Inarin Pielpajärven polku polveilee sadunomaisen aarnimetsän läpi erämaakirkolle

Onnettaren siivittämä kohtalo johdatti minut elokuussa Inariin. Metsähallituksen lammaspaimenviikko Kaapin Jounin tilalla tarjoili unohtumattomia maisemia Lemmenjoen kansallispuistossa.

Melkein yhtä kauan kuin lammaspaimenpestistä Kaapin Jounilla, olin haaveillut syrjäisen Pielpajärven erämaakirkon näkemisestä. Mutta lopulta Pielpajärven kirkkopolun päässä odottanut kirkko ei ollutkaan retkipäivän parasta antia, vaan koko kesän satukirjamaisin elämys yllättikin jo matkan varrella.

Pielpajärvi on Inarin kirkonkylän suosituin retkikohde

Inarin kirkonkylältä ajamme kohti Sarviniementietä ja parkkipaikkaa, josta polku Pielpajärven erämaakirkolle lähtee. Parkkipaikan osoite on Sarviniementie 249, 99870 Inari. Elokuisena päivänä parkkipaikka on noin puolillaan, mahdumme joukkoon hyvin.

Päiväpatikointi alkaa. Nostamme päiväreput selkiimme, ja kytkemme retkikaverikoiramme. Kuusivuotias käyttölinjainen labradori Jetu on jo tottunut retkeilykoira. Laumaamme talvella liittynyt, uutta polvea edustava Ukko on Inarissa ensimmäisellä retkeilylomallaan.

Suuntaamme reitille puuportin ali. Varsin pian puinen kyltti opastaa eteenpäin, ja kertoo matkaa olevan edessä 3,9 kilometriä. Odotamme silti noin kymmenen kilometrin päivätaivalta.

Polku Pielpajärven erämaakirkolle.

Eteen tulee mielenkiintoinen poroaidan läpikulku. Verkkoaidassa roikkuu poikittain kankaita, joiden välistä pujottaudumme eteenpäin. Jetu jää hetkeksi jumiin repaleiseen alakankaaseen.

Polku ei korkeuseroilla häikäise, nousut ja laskut ovat pieniä. Sen sijaan puiden kiemurtavia juuria ja kiviä reitillä riittää.

Juuri kivien ja juurakkojen vuoksi kuivallakin säällä on täällä syytä varustautua kunnollisilla nilkkaa tukevilla kengillä, ja sateella pitäväpohjaiset jalkineet ovat tarpeen.

Reitti on merkattu oranssein, hyvin erottuvin pylväin.

Pielpajärven erämaakirkolle johtaa kivinen polku.

Rautiovaaran aarnimetsä on kuin satukirjasta

Mutta minkälaista onkaan reittiä ympäröivä vanha aarnimetsä?! Pielpajärven erämaakirkolle johtava polku on suurine kivineen ja valtavine naavaa roikkuvine puineen kuin satukirjasta!

Naavapartainen Wanha Metsä tuo mieleeni Klaus Haapaniemen Satumetsä- ja Taika – kuvitukset. Tuntuu siltä kuin milloin tahansa voisi kiven alta tai puun takaa kurkistaa maahinen tai keijukainen. Iso vanha puu voisi avata silmänsä, ja jyrähtää ääneen. Täällä jos missä voisi asustaa itse entti!

Pysähdyn haukkomaan henkeäni.

Tämä on epäilemättä yksi vaikuttavimmista metsistä joissa olen Suomessa kulkenut.

Tässä on polku, joka hiljentää luonnonystävän jo matkan aikana, ei vasta perillä kirkkosalissa.

Tämä on metsä, ei puupelto.

Kuinka vanhoja ovatkaan nämä hitaasti Lapin ilmastossa kasvaneet hongat?

