Kuusamon kotiseutumuseo on aikamatka selkostalonpojan elämään

Tiesitkö että Suomessa on lähes tuhat kotiseutu- ja paikallismuseota? Kotiseutumuseot eivät ole kovin mediaseksikkäitä, eikä niistä pääse lukemaan iltapäivälehtien lööpeissä – ellei hirsirakennuksen seinustalta löydy klikkejä takaavaa kalmoa.

Kotiseutumuseomme elävät omaa hiljaiseloaan, ja säilyttävät tallessa talonpoikaisesineistöä ajalta jolloin mikään ei ollut helppoa. – Ajalta, jolloin kaiken eteen piti tehdä hiki päässä töitä, eikä mikään ollut itsestään selvää, sillä koneet olivat vasta tulossa.

Etenkin nykyajan kermapehvalle, joka on tottunut lähes kaiken hoituvan sähköisillä vempaimilla napin painalluksella, tekee hyvää sukeltaa aikaan jolloin ihmiset olivat rautaa ja laivat puuta.

Olen elokuisella lomaviikolla, ja suunnitellut päiväretkeä Rovaniemen komealle Auttikönkäälle. Asioita Kuusamon keskustassa hoitaessani hoksaan kuitenkin, että nyt olisi ohittamaton tilaisuus visiteerata Kuusamon kotiseutumuseossa, joka on vielä minulta kokematta.

Monia kotiseutumuseoita ylläpidetään hyvin ohuin ja säästöpakon edessä alati ohuemmiksi käyvin resurssein. Siksi aukioloajat ovat monesti varsin rajoitettuja. Käyntitilaisuuteen kannattaa siis tarttua kun se tarjoutuu. Minä tartun.

Ajan Kuusamon keskustan suunnasta Kitronintietä kohti Tolpanniemeä. Maisema on vehreä.

Kuusamon kotiseutumuseo sijaitsee kauniilla, alavalla paikalla Torankijärven rannalla. Parkkipaikalla on ruhtinaallisesti tilaa.

Tuntia ennen kotiseutumuseon sulkemisaikaa marssin lipunmyyntiin. Jaa museokorttikohde? Minulla ei sellaista harmikseni ole, joten maksan sisäänpääsystäni ilomielin 6,30 €. Ystävällinen pääsylipunmyyjä kysyy haluanko opastuksen, vai kierränkö itsekseni.

Hämmennyn. Anteeksi kuinka, tarkoitatko että näin yhden henkilön tähden lähtisitte opastamaan? Juu kyllä, kuuluu vastaus.

No eikun menoksi sitten, rapialla kuudella eurolla henkilökohtaista opastusta, kyllä kiitos! Tähänkin tilaisuuteen minä tartun.

Kuusamon kotiseutumuseon rakennukset on koottu lähitienoilta

Toinen maailmansota ei jättänyt kovin montaa hirttä Kuusamossa toisen päälle. Lähes kaikki rakennukset poltettiin tuhkaksi. Niinpä suurin osa kotiseutumuseon rakennuksista on koottu lähitienoilta. Kaikeksi onneksi ja yhteiseksi iloksemme, hirsirakennusten siirtäminen on helppoa.

Museon ensimmäinen rakennus on pieni ja vaatimaton evakkotalo.

Evakkoperheen koti Kuusamon kirkonkylässä oli poltettu, joten perhe asui väliaikaisesti Iivari-isän veljen Ollin ja tämän perheen kanssa Keskikeron rannalla Paasossa. Iivari oli ostanut riihen Ronkaisenniemeltä, jonka hän purki Herman-veljensä kanssa ja siirsi hirret talvikelien aikana Toranginahoon perheen entisen viljelysmaan laitaan. Riihen hirsistä Iivari ja Herman rakensivat pienen talon, jonka ikkunat olivat etelään ja länteen päin, ovi pohjoiseen.

Tilaa ei ole paljon, on vain laudoista kyhätty porstua ja pieni hirsinen pirtti. Nykymittapuun mukaan pikkuisessa evakkotalossa asuttiin sylikkäin. Halkolaatikon kannen päällä peseydyttiin, saunassa käytiin naapurien luona. Täällä kenelläkään ei ollut omaa huonetta, oli vain yksi pieni, kaikille yhteinen tila, jossa oli elettävä.

Joviaalia luonnetta ja sopeutumiskykyä vaadittiin, ennen kuin reilun kahden vuoden evakkotaloasumisen jälkeen perhe pääsi palaamaan uudelleen rakennettuun kotiinsa Kirkkotielle.

Räväntalo oli alkujaan vain kesäkäytössä

Rävän tila sijaitsi korkealla paikalla Räväjärven länsirannalla niemen kärjessä Kuusamon Käylässä. Pihapiiriin kuului päärakennuksen lisäksi Iikka Kurtin 1880-luvulla rakentama pikkupuoli, joka vuonna 1960 siirrettiin kotiseutumuseolle. Hirsiseinät olivat maalaamattomat, kuten päärakennuksessakin.

