitunturi on hieno ja ehdottomasti käymisen arvoinen – muulloinkin kuin talven tykkylumiaikaan.

Mutta tarvitseeko poluille änkeytyä samaan aikaan kuin kaikkien muiden? Entä jos menisitkin sinne aikaisin aamulla katsomaan auringon nousua? Tai ellei kukonlaulun aikaan herääminen lomalla innosta, menisit iltapäivällä, silloin kun aamupäivällä tunturiin kavunneet ovat jo omat annoksensa tunturin tarjoamaa vihreää hyvinvointia ehtineet nauttia? Ja entäs jos valitsisitkin sen pidemmän, hieman vähemmän kuljetun Riisin riettaan, huippusuositun Riisin rääpäsyn asemesta?

Me menemme Riisille vasta iltapäivällä, kun suurin ruuhka on jo hellittänyt. Pienellä hiekkatiellä vastaamme tulee useita poislähtijöitä, ja parkkipaikalla on hyvin tilaa. Ruuhkasta ei ole tietoakaan.

Olemme liikkeella 10.9. Parkkipaikan laajennustyö on vasta aloitettu, ja Eräkahvila Tykkyä rakennetaan kuumeisesti.

Riisin rietas vaihtelevassa säässä

Korona-ajan polkukohtaamiset minimoidaksemme, lähdemme kiertämään Riisin rietasta suositeltuun kulkusuuntaan, myötäpäivään.

Lähdetäänpä puskemaan Riisitunturin rinnettä ylöspäin!

Uhkaavan näköiset pilvet ovat ankkuroituneet matalalle, ja pian alkaakin tihuuttaa. Puuvillainen, ihanasti hengittävä vanha uskollinen retkitakki on vaihdettava kuoritakkiin. Ei sillä että olisin sokerista, mutta kameraa on parempi suojata suurimmilta kuuroilta.

Mustikat hehkuvat punaisena, vaikka auringonvalosta ei ole tietoakaan. Osaan retkeillessä ottaa jo säät sellaisina kuin ne tulevat – mutten edelleenkään voi silti olla miettimättä, miltä nämä värit näyttäisivätkään mikäli aurinko paistaisi.

Vaikka sade saa askelrytmin tihenemään, ei milloinkaan pitäisi olla eteenpäin niin kiire, ettei ehtisi ihmetellä luonnon ihmeitä.

Nyt pitää pysähtyä kuvaamaan kaunismuotoinen, leveähipiäinen kuusi, Tapion pöytä. Olispa valoa!

Polkua ylöspäin kiivetessä syke nousee. Vaikka sade patistaa eteenpäin, täytyy kääntyä katsomaan selän takana aukeavaa kaunista maisemaa Yli-Kitka -järvelle.

Taivaan portit ovat Rukan suunnalla jo auenneet. Tänään täällä Riisitunturillakin saadaan vettä myös taivaalta.

Riisitunturilla sanotaan olevan Suomen hienoimmat rinnesuot, joita on hämmästyttävästi jyrkimmilläkin rinteillä. Tuo erikoisuus takaakin kansallispuiston ainutlaatuisen kostean pienilmaston, – ja ne satumaisen kauniit tykkylumipuut talvisin.

Tunturin laella voikin bongata tykkylumen runtelemia puita.

Ei ole ihme, että tykky vaurioittaa. Yhden puun oksistolla tykkylumen paino voi nousta jopa 3.000 – 4.000 kiloon!

Riisitunturin laelta lähdemme laskeutumaan kohti Uudensuonlampea.

Jossain edessä sataa rompsauttaa oikein kunnolla,. Me säästymme suuremmalta kuurolta kuin ihmeen kaupalla.

Retkikoirakaveria ei kastuminen huoleta. Päin vastoin, Jetu suorastaan hakeutuu kosteisiin tilanteisiin.

Riisitunturin rinnesuot takaavatkin erinomaiset virkistystauot kaikille vettä ja suomutaa pelkäämättömille.

Tummanpuhuva sadepilven väistyessä aurinko pilkahtelee.

