Finland, Land of Lights – Suomi 100

Ukko-KolillaRakastan suomalaista luontoa. Rakastan myös kirjoja, aivan erityisesti luontokirjoja. Kesällä ilmestyi upea Suomen luonnosta kertova kirja, joka juhlistaa valtiomme satavuotista taivalta. Hämmästyttävää kyllä, kirjan tekijä ei ole suomalainen, vaan mies Milanosta. 

Mutta ennen kuin mennään kirjoihin ja tuohon kauniiden suomalaisten maisemien pikkujättiläiseen, analysoidaan hetki mistä historian alkuhämäristä kumpuaa rakkauteni fyysisiin teoksiin?

En tunnusta olevani mikään teknologiaa karsastava digijäärä. Uin sosiaalisen median meressä kuin kala vedessä, ja hoidan mielelläni asioita sähköisesti. Mutta kun kaiket päivät työkseni roplaan henkilökohtaista tietokonettani, ja tuijotan sen sinertävänä hohtavaa näyttöä, osaan vapaa-ajallaani arvostaa konkreettisia, fyysisesti aistittavia asioita. Koiran sileää turkkia, Helsingin Sanomien printtilehden painomusteen tuoksua. Oikeita kirjoja, fyysisiä teoksia.

Sormituntumaa, tuoksua, painopaperin pinnan struktuuria, aistittavaa viileyttä tai lämpöä, liukuvaa sileyttä tai kitkaista karheutta – konkreettista kosketusta. 

Asioita, joiden aistimiseen näkö on vain yksi aisteista. Kun mukana on myös kosketustuntuma, tulee teoksesta moniaistillinen, ja kokemuksesta laajempi, joskus jopa elämyksellinen.

Hiljaisia signaaleja?

Digitaalisuuden ja sähköisen viestinnän tsunami on osittain haudannut alleen monia elämän alueita. Rankimmin valokuvauksen, musiikin kuuntelun ja kirjojen lukemisen. Fyysiset teokset ovat muuttuneet ykkösiksi ja nolliksi. Sähköistyneen maailman digitaaliseksi kohinaksi. Mutta haluammeko me kaikki sitä? Haluammeko me kaikki sitä, joka hetki? 

Kesällä Turun Tall Ships Racessa ihailen paitsi Aurajokeen ankkuroituja purjealuksia, myös vastaantulijan kaulallaan kannattelemaa vanhaa – ja edelleen toimivaa – Rolleiflexin klassikkokameraa.

Rolleiflex_20170720_18_36_34_Pro

Keskustelen kameran haltijan kanssa siitä, kuinka erilaista on kuvata ihan oikealle fyysiselle filmille. Jokainen ruutu pitää valottaa harkiten, paneutua sommitteluun ja valaistukseen. Tyystin erilaista meininkiä kuin digikameroissa, joilla voi halutessaan vaan antaa sulkimen laulaa, ja pitää peukkuja että edes joku kuvista onnistuu.

Tuon Turun retken jälkeen, seuraavana iltana, juhlin häävieraana puutarhajuhlassa vanhojen omenapuiden katveessa – ja musiikki tulee vinyylilevyiltä!

Ovatko nämä heikkoja signaaleja?

Merkkejä siitä, että joissakin asioissa on kyllästymispiste saavutettu, että pian aletaan taas arvostaa konkreettisia, fyysisiä asioita? 

Eläköön kirja!

Painettu kirja on erinomainen käyttöliittymä. Se on todistettavasti kestänyt aikaa jo satoja vuosia.

Ensimmäiset nykymuotoiset kirjat, jotka tehdään sitomalla tai nitomalla paperiarkkeja yhteen, ilmaantuivat 400-luvulla. Kirjoituskokoelmien historia ulottuu kuitenkin aikaan 3000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, jolloin sumerilaiset ja assyrialaiset merkitsivät kiilakirjoituksella asioita muistiin savitauluille. Samoihin aikoihin egyptiläiset kirjoittivat hieroglyfejä papyrukselle.

Vanhimpana varsinaisena kirjana pidetään kuitenkin Pohjois-Italiassa eläneiden etruskien noin vuonna 600 eaa. valmistamaa nidosta. Siinä on kuusi kultarenkailla yhdistettyä kuvitettua sivua, jotka nekin ovat 24 karaatin kultaa. Vanhin painettu ja päivätty kirja on Kiinassa 868 julkaistu teos. Se tehtiin puupiirrostekniikalla.

Kirjahylly on digitalisaation voittokulun tuoksinassa kadonnut monesta kodista. Meillä uidaan vastavirtaan, kirjat ja hyllyt ovat lisääntyneet. Olen käynyt kirjamielisyydessäni pelastamassa tietokirjoja Ikeakassikaupalla. Pelastanut ne vääjäämättömältä tuholta kodeista, joista on muutettu Singaporeen, ja isosta espoolaisesta omakotitalosta kompaktimpaan helsinkiläishuoneistoon. Kauniskuvaista, hyväkuntoista tietokirjaa ei vaan voi päästää paperinkeräykseen. Tai ainakaan minä en voi.

