Minne sinä käännät katseesi, kun Nauru uppoaa?

Ruska tuomipihlaja

Olipa kerran paahteisen lämmin ja kauniin aurinkoinen kesä. Kenenkään ei tarvinnut palella. Helle helli, sanoivat he jotka lämmöstä pitävät.

Pitkä kuuma kesä kääntyi syksyksi. Lämmin kesä toi ulkoilijoiden iloksi upean ruskan. Ennätyslämmin lokakuu toi myös IPCC:n ilmastoraportin joka ei jätä ketään kylmäksi.

Kuuma ja sