Lumoudu Kuusamon luonnosta ruuhkattomasti, ota suunnaksi Iivaara

Harvoin tulee mieleen, että kauniiden maisemien Kuusamo on niin paljon muutakin kuin Oulangan kansallispuisto ja Karhunkierrokset. Syksyn ruskalomalla päätin ottaa selvää Kuusamon rauhallisemmista retkikohteista, ja yhdeksi valikoitui eteläisen Kuusamon Iivaara. Mutta mikä siellä Iivaaralla retkeilijää oikein odottaa? Hyppää päiväreppuuni, niin katsotaan yhdessä!

Iivaaran rengasreitti on Iirinki

Aurinkoinen ruskalomaviikon retkipäivä on aloitettu ottamalla selvää melko lähellä sijaitsevasta kalastajien mekasta, Piikstammesta. Piikstammella käytyämme suuntaamme Iivaaralle.

Iivaaran rengasreitin nimiäisissä on keksitty lyömättömän kekseliäs, mutta ulkopuolisille valitettavan vähän kertova nimi, ”Iirinki”. Mieti nyt. Kun kerrot kaverille, että kävit tekemässä Valtavaaran Huiputuksen, tai Pyhän Jyssäyksen, aika moni retkeilijä hoksaa välittömästi, missä olet mennä tormuuttanut.

Mutta kerropa että kävit lakittamassa Iiringin! Muutama kuusamolainen tietää heti missä on menty suupielet hymyssä, ulkopaikkakuntalaiset eivät ehkä niinkään. Toivottavasti tämän jutun lukemisen jälkeen tuo luontoretkeilijän yleissivistyksen aukko voisi pienentyä edes hiukan.

Mutta usko kun sanon, tämän reitin luonto ja näköalat eivät häviä Valtavaaralle eikä Konttaiselle vähääkään.

Iivaara on toki kauempana Rukalta, mutta ehdottomasti matkan arvoinen!

Iiringin pehmeäpohjainen alkumatka

Iivaaran parkkipaikalta lähtiessä ensimmäiset metrit kuljetaan kuin superpallojen päällä. Iiringin reitin alkuosa kulkee tylsässä harvennetussa talousmetsässä, mutta se polku!

Polku on kimmoisa ja pehmoinen, ja kulku painavimmillakin maastokengillä sujuu kuin vaaleanpunasävyisessä, huolettomassa lapsuuden unessa.

Hiljalleen reitti alkaa nousta hoikkien, sieluttomien pikkumäntyjen kansoittamaa rinnettä myötäillen. Polkukin muuttuu ihan tavalliseksi retkeilyreitiksi. Pehmeäpohjainen superpalloiluelämys muuttuu perinteiseksi metsänpohjaksi.

Jossain kaukana alhaalla, mäntyhonkkelikon tuolla puolen, kimmeltää järven selkä.

Hiljalleen honkkelimännikkö paaristuu.

Maasto alkaa kohota samalla käyrällä sykkeen ja hengästymisen kanssa.

Iivaaran vanha metsä on sielukas

Rinne tarjoilee ruskan värejä – ja hyvin perusteltuja kuvaus- ja hengähdystaukoja jotka otan kiitollisena vastaan. Samalla siemaisen päivärepun juomarakon letkusta raikasta kuusamolaista vettä. Patikoidessa juomarakko on kyllä aivan ehdoton! Ei tarvitse häksätä juomapullojen ja niiden korkkien ja kansien kanssa, kun suukappale on saatavissa koko ajan, myös kävellessä.

Yhtäkkiä havahdun ajatuksistani. Huomaan, että metsä muuttuu. Mitään sanomaton honkkelikko vaihtuu ihan oikeaksi metsäksi. Puut ovat vanhoja ja sielukkaita.

Kyllähän sinäkin sen tiedät. Tarkoitan sellaisia oikeita puita, joiden ohi ei voi kävellä vailla tietoisuutta elollisen organismin iästä. Sitä, että tuo puu on ollut tuossa jo kauan ennen meitä.