Alun perin rakennus oli tarkoitettu lähinnä kesäkäyttöön, eikä se ollut talvisin asuttuna kuin sota-aikana, jolloin keittiöön ja maitohuoneeseen oli majoitettu evakkoja. Pikkupuoli oli tavallaan Rävän nuorison kesäasunto. Myöhemmin rakennus toimi traktoritallina, minkä vuoksi hirsissä on leikkuujäljet.

Rävän talo on evakkotaloon verrattuna hulppea lukaali. On tilaa ja ulottuvuuksia. Talon isot huoneet oli kesäisin jaettu toimintojen mukaan.

Pääoven oikealla puolella oli poikien puoli, ja sieltä löytyvät nyt metsästykseen ja eräilyyn tarvittavat varusteet, kuten sekä ihmisten että hevosten suokengät.

On siinä tarvittu melkoisen lehmänhermoinen hevonen, joka on nuo klunssit kavioihinsa saatuaan kyennyt vielä tolkuissaan kävelemään ja toimiaan tekemään!

Tuohitöitäkin on näytillä myöhemmin lisätyn tulisijan kupeella.

Rävän talon keittiöstä löytyy ruoanvalmistukseen ja maidonkäsittelyyn käytettyjä esineitä.

∞

Tyttöjen puolella, pääovelta vasemmalla, keskityttiin käsitöihin.

Pulkkasen talo on kotiseutumuseon pääkohde

Pulkkasen tila sijaitsi hyvin tyypillisessä kuusamolaisessa asuinympäristössä vaaran laella Pulkkasenvaarassa Kuusamon Kuoliolla. Tilan päärakennuksen rakensi Mikko Heikki Pulkkanen vuonna 1885 tai 1886.

Talon asukkaina on ollut suurperhe; kolme sukupolvea, yhteensä 18 henkeä, sekä kaksi palvelijaa ja kaksi työmiestä. Palvelijat asuivat perheen kanssa, mutta työmiehet olivat päiväläisiä asuen kotonaan. 1930-luvulla tapahtui sukupolvenvaihdos, kun talon vanhimmat lapset astuivat avioon ja vanha emäntä kuoli. Pulkkasen lapsista vanhin, Pauli, asui perheineen porstuasta tehdyssä kamarissa. Neljä muuta lasta asui pirtissä ja myös keittiössä oli sänky.

Pirtissä nukkui kerralla viidestä seitsemään henkeä. Kesäisin nukkua saattoi myös aitoissa ja talon vintillä. Talo oli asuttuna 1970-luvulle asti, jolloin se siirrettiin kotiseutumuseolle.

Visiittini aikaan elokuussa verannan ikkunalla kukkivat kauniit pelargonit, eli pelakuut.

∞

∞

∞

∞

Pulkkasen talon pirtti

Talon pirtti on kaikkien toimintojen keskus. Se oli olo-, työ-, ruokailu- ja makuuhuone. Pirtti jaettiin porstuan ovipuolen miestenpuoleen, sekä uuninpuolen naistenpuoleen eli karsinapuoleen. Nimitys periytyi ajalta, jolloin karja asui samassa rakennuksessa ihmisten kanssa, erityisesti kovien pakkasten aikaan.

Pulkkasen pirtissä säilytettiin talvisin perheen isännän Fennia-merkkistä miestenpyörää, jolla lapset opettelivat ajamaan sisätiloissa.

Naisten puolella sijaitsevat kangaspuut.

Pulkkasen talon valtavan pirtin uunin kerrotaan paistaneen kerralla peräti 26 leipää!

Mieltäni lämmittää tieto, että kovilla pakkasilla päivän raskaissa töissä uurastanut hevonen saatettiin tuoda uunin eteen yöksi lämmittelemään. Tuohon aikaan myös sairaita eläimiä hoidettiin pirtissä.

Muistanpa omasta lapsuudestani 70-luvulta, kuinka Edith-mummo otti meidän lastenlasten suunnattomaksi iloksi heikon karitsan lampolasta sisään tuttipulloruokintaan.

Pulkkasen talon keittiön pöydällä on sen aikaisia puisia astioita.

Ruoka valmistettiin keittiössä, ja nautittiin pirtin suuren pöydän ääressä.

Keittiö on kalkittu valkoiseksi, jotta pimeinä syys- ja talvi-iltoina askareita ei olisi tarvinnut tehdä käsikopelolla.

Valkoiset pinnat heijastivat vähäistäkin valoa.

Selkostalonpojan ”kylpyhuone” oli kompakti.