Villiinnyn kuvaamaan, otanpa vähän videotakin. Vastaani kävelee italialainen pariskunta, ylistän metsää heille vuolaasti. Ymmärrättekö nyt varmasti miten upeaan metsään olette päässeet?

Muhkurainen vanha petäjä Pielpajärven erämaakirkolle johtavalla polulla.

Pitkää tummaa naavaa kasvaa vanhoissa puissa Pielpajärven kirkkopolun varrella.

Kaatunut kelo erämaakirkolle johtavan polun vieressä.

Vanha metsä ympäröi erämaakirkolle johtavaa polkua.

Pielpajärven erämaakirkkopolulla on kahdeksan levähdyspaikkaa opastauluineen.

Vanha mänty ja retkeilijä erämaakirkkopolulla.

Isoja siirtolohkareita ja pienempiä kivä kirkkopolun varrella.

Kypsiä puolukoita.

Naavaisia puita.

Retkeilijä ja kaksi koiraa juurakkoisella polulla.

Vilvoittavan Puntsijärven ääreen

Pielpajärven erämaakirkon polku tarjoilee koirakavereille runsaasti mahdollisuuksia juoma- ja kahluutaukoihin. Etenkin nuorempi räpylävarpaamme pulahtelee enemmän kuin mielellään lämpimänä elokuun päivänä. Tulen juksatuksi monta kertaa, kun luulen koiran olevan menossa juomaan. Jostain syystä uiminen näyttää huvittavan juomista enemmän.

Puntsijärven rantakivien välistä bongaan taidokkaasti rakennetun vedenalaisen putkiston. (Myöhemmin Facebookin Suomen Ötökät -ryhmässä asiantuntijat epäilevat rakennelman olevan jonkin vesiperhoslajikkeen toukkien asuntola. Rakennusmestariksi epäillään itseään täplätorvirysäkästä.)

Vesiperhosen putkistoja rantavedessä.

Pielpajärven erämaapolulla on paitsi kauniita maisemia, myös korvia hellivää puron solinaa.

Retkeilijä koirineen purolla.

Metsä heijastuu järven pinnasta Inarissa.

Sininen taivas pilkottaa järvellä Inarissa.

Silta yli kauniin uoman

Pielpajärven reitillä on pitkoksia vain vähän.

Pitkospuut ja retkeilijä.

Muutamat lyhyet pitkospuut tassuttelemme tyytyväisinä, mutta aivan erityisesti reitillä ilahduttaa vankkatekoinen uusi puinen silta.

Tässä kohden reitti ylittää Ison ja Pikku Pielpajärven välisen uoman.

Pysähdymme ihailemaan polveilevaa uomaa ja sitä reunustavia puita.

Retkeilijä kahden noutajakoiran kanssa puisella sillalla.

Vesiuoman kiviä ja kirkasta vettä.

Kasveja uoman penkereellä.

Uomaan niiannut kelo elää toista elämäänsä Ahdin valtakunnassa.

Veteen kaatunut kelo ja koristeellisia vesikasveja.

Pallolatvuksinen mänty uoman penkereellä.

Kippuraoksaisia mäntyjä uoman penkereillä.

Levähdyspaikkoja Pielpajärven reitillä on kahdeksan

Pielpajärven erämaakirkolle vievälle polulle ei kannata lähteä kiireessä. Kauniiden maisemien äärelle on sijoitettu peräti kahdeksan levähdyspaikkaa, joissa voi myös hiljentyä.

”Levähdyspaikoilla olevien hiljentymistaulujen sisältö johdattaa kulkijaa pohjoisen kahdeksan vuodenajan mukaan tarjoten samalla mahdollisuuden hiljentyä pohtimaan kulkuaan hengellisenä matkana.”

Varmaa on, että polkua ympäröivä sielukas vanha metsä ja kauniit järvimaisemat menevät suurelta osin hukkaan mikäli kulkijalla on kiire polun päässä odottavaan kirkkoon.

Heijastuksia Pielpajärvellä.

