Kurjenrahkan kansallispuiston Savojärven kierros – pitkospuita ja laineiden liplatusta

Eräänä toukokuisena perjantaina se tapahtuu. Päätän kääntää selkäni suurelle rakkaudelleni. Tammelan Torronsuon kansallispuisto saa nyt odottaa, tänään etsin pitkospuuni muualta.

Turusta piirun verran koilliseen sijaitseva uusi tuttavuus, Kurjenrahkan kansallispuisto, tarjoaa paitsi kilometritolkulla pitkospuita ja suon tuoksua, myös kimmeltäviä rantamaisemia. Ei ihme, että Kurjenrahka on hullaannuttanut turkulaiset!

Koronakevät on räjäyttänyt kansallispuistojen ja luontopolkujen kävijämäärät paikoitellen monisatakertaisiksi. Etenkin viikonloppuisin ja pyhäpäivinä suosituimmilla reiteillä ja tulipaikoilla on ollut ruuhkaa. Ruuhkien – ja sen riivatun koronaviruksen – vuoksi paras aika hiljaisuudessa viihtyvälle kaikenlaisten luontokohteiden löytöretkeilyyn on viikolla.

Valikoin reitikseni Kurjenrahkan kansallispuiston suosituimman reitin, Savojärven kierroksen. Reitillä saisin kuin bonuksena nähdä myös kuuluisan Kuhankuonon rajakiven.

Tarkistan edellisenä iltana Kurjenrahkan kansallispuiston Facebook-sivun. Juuri sen, jossa se pieni puistonvartijahattuinen Lego-ukko seikkailee, ja jota melkein 10.000 ihmistä jo seuraa. Huomaan, että Savojärven kierroksen reitillä tehdään remppaa. Tiedossa olisi kiertotie Karpalopolun kautta.

Normaalisti reitti Kurjenpesän kansallispuistotuvalta Kuhankuonolle olisi esteetön ja lyhyt, vain 300 metriä. Nyt esteettömän polun remontin aikana reitti Kuhankuonolle kulkee Karpalopolun kautta, ainakin 700 metriä pidempänä.

Savojärven kierros Karpalopolun remonttilisällä

Kurjenrahkan kansallispuistoon saavuttuani jätän auton ensimmäiselle mahdolliselle parkkipaikalle, heti pikitien varteen. Paikalla on ennen puoltapäivää entuudestaan vain kaksi autoa.

Kurjenrahkan kurkiportti on niin kaunis, että retkipäivä on aloitettava sen alta. Tältä kauimmaiselta parkkipaikalta tulee hiukan lisämatkaa, mutta liikkumaanhan tänne on tultu!

Mutkittelevan metsäpolun ja lyhyen pitkospuuosuuden jälkeen olemme valmiit aloittamaan varsinaisen kierroksemme. Vaikka itse asiassa olemmekin jo Savojärven kierroksen reitillä.

Sivuutamme koronan sulkeman, normaalitilanteessakin miehittämättömän Kurjenpesän luontotalon. Kun Kurjenpesä avaa taas ovensa, sisätilan näyttelyssä voi tutustua suoelämään kurjen näkövinkkelistä.

Kurjenpesän luontotalolta pääsee myös esteetöntä reittiä pitkin rantaan, halutessaan vaikka ihan laiturille asti.

Ennen reitille lähtöä tarkastan vielä Kurjenrahkan kansallispuiston palvelut kartasta. Hyyskät ja tulipaikat löytyvät täältä Kurjenpesältä, ja vastapäisen rannan Rantapihalta. Näin korona-aikaan tekee kyllä mieli vältellä molempia.

-Tosin harvemmin näillä päiväretkillä tuleekaan tulisteltua. Ruisleipä-eväät, pähkinät ja suklaa eivät lämmitystä kaipaa. – Ja kun nuotiotulta ei tarvitse, voi tauon pitää omassa rauhassaan, parhaassa maisemassa.

Kurjenrahkan kansallispuisto on perustettu 1998, ja sen alue kattaa 29 neliökilometriä. Kurjenrahka on Varsinais-Suomen suurin suojeltu, luonnontilainen suoalue. Lähettyvillä sijaitsee myös suovoittoinen Vaskijärven luonnonpuisto.