Kasvojen pesu ja parranajo hoituivat keittiön nurkan pesuvadin ääressä. Ei puhettakaan että olisi lutrattu aamuin illoin lämpimässä suihkussa.

Keittiökamari oli isovanhempien käytössä

Vanhan isännän sänky oli keittiön puoleisessa ja vanhan emännän porstuan puoleisessa nurkkauksessa. Molemmat sängyt olivat sivustavedettäviä.

Vanha isäntä eli liikuntakyvyttömänä koko 1930-luvun keittiökamarissa, josta häntä liikuteltiin paareilla.

∞

∞

Tallin ja aitan sisältävä tallipuoji on siirretty kotiseutumuseolle Törmäsenvaarasta

Törmäsenvaarasta siirretyn noin 1880-luvulla rakennetun läpikuljettavan tallipuojin on omistanut Eino Törmänen. Tallipuojiin kuuluivat talli ja aitat. Ylälaverin aittoja ovat nuoret käyttäneet kesäisin nukkumiseen, ja niiden seinällä on edelleen nuorten toisilleen kirjoittamia viestejä.

Elokuussa 2024 tallipuojin katto odotti remonttia, eikä tallia ja aittaa päässyt siksi lähempää tarkastelemaan.

Kuusamon kotiseutumuseon navetta on siirretty Koskenkylän Lehdosta

Kuusamossa pidettiin lehmiä, lampaita ja poroja, joille oli omat parret ja karsinat.

∞

Navetan edessä seisoo uudelleen rakennettu pistoskota

Navettaan on liittynyt pistoskota, jossa lämmitettiin muun muassa haude- ja pyykkivedet. Vesi voitiin kaataa suoraan navettaan puista vesikourua eli kynää pitkin.

Pyykki pestiin puisessa, jalallisessa astiassa hankaamalla sitä peltistä pyykkilautaa vasten. 1930-luvun lopulla käyttöön tuli lasinen pyykkilauta. Pesuaineena oli itse keitetty soopa. Vesi nostettiin vinttikaivosta.

Pistoskodan vieressä, navetan päädyssä seistä jurottaa suuri liimankeittopata

Padan kerrotaan kulkeutuneen Kuusamoon Pietarista Karjalan kautta. On tuossa rautamöhkäleessä ollut rahtaamista!

Liima keitettiin porojen sarvista, mistäs muusta.

Rävän talo, pistoskota, liimankeittopata, vinttikaivo ja navetan pääty Torankijärven suunnasta.

Pidemmälle järven suuntaan vievät leveät pitkokset, joilta aukeaa edustava näkymä Kuusamon kotiseutumuseon pihapiiriin valkokylkisten koivujen välistä.

Torankijärven vesi liplattaa Juha-oopperaa varten museoalueelle rakennetun nuottakodan lattiassa

Nuottakota on tehty museoalueella kuvatun Juha-oopperan filmausta varten vuonna 1978. Kiitoksena alueen käytöstä filmiryhmä jätti nuottakodan paikoilleen filmauksen päätyttyä.

Nuottakodalle päästäkseen on ylitettävä kevyen liikenteen väylä, ja vältettävä törmäyksiä fillareiden kanssa.

Nuottakodassa on ovet molemmissa päädyissä. Järvenpuoleisesta ovesta nuotat oli helppo nostaa veneeseen ja takaisin.

Orsilla kuivatettiin myös verkkoja.

1870 rakennettu Isoaitta on siirretty museoalueelle Käylän Kurtinvaarasta, Kilpivaaran talosta.

Isoaitan krouvi lukko on kotitarvesepän takoma.

Vieläköhän se toimii?

Vesimyllylle johtavan polun vieressä, oman katoksensa alla makaa tukkivene

Vantteralla keskusmoottorisella tukkiveneellä hinattiin tukkilauttoja.

∞

Härkin- eli vesimylly on ollut Kuusamossa yleisesti käytössä purojen ja jokien suilla

Tämä 1700-luvulla rakennettu härkinmylly on sijainnut alkujaan Vuotungissa, missä se on toimittanut virkaa koko kylän yhteisenä myllynä.

Vesi pyörittää pystyä siipitukkia eli härkintä, joka pyörittää yläkiveä. Sekä kivi että tukki pyörivät samaan tahtiin, jonka määräsi virtaavan veden voima.

Härkinmyllyyn voitiin myös yhdistää saha, pärehöylä ja myöhemmin sähkögeneraattori. Monesti kylän ensimmäiset sähköt saatiin juuri härkinmyllystä.

Vaatimaton heinälato on ainoa Kuusamon kylällä sodasta selvinnyt rakennus.

Rakennus on sijainnut Kuusamon kirkonkylässä ja sen on omistanut A. Rajala. Ladon nurkkasalvostyyppiä nimitetään koirankaulanurkaksi.