– Kuin kiusatakseen, ennen kuin seuraava pilvi taas sammuttaa moisen kevytkenkäisen maisemailottelun.

Uudensuonlammen laavulla tulistellaan

Varsin vaatimattoman Riisijoen ylityksen jälkeen matkaa Uudensuonlammen taukopaikalle ei ole pitkälti.

Harvoin tulee näillä päiväretkillä taukoiltua, mutta tänään teemme poikkeuksen. Laavulla ei ole ketään, joten päätämme pysähtyä. Päivärepuissa meillä on banaaneja, pähkinöitä ja peurasta tehtyä riistamakkaraa ihmisille, kalkkunanakkeja koiraystävälle.

Riisin riettaan Uudensuonlammen laavu on kauniilla paikalla. Mikä sääli, että päällämme leijuva paksu pilvi ei tarjoile valoelämyksiä. Ei suostu edes vilauttamaan pikku lampea kauniissa syyskuun valossa.

Teemme tulet. En voi olla miettimättä, minkälaista käsittämätöntä ylellisyyttä meille retkeilijöille tarjotaan. Se kuuluisa joku muu on raahannut vaivojaan säästämättä maastoon polttopuuta, ja se on täällä puuvajassa meidän kaikkien vapaasti nautittavissa.

Eläköön verotus ja Metsähallituksen luontopalvelut!

Kauankohan meillä on varaa tähän?

Uudensuonlammen laavulta lähtiessä pääsemme pitkostelemaan Uusisuolle.

Onpa mukavaa saada jatkaa matkaa tasaista baanaa, kun on juuri syönyt itsensä kiiliäiseksi.

Pitkosten päättyessä metsä vantteroituu, ruskan värit maastossa voimistuvat.

Paksut naavatupot roikkuvat vanhoista puista.

Ilma on raikas.

Ympärillämme vallitsee syvä rauha ja hiljaisuus.

Metsä on tässä helppokulkuinen, ja hohtavissa syysväreissään taianomaisen kaunis.

Näen kuvaamisen arvoista maisemaa ja yksityiskohtia kaikkialla. Ja tietty jään kuvauspuuhieni vuoksi jälkeen, kuten usein tällaisissa maisemissa tahtoo käydä.

Pojat mennä viuhtovat edellä, mutta malttavat välillä ystävällisesti varmistaa, etten ole joutunut Hukkapertun taskuun.

Pyhä karhunkallopetäjä pysäyttää

Riisin Riettaan komeaa Karhunkallopetäjää ei voi vahingossa ohittaa. Ellei voimapetäjän mahtava muoto riitä kiinnittämään kulkijan huomiota, vieressä oleva kyltti tekee sen kyllä.

”Karhulla on erityinen asema suomalaisessa kulttuurissa. Ennen muinoin kaadetulle karhulle pidettiin suuret pidot, joiden päätteeksi karhun luut haudattiin petäjän juurelle. Kallo ripustettiin rituaalisin menoin puuhun, jotta karhun sielu pääsisi palaamaan takaisin taivaalliseen kotiinsa.”

Tällaiset paikat vetävät hiljaiseksi. Melkein otan hatun päästäni.

Kuinkahan moni väkivahva metsän kuningas sai viimeisen leposijan luilleen tämän petäjän juurelta?

Puron solinaa Riisin riettaalla

Riisin rietas -reitillä ylitetään paitsi mahtipontisesti nimetty Riisijoki, myös muutama soliseva puronen. Purouomat tuovat reitille korkeuseroja, ja niiden luo pysähtyvälle rauhoittavaa solinaa, ja kaunista katsottavaa.

Saniaiset, sammaleet ja kortteet reunustavat kirkasvetisiä pikkuvirtoja. Retkikoirakaveri nauttii, tuntuu olevan kovin tyytyväinen juomapisteiden tiheään sijoitteluun.

Riisisuon pehkaantuneet pitkokset

Yksi Riisin riettaan elämyksellisimmistä maisemista aukeaa Riisisuolta. Suoheinä ja suon reunan koivujen väri taittuu jo vahvasti keltaiseen. Ruska korostuu tunturin rinteen kuusten tummaa vihreää vasten.