Lähdemme retkikoirakaverini kanssa kiertämään rengasreittiä kansallispuistonkartan nuolenpään osoittamaan kulkusuuntaan, myötäpäivään.

Etenkin pitkospuita tarjoavilla reiteillä olisi näin tautisena aikana parasta kulkea suositeltavaan suuntaan. Siten vältymme turhilta kohtaamisilta, ja myös väistöjen aiheuttamalta luonnon kulumiselta.

Karpalopolulle siis. Metsänpohjaa kulkeva polku on puhkipoljettu ja juurakkoinen. Koronakevään luontoretkeilyn noste näkyy täällä. Kosteissa paikoissa retkeilijöiden kulku on levinnyt kuin Jokisen eväät, kumoon tallattu alue on leveä ja haarailevainen. Reitillä tulee väkisinkin mieleeni, että Savojärven kierros olisi vielä joskus, remontin valmistuttua, päästävä nauttimaan uudelleen ilman tätä ketunlenkkiä.

Kun ensimmäinen suomaisema avautuu, tekee mieli hihkua mielihyvästä. Paikalle rakennetaan juuri leveää pitkosbaanaa, (joka parin päivän päästä retkestämme vilahtaa uutisissakin) mutta hyvän matkaa saamme vielä taapertaa kapeaa.

Kuhankuonon rajakivi merkkaa seitsemän pitäjän rajaa

Metsähallituksen Luontoon.fi -sivuston mukaan Kuhankuonon kivi toimii edelleenkin seitsemän kunnan rajakivenä. Luontoon.fi -sivuston mukaan kivelle ulottuvat Auran, Maskun, Mynämäen, Nousiaisten, Pöytyän, Turun ja Ruskon kunnat. Pitäneeköhän enää paikkansa, kun kuntia on yhdistynyt toisiinsa kiihtyvällä tahdilla?

Metsäisessä saarekkeessa kivirykelmässä sijaitseva Kuhankuonon kivi näkyy varsin hyvin remontissa olevan esteettömän reitin suuntaan.

Väliaikaista kiertoreittiä seuratessa, ja nähtävyyttä takaa lähestyessä, Kuhankuonon kivi jää melkein ison siirtolohkareen taa piiloon. Ihmettelemme hetken metallilaattoihin kaiverrettuja kuntien nimiä, ja jatkamme matkaa.

Savojärven pitkospuukierros jatkuu.

On yli puolenpäivän, aurinko lämmittää ihanasti. Puuvillatakki joutaa reppuun, merinovillahuppari ja t-paita riittävät passelisti liikkeessä ollessa. Kevyt tuuli vilvoittaa.

Auringossa kylpevä suomaisema vetää suupielet hymyyn.

Jonkin matkaa reitti kulkee avosuolla, osin mäntypuustoisella ja kanervan peittämällä.

Kun kuljettuna on jo yli kolme kilometriä, vihdoin kaukana siintää Savojärvi.  Jihuu, pian on tarjolla kauniita järvimaisemia!

Mutta eipä mennä asioiden edelle. Suota ja pitkospuuta riittää paarustettavaksi vielä hyvän matkaa.

Vaan mikäs tässä on patikoidessa? Leppeä toukokuun tuuli vilvoittaa juuri sopivasti, ja toukokuun aurinko lämmittää.

Muutama päiväretkeilijä tulee pitkoksilla vastaan, onneksi kuivalla osuudella, jotta turvavälit voidaan säilyttää.

Näköalapysähdys Savojärven padolla

Reitille kuuluu putoavan veden kohinaa. Mistä se tulee? Teemme piston järven rantaan, ja löydämme kohinan lähteen.

Savojärven pato rakennettiin 50-luvun alussa, jotta järven vedenpinnan korkeutta voitaisiin tarvittaessa säädellä.

Nyt järven vesi on korkealla, ja rannasta on kaunis näköala järvelle. Nautimme hetken heijastuksista. Koirakaverini ei innostu juomaan, vaikka tässä matalan rantatöyrään kohdalla se olisi helpointa.

Padon katsastuksen jälkeen palaamme reitille, ylitämme pienen sillan. Nyt ollaankin hetken aikaa kansallispuiston ulkopuolella. Reitti levenee, ja yhdistyy risteyksessä Savojärventiehen.