Sellaista puuta ei kasva talousmetsässä, ja täällä Kuusamossakin enää harvassa paikassa. Kuusamon metsistä peräti 80 prosenttia on yksityisten metsänomistajien, ja he toki korjaavat metsistään satoaan aivan kuin maanviljelijä pellostaan. Halusimmepa me retkeilijät sitä tai emme. Nämä harvat suojelualueet ovat luonnon monimuotoisuuden säilymiselle kultaakin kalliimpia.

Iivaaran erämaisen metsän maisemapaikat

Iivaaran Iiringillä on kaksi laajoja näkymiä tarjoavaa maisemapaikkaa.

Ensimmäinen on pieni pisto, joka on tarjolla Iirinkiä myötäpäivään kiertäessä jo hyvän matkaa ennen Iivaaran lakea.

Tähän aikaan iltapäivästä näköalapaikalta maisemia katsellessa valo on vastainen, eikä maisema suostu hahmottumaan parhaimmilleen harsomaisessa puolipilvisessä vastavalossa.

Iivaaran laki kohoaa 470 metrin korkeuteen

Näköalapaikalta ei matkaa Iivaaran laelle ole enää pitkälti. Loppulähestyminen on helppo. Kohtuullisen rankan kokonaisnousun päätteeksi Iivaaran laki tarjoaa kauniit näkymät.

Tunturimaisella laella tuulee kovaa. Iivaaran ympärillä hohtavat siniset vedet.

Metsähallituksen Luontoon.fi -sivustolla Iivaarasta kerrotaan: ”Ii merkitsee yötä. Ennen aikaan Iivaaran laelle kerääntyi kesäöinä ihmisiä tähyilemään keskikesän aurinkoa ja ympäriltä avautuvia maisemia.”

Siinä ei entisaikojen ihmisillä ollut lainkaan hassumpi kesäharrastus! Täällä olisi varmasti elämyksellistä olla auringonlaskun aikaan.

Tulistelupaikka on suojaisassa painanteessa, pienen matkaa alaspäin korkeimmasta laesta. Laitan retkikoirakaverin kiinni tulipaikasta sivuun, jotta ohittajille ja muille tulijoille löytyisi tilaa, mutta hämmentävästi saammekin tulistella täällä aivan omassa rauhassamme. Tulipaikan lisäksi taukopaikalla on tarjolla retkeilijälle myös hyyskä ja puuvaja.

Iivaaran lakituksen kunniaksi vihimme käyttöön upouudet retkeilyvarusteemme, Maisemaonnellisen upouudet peltimukit. Partioaitan retkeilykurssilla tapaamani Iriksen suunnittelema logo näyttää mielestäni varsin mukiinmenevältä.

Kippistämme Kuusamolle ja Iivaaralle, ja ruskaloman ensimmäiselle korkean paikan ”huiputukselle”. Maistamme mukeista ranskalaista kuplajuomaa. Ai kuinka hyvältä se maistuukaan pienen ponnistelun päälle!

Miehen keskittyessä retkikoiramme Jetsun kanssa tulen tekoon ja peuranmakkaran paistoon, palaan takaisin Iivaaran laelle ottamaan mukista käyttöönvihkiäiskuvat.

Sopivasti harso auringon edestä onkin haihtunut, ja iltapäivän valo on kauneimmillaan.

Voi tätä maisemaonnea! 

Kun makkarat ja ruisleivätkin on syöty, lähdemme jatkamaan matkaa alamäkeen.

Iivaaran vanhan metsän siimeksessä

Alkuun aurinko valaisee reittiämme mukavasti.

Pian alarinteen metsä jää osittaiseen varjoon.

Aurinko siivilöityy kauniisti metsän pohjaan, tuoden esiin vanhat puut ja pienet yksityiskohdat. Ruskan punertamat mustikanvarvut, naavan ja pienet sienet. Kuin huutaen, että pysähdy nyt hyvä ihminen ja katso! Katso mitä pieniä ihmeitä meillä on teidän kulkijoiden ihmetykseksi varattuna – ja vieläpä aivan ilmaiseksi!