Polkumerkki vanhassa puussa.

Värikästä sammalta järvikiven pinnalla.

Kaksi suurta pystykeloa.

Vapaaehtoiset maisemanhoitohommissa

Pielpajärven erämaakirkkoa lähestyttäessä ensimmäinen polun vierelle osuva rakennus on kesäaikaan vapaaehtoisille talkoolaisille varattu hirsitupa. Ovessa lukee varmuuden vakuudeksi ”Private”, jottei satunnainen kirkkoturisti yritä ängetä sisään.

Talkoolaiset asuvat tuvassa viikon tai kaksi kerrallaan, ja pitävät huolta kirkon ovien avaamisesta ja sulkemisesta aamuin illoin. Lisäksi heidän tehtäviinsä kuuluu kirkkokentän niittyä avoimena pitävien lampaiden hyvinvoinnin seuraaminen.

Kaapin Jounin tilalla Lemmenjoella valvonnassamme olevat lampaat ahkeroivat kentällä laidunnuspuuhissaan varhaisesta aamusta myöhään yöhön. Tämä Pielpajärven perinnebiotoopin porukka näyttää ottavan hommansa aika paljon lungimmin.

Aitaukseen saapuessamme kaksi lammasta tarkkailee labradoreitamme uteliaina, samanvärisiä kun ovat. Kaksi muuta maata lotkottaa reporankana niittykivien koloissa. Siinä ei taida olla hassumpi homma heilläkään.

Neljä lammasta lepotauolla Pielpajärven erämaakirkon kentällä.

Seuraava hirsitupa polun varrella on Metsähallituksen ylläpitämä päivätupa. Tuvan pihapiirissä on kaikille avoin tulipaikka ja kesällä 2022 remontoitu hyyskä.

Pysähdymme evästauolle jottei nälkäkiukku kurni vatsassa kirkkokäynnillä. Koirakaverit nauttivat myös omat eväänsä.

Läheisen Pielpavuonon rannalla on hirsikota. Tänne voisi kesäisin saapua myös risteillen. Tuolloin kävelymatkaa tulee Pielpavuonolta kirkolle vain kolme kilometriä suuntaansa.

Pielpajärven erämaakirkko on karuudessaan kaunis

Pielpajärven erämaakirkossa kulkijaa tervehtii kaksi avointa ovea. Vierasta ohjeistetaan käymään sisään vasemmanpuolimmaisesta, ja tulemaan ulos oikealta.

Noudatamme ohjeistusta vuorollamme. Toinen odottaa koirien kanssa ulkona toisen tutustuessa kirkkoon.

Samaan aikaan kirkolla on muitakin kulkijoita, mutta minkäänlaista ruuhkaa ei pääse syntymään, kiitos ovipolitiikan.

Pielpajärven erämaakirkko on aina avoinna. Vuonna 1760 valmistunut kirkko on lailla rauhoitettu muinaisjäännös, ja Pohjois-Lapin vanhimpia rakennuksia.

Kirkko oli aktiivikäytössä 1800-luvun loppuun, jolloin Inarin kylään oli syntynyt jo pysyvä asutus. Tuolloin Inariin rakennettiin uusi kirkko. Inariin siirrettiin myös kentän vanhat kirkkotuvat ja pappilan rakennukset.

Pommituksen tuhottua vuonna 1940 Inarin kirkon, otettiin Pielpajärven erämaakirkko uudelleen käyttöön. Tuosta sai alkunsa juhannuskirkkoperinne, joka on edelleen voimissaan. Pielpajärvellä vietetäään nykyisin myös ulkoiluhenkistä pääsiäislauantain perhekirkkoa. Moni erähenkinen pari haluaa avioliitolleen sinetin juuri täällä, ja kesäisin täällä vihitään avioliittoon useita pareja.

Pielpajärven erämaakirkko lähialueineen on valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö. Se on myös luokiteltu maakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi.

Hautuumaata ei Pielpajärven erämaakirkolla ole, sillä inarilaiset ovat haudanneet vainajansa petoeläinten vuoksi saariin jo muinaisista ajoista lähtien. Inarin seurakunnan sivuston mukaan

”On kuultu kerrottavan, että lapsensa tappanut piika olisi haudannut lapsensa kellotornin perustuksiin, mutta mitään todisteita ei siitä löytynyt kirkkoa korjatessakaan 1960-luvulla. Väitetään kuitenkin, että levoton sielu joskus itkee kellotornissa yksikseen. Kellotornin keskuspuuta kiertää rakentajien siihen veistämä teksti, joka kuuluu: Herraa kiittäkööt kaikki, jotka elos on.”

Pielpajärven erämaakirkko ovet ja ikkunaluukut avoinna.

Pielpajärven erämaakirkon kirkkosali.

Pielpajärven erämaakirkon ikkuna.

Pielpajärven erämaakirkon saarnastuoli.

Pielpajärven erämaakirkon ikkuna ulkopuolelta.

Pielpajärven erämaakirkko ja koivuja kirkon edessä.

Mikä kiehtova paikka! Onpa hienoa että kirkko on säilynyt meidän päiviimme!

Puusto on hiljalleen nielaissut avoimelle kirkkokentälle rakennetun kirkon, ja kesäaikaan se maastoutuu maisemaan.

Pois lähtiessä tekisi mieli kannustaa maisemanhoitajia ahkeroimaan vielä hiukan enemmän, jottei niitty pääse kasvamaan umpeen.

Mutta märehtijöiden meno onkin rauhoittunut entisestään. Taitavat olla päiväunet menossa. Se heille suotakoon. Heillä on ollut varmasti rankka kesä ulkoruokinnassa.

Pielpajärven erämaakirkko ja nukkuvia lampaita.

Lähdemme paluureitille.

Reitti on paluumatkalla vielä kauniimpi kuin tullessa, kun tietää jo odottaa mitä tuleman pitää. Yleensä suosin mieluummin rengasreittejä vaihtelun vuoksi, mutta tätä maisemaa kestää katsella toisestakin suunnasta.

Jos kohtalosi kuljettaa sinut Inariin, käy ihmeessä kokemassa Pielpajärven eräämaakirkko – ja etenkin sinne johtava kaunis reitti!

Laita jalkaasi hyvät kengät, ja pakkaa päiväreppuun maistuvat eväät.

Kulje rauhassa, ja hengitä syvään puhdasta ilmaa.

Pysähdy pienten ihmeiden ääreen.

Maailman kaikesta mielipuolisesta vääryydestä huolimatta luonto on kaunis ❤ 

Lisätietoja ja linkkejä:

Noin kymmenen kilometrin kivinen ja juurakkoinen reitti on vaativahko, ja alkaa osoitteesta Sarviniementie 249, 99870 Inari.

Inarin nähtävyyksistä voit lukea lisää täältä.

Kävelimme reitin Pielpajärven erämaakirkolle 24.8.2022.

Aikaa eväs-, ja valokuvaustaukoineen meni kaikkinensa 3 tuntia 45 minuuttia. Rannelaitteeni mittasi matkan pituudeksi 10,75 kilometriä.

Pielpajärven erämaakirkolle johtava polku ja kaatunut kelo.

Pysty kelopökkelö ja Pielpajärven polun opastetaulu.

Ethän käytä tämän artikkelin kuvia ilman lupaa?

Copyright  2022 Johanna Suomela

All rights reserved.

Kiitos että luit  ❤

Olisi mukavaa saada sinut mukaan seuraavallekin reissulleni.

Ota tästä alta klikkaamalla ensimmäinen yhteinen askel:

Facebookissa  Ι  Instagramissa  Ι  Twitterissä  Ι  Blogit-palvelussa