Risteyksessä jurottaa rouhea vanha rakennus, joka on häviämässä taistelun aikaa vastaan.

Jäkälöitynyt kolmijalka viitoittaa tietä. Rantapihaan on matkaa vielä 100 metriä, takaisin Kuhankuonolle 2,3 kilometriä.

Rantapihassa on paitsi yksi Kurjenrahkan kansallispuiston parkkipaikoista, myös vilinää. Savojärven kierroksen olisi voinut aloittaa myös täältä.

Rannassa aikaansa viettää lapsiryhmä, suljetun kioskin edessä pariskunta evästelee pöydän ääressä. Kesähelteillä uimarannalta voisi pulahtaa uimaan.

Me jatkamme takaisin kansallispuiston syliin. Pääsemme heti takaisin pitkoksille.

Puolisen kilometriä reitti kulkee taas mäntyisellä suolla, joka tarjoilee myös pääsyn reitiltä erkanevalle Lammenrahkan luontopolulle.

Me pysymme Savojärven kierroksella, ja palkinto odottaakin heti kaarroksen takana.

Savojärvi kimaltaa

Ooh, miten kaunis Savojärvi onkaan! Vesi kimaltaa auringossa, ja männyt kurottelevat korkealla rantapenkereellä järven pinnan yllä. Mieleeni läikähtää muisto Dubrovnikin edustan Lokrumin saarelta.

Rosokalliot suorantaiselta järveltä toki puuttuvat, eikä humuspitoinen vesi tarjoile turkooseja heijastuksia. Mutta jotain samaa tässä on.

Sitä samaa kauneutta, joka saa sielun lämpenemään viileämpänäkin päivänä.

Houkutteleva poukama seuraa toistaan. Taukopaikkojen jännät rakenteet mahdollistavat kummankin puolen evästelijöille tasa-arvoisen järvinäkymän.

Roskia ei onneksi täällä tänään juuri näy. Täällä osataan näemmä enimmäkseen nauttia luonnosta fiksusti, kuten Retkietiketti edellyttää.

Lopulta Savojärven kierros erkanee kauniin järven rantaviivasta.

Yhtäkkiä pitkospuureitti kulkee männikössä, komeassa suopursuviidakossa. – Ehkä yhdessä komeimmista missä olen kulkenut. Suopursujen kasvustot ovat korkeita ja elinvoimaisia.

Täällä pitäisi ehdottomasti käydä alkukesästä.

Suurten suopursujen kukinnan tuoksu ja valkoinen kukkameri lienee silloin elämys!

Ylitämme vielä itäisen jokiuoman siltaa pitkin. Savojärven kierros alkaa käydä vähiin.

Kun polku nousee metsäiselle rinteelle, on parkkipaikan pistopolku jo lähellä.

Savojärven kierros on helppokulkuinen, ja vähäisistä korkeuseroistaan huolimatta monipuolinen. Kurjenrahkan kansallispuiston Savojärven maisemia voi hyvillä mielin suositella soiden ja pitkospuiden ystäville. Mieluiten arkena – jos se suinkin on mahdollista. Tai vaikka yöttömänä kesäyönä.

Normaalisti kierroksen pituus on kuusi kilometriä, tänään matkaa kertyi Karpalopolun kiertolenkillä, kauimmaisen parkkipaikan pysäköinnillä lähes 9 kilometriä.

Lisätietoja ja linkkejä:

Kurjenrahkan kansallispuiston virallinen sivu löytyy tästä.

Fiksun retkeilijän Retkietiketti kannattaa lukea ennen luontoon lähtöä.

Mikäli tulet kauempaa, ja haluat yöpyä, telttapaikka löytyy Kurjenpesältä, jossa on myös katettu tulipaikka ja juomavesipiste. Mukavuudenhaluisemmalle päiväretkeilijälle hyvä vaihtoehto on idyllinen Kuralan kartanotila vartin ajomatkan päässä. Kuralan siistissä ja hyvin varustetussa pikkuyksiössä voi majoittua myös koirakaverin kanssa.

∞

Ethän käytä tämän artikkelin kuvia luvatta?

Copyright © 2020 Johanna Suomela.

All rights reserved.

Kiitos että luit ❤

Tykkäämistaloutta ja seurantamahdollisuuksia:

Facebook | Instagram | Twitter | Blogit