Tuulimylly on päätynyt museolle Kuolion Repovaarasta

Tämä mylly on harakanvarvastyyppiä, jota voitiin kääntää jalkansa ympärillä tuulta päin.

Kuusamon kotiseutumuseo sijaitsee alavalla paikalla kostealla savimaalla, jonka syliin painuessaan hirsirakennukset kostuvat ja alkavat lahota.

Näin on käynyt myös tuulimyllylle, jonka maata vasten olevat varpaat ovat niin huonossa kunnossa, että koko mylly on vaarassa kaatua. Niinpä myllyn sisään – saati edes portaille – ei syksyllä 2024 ole pääsyä.

(Muutama päivä tämän jutun julkaisun jälkeen Koillissanomat kertoo tuulimyllyn varpaiden korjaukseen budjetoidun lähes 16.000 euroa, joten mylly tullee saamaan kesällä 2025 kunnon ”jalkahoidon”.)

∞

Tuulimyllyt eivät olleet yleisiä Pohjois-Suomessa, vaikka niistä ei tarvinnut härkinmyllyjen tapaan maksaa veroja. Tämä johtui siitä, että pohjoisessa on enemmän virtaavia kuin avoimia tuulisia paikkoja.

Kuusamon kotiseutumuseon riihestä ja pikkuaitoista sekä pajasta, saati pärehöylästä, ei tullut otettua julkaisukelpoisia kuvia.

Parhaan käsityksen kokonaisuudesta saakin tietty menemällä ihan livenä paikan päälle. Mielellään aukioloaikaan.

Yhdessä aitassa pääsee koettelemaan voimiansa jauhinkivien pyörityksessä. Suosittelen pyörityskokeilua kaikille oman elämänsä teräsmiehille ja -naisille. Ja muillekin jotka haluavat yllättyä.

Ei ollut selkostalonpojan elämä tuohon aikaan ruusuilla tanssimista,

eikä pullamössön mutustamista.

Kierroksen jälkeen huomaan miettiväni miten helppoa on meidän nykyihmisten elämä. Toki meillä jokaisella on omat ristimme ja riesamme kannettavana, mutta yleisesti ottaen länsimaisen ihmisen elo on nykyisin tavattoman helppoa ja vaivatonta – mikäli helppous määritellään fyysisen pakerruksen puutteena.

∞

Välillä tuntuu että meidän elämämme sähköisten vempainten alati laajenevassa taikapiirissä on aivan liian helppoa.

Pitääkö jokaista askaretta varten kehittää uusi sähköllä toimiva härveli, vieläpä sellainen jota emme osanneet edes kaivata ennen kuin kiinalaiset alkoivat sitä hikipajoissaan kyseenalaisissa olosuhteissa valmistaa? Eikö mitään kotityötä voi enää tehdä käsin, ilman sähkövehkeitä? Sähköinen lumilapio? Hei oikeasti nyt, jotain rajaa!!!

On päivänselvää, että aikamme suuria ongelmia ei ratkaista muuttamalla jokainen nyt polttomoottorilla toimiva vehje sähkötoimiseksi, ja keksimällä vielä joka päivä tukku uusia.

Meidän on opittava tulemaan toimeen vähemmällä, kulutettava vähemmän, ja ostettava vähemmän kiinalaisissa hikipajoissa, arveluttavissa olosuhteissa kyhättyä korjauskelvotonta krääsää.

Kierrätysliikkeet ja hyväntekeväisyyskaupat ovat täynnä hyvää tavaraa, jonka laatu kestää toisen, ja ehkä vielä kolmannenkin käyttäjän.

Ostetaan vähemmän mutta parempaa.

– Jos suinkin mahdollista, mieluiten kotimaassa tehtyä, laadukasta tavaraa jonka voi korjata.

Meillä on vain tämä yksi maapallo, pidetäänhän tästä yhdessä parempaa huolta.

∞

Lisätietoja ja linkkejä:

Kuusamon kotiseutumuseo sijaitsee osoitteessa Kitronintie 6, Kuusamo.

Tarkistathan ennen paikalle menoa aukioloajat Kuusamon kotiseutumuseon sivuilta alta, muutoin saat visiitilläsi tyytyä katselemaan suljettuja ovia.

Lisätietoja Kuusamon kotiseutumuseosta löydät täältä.

Kaikki esittelytekstien kursiivikappaleet on lainattu mainiosta joukkoistetusta Atla-palvelusta.

Suomen kotiseutuliiton sivustolta löydät lisää tietoja kotiseutumuseoista täältä.

∞

Ethän käytä tämän artikkelin kuvia ilman lupaa?

Copyright © 2025 Johanna Suomela

All rights reserved.

Kiitos että luit. ❤️ Jos tykkäsit, jaa.