Kupliva Iijoen alkulähde

Vanhaa metsää halkova polku kuljettaa meidät Näätälammen tuvan pihapiiriin. Ohitamme puuvajan ja itse tuvan, ja suuntaamme kohti lähdettä.

Iijoen alkupisteen lähde kuplii voimakkaasti, tuoden kivenlohkareiden välistä raikasta vettä ulottuvillemme. Veden pinta kuplii ja poreilee, on jatkuvassa liikkeessä.

Ja taas on mukeissamme kuplivaa!

Iijoen alkupisteen takaa aukeaa kaunis syksyinen suo.

Ihailemme maisemaa hetken, ennen kuin suuntamme takaisin reitille ja metsään.

Erämaisen metsän asukkaiden hajujäljet houkuttelevat lintukoiraa. Jetsu unohtaisi mielellään olevansa täällä kytkettynä retkikaverina. Ei ihme, sillä Iivaara tarjoaa Luontoon.fi -sivuston mukaan suojaa ja pesäpaikkoja monelle eläinlajille:

Nisäkkäistä poro ja jänis ovat tavallisimpia ympärivuotisia asukkeja. Laaja erämainen luonto Iivaaralla ja sen ympäristössä antaa elintilaa suurille luonnonvaraisille, mutta aroille pedoillemme: Sudelle, ahmalle ja karhulle. Myös ilvekselle löytyy pesäpaikkoja kallionkoloista.

Lintukohteena Iivaara on erinomainen vanhojen metsien lajiston suhteen, tikkoja ja maalintuja esiintyy alueella runsaasti. Puustoiset suot ja aapasuot tarjoavat pesintäpaikkoja mm. uivelolle, kurjelle ja suokukolle.

Kun koko rengasreitti on patikoitu, poikkeamme vielä alhaalla odottavan Ahvenjärven rantaan.

Uskollinen retkikaverimme kastaa tassunsa, ja sammuttaa järvivedellä janonsa.

Aurinko on jo painumassa mailleen, kun parkkipaikalla sammutan Garminin. Kello kertoo rauhallisen maisemaretkemme kokonaispituudeksi kymmenen kilometriä.

Iivaaran tähtinähtävyydet:

• Vanha metsä ja sen sielukkaat puut
• Maisema näköalapaikalta ja Iivaaran laelta
• Lähdevettä kupliva Iijoen alkupiste

Iivaaran Iirinki tarjoilee kulkijalle komeaa vanhaa metsää, ja kauniita maisemia.

Reitin ehdottomana tähtenä erottuu Näätälammen tuvan vieressä kristallinkirkasta vettä voimakkaasti pulppuava lähde, Iijoen alkupiste.

Päivitys 15.8.2021:

Koillismaan yli pyyhkäissyt kesäkuun myrsky aikaansai Iivaaralla valtavaa hävitystä, ja jätti massoittain puita nurin ja nojalleen toisiinsa vasten. Alueella kulku ei ole turvallista. 12.8. Metsähallitus päätti, että Iirinki suljetaan pysyvästi. Myös pysäköintialue on poistettu käytöstä.

Lisätietoja ja linkkejä:

Iivaara Luontoon.fi -sivustolla 

Käytimme kiireettömään Iirinki-kierrokseen taukoineen aikaa neljä tuntia. Reittimme näet täältä.

∞

Ethän käytä tämän artikkelin kuvia ilman lupaa?

Copyright  2020 Johanna Suomela

All rights reserved.

Kiitos että luit!

Olisi mukavaa saada sinut mukaan seuraavallekin reissulleni.

Ota tästä alta klikkaamalla ensimmäinen yhteinen askel:

Facebookissa  Ι  Instagramissa  Ι  Twitterissä  Ι  Blogit-palvelussa