Riisisuon pitkoksilla kävellään melkein kuin sukkasillaan, niin heikossa kunnossa ne ovat.* Välillä pystyssä pysyminen oikeasti jännittää askeleiden alla kiikkuvien pitkosten vuoksi.

Riisisuon niittyladossa retkeilijää odottaa useampi niittyviljelyyn perehdyttävä infotaulu.

Hienoa että edes tämä toinen lato on edelleen kunnossa! Viereinen on päässyt pahasti nyykähtämään ajan saatossa, eikä liene enää pelastettavissa.

Riisitunturin Rinnesuo

Riisisuon jälkeen alkaa nousu Rinnesuon viertä kohti Pientä Riisitunturia.

Reitti on kostea, paikoin melkein mutainen. Kosteimmissa paikoissa retkeilijät ovat talloneet maata pillastuneen sonnilauman tavoin. Reitti on paikoin levinnyt paljon tarpeellista leveämmäksi, kulkijoiden etsiessä jalan alle kuivempaa ja pitävämpää maata.*

Jyrkimmän rinteen puolivälissä meitä odottaa Soilun laavu. Ja hei, ensimmäiset ihmiset jotka reitillä näemme! Moikkaamme naisia, ja katsomme vastavaloon alaspäin tulosuuntaamme.

Riisin riettaan molemmat laavut ovat maisemallisesti hienoilla paikoilla. Sääli että valo tulee suoraan takaa, eikä kuva onnistu.

Riisitunturille päästyämme aurinko hellii muutaman minuutin loimotuksellaan, ennen kuin sujahtaa taas pilven taa. 

Vaihtelevaa, kovin vaihtelevaa. Kuten syksyisin usein on.

Hetken kuluttua sataa ripottaa oikein kunnolla.

Onneksi äkäisin kuuro väistyy nopeasti. Ohut viipyilevä tihku taikoo ihailtavaksemme kirkasvärisen sateenkaaren.

Olemme jo Riisin rääpäsyn reitillä, ja alkuillan aurinko sytyttää alasmenoreitin syysvärit kauniiseen hohtoon.

Riisin riettaan tähtinähtävyydet

Pysähdy, vedä syvä henkäys raikasta tunturi-ilmaa ja nauti ainakin näistä:

• Karhunkallopetäjä
• Riisisuo
• Erämainen suomaisema Pikku Riisitunturilta

Riisin rietas – mikä kummallinen nimi, mutta mikä elämyksellinen reitti!

Riisitunturi hurmaa kaikkina vuodenaikoina.

Joko sinä olet nauttinut omat Riisitunturin maisemaonnellisuushetkesi?

∞

Lisätietoja ja linkkejä:

Riisitunturin kansallispuisto perustettiin 1982. Puisto kattaa 77 neliökilometrin suuruisen alueen, ja sijoittuu Etelä-Lapin Posiolle.

*Riisin rietas -reittiä parannetaan pian. Tulevana talvena reitille ajetaan mursketta ja pitkospuita, ja kestävöintitöitä jatketaan kesällä 2021.

Me käytimme 11,6 kilometrin reittiin aikaa taukoineen 3,5 tuntia.

Riisitunturin kansallispuiston kartat ja kulkuyhteydet löydät täältä.

Jos harkitset retkeä Riisitunturin talviseen tykkylumiparatiisiin, lue pettämätön talviretkeilijän Riisitunturin vinkkilista Retkipaikan jutusta täältä.

∞

Ethän käytä tämän artikkelin kuvia ilman lupaa?

Copyright  2020 Johanna Suomela 

All rights reserved.

Kiitos että luit  ❤

Olisi mukavaa saada sinut mukaan seuraavallekin reissulleni.

Ota tästä alta klikkaamalla ensimmäinen askel:

Facebookissa  Ι  Instagramissa  Ι  Twitterissä  Ι  Blogit-palvelussa