Paitsi pelastanut käytettyjä, olen myös ostanut uusia. Kun ruotsalainen AdLibris tuli kirjamarkkinoille, ryhdyin tilaamaan kirjoja netistä. Olihan se helppoa ja varsin edullistakin. Saatoin tehdä näin ilman omantunnon tuskia, sillä omien päivittäisreittieni varrelle ei osu yhtään kirjakauppaa.

Olinkin pitkään tyytyväinen asiakas, kunnes luin AdLibriksen verosuunnittelusta. Suivaannuin yhteiskuntavastuuttomaan meininkiin huolella, ja mieleni syvästi pahoittaneena peruutin kaikki nettikirjakaupan uutiskirjeet. Yhden toisensa jälkeen. Annoin jopa tulikivenkatkuista palautetta, jossa kerroin palaavani takaisin asiakkaaksi vasta sitten, kun ryhtyvät taas yhteiskuntavastuullisiksi, ja alkavat maksaa veroja Suomeen, kuten kunnon yritysten kuuluu.

Enpä olisi uskonut koskaan saavani palata. Eräänä päivänä sain kuitenkin ilokseni huomata, että se päivä koitti. Yle uutisoi AdLibriksen ryhtiliikkeestä.

Franco Figari Finland, land of lights kirja

Franco Figarin valokuvakirja Finland, Land of Lights

*Yhteistyössä AdLibriksen kanssa

Olen vankasti sitä mieltä, että kauniskuvaista tieto- ja taidekirjaa eivät ykköset ja nollat voi korvata. Avaa kansi, silitä painopaperin liukasta pintaa, upota silmäsi kauniin maiseman kuvaan ja kuvittele itsesi siihen. Avaa kirja pöydälle, jätä paikalleen. Ihaile kirjaa, onhan se myös kaunis esine.

Suomeen parantumattomasti neljänkymmenen vuoden aikana rakastuneen milanolaismiehen kirja on järkelemäinen teos. Kirja on niin suuri, että se ansaitsee itseoikeutetusti paikkansa pöydässä, sillä hyllyyn se mahtuu vain poikittain – muiden kirjojen päälle. Teos on lähes puoli metriä leveä, ja 25 senttiä korkea. Painoakin on melkein kaksi ja puoli kiloa.

Kirjan laajakuvan muotoinen formaatti tekee kunniaa Suomen ikonisille kansallismaisemille. Ja hyvä niin. Onhan tämä Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi tehty, rakkaudesta Suomeen ja Suomen luontoon. ”Panoramic paintings in the Wilderness” – kuten tekijä itse kannessa teostaan luonnehtii.

Franco Figari Finland, land of lights kirja

Franco Figari Finland, land of lights kirjaKirja vie lukijansa Oulangan kansallispuiston Kitkajoelle ja Kolin kansallispuistoon Ukko-Kolin huipulle.

Myös Figarin omiin mökkimaisemiin Sammattiin, Turun saaristoon ja muihin kauniisiin maisemiin. Kiistatta Suomen kauneimpien maisemien ääreen.

Kitkajoki tammikuussaKirja on mainio lahja vaikka ulkomaiselle Suomi-fanille – sillä sen kaikki tekstit ovat englanniksi. Kuvat ovat laajoja panoraamoja, mutta jokaisella aukeamalla on myös pieniä, herkkiä kuvia yksityiskohdista. – Siitä, mikä meillä on parasta. Luonto.

Kirjan johdannossa tekijä kertoo Suomen luonnosta, ja myös kuvauskalustostaan. Panoraamakuvat on otettu digikameroilla, mutta osa muista kuvista on kuvattu analogisella kameralla – siis ihan oikealle filmille!

Franco Figari Finland, land of lights kirja

Ukko-KolillaFigarin kirja on kaunis. Se on tyylikäs fyysinen teos, ja sen kuvat ovat upeita. Kirja on arvokas ylistys maamme ainutlaatuiselle ja pilaantumattomalle luonnolle.

Kun synkkänä marraskuun iltana tekee mieli käpertyä sohvannurkkaan, on tässä hyvä vaihtoehto mielikuvamatkailuun. Kiireetön, rauhallinen ja harmoninen Suomi-kierros. Kovien kansipaperin suojaamien kansien välissä, sertifioidusta puusta tehdylle paperille painettuna.

Tämä on Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kaunein lahjakirja. 

Tähänastisista satavuotislahjoista kaikkein kaunein.

*Sain kirjan AdLibrikseltä arvostelukappaleeksi. Mielipiteeni ovat omiani.

Omaksesi tai upeaksi lahjaksi Suomen luontoa rakastavalle kirjanystävälle, voit tilata kirjan AdLibriksen sivuilta täältä.

Franco Figarin oman sivuston löydät täältä.

Kaikki jutun kuvat ovat ottamiani, kolmessa niistä on kuva kirjan aukeamasta, yhdessä kannesta. Koska painetun kuvan kuvaaminen ei anna maisemille täyttä oikeutta, kuvitin artikkelin omilla maisemakuvillani talvisesta Kuusamon Kitkajoesta ja kesäisestä Pielisestä Ukko-Kolin huipulta kuvattuna.

Ethän käytä tämän artikkelin kuvia luvatta?

Copyright © 2017 Johanna Suomela. All rights reserved.

Kiitos ruudun sille puolelle että luit!

Tykkäämistaloutta ja seurantamahdollisuuksia:

Facebook | Instagram | Twitter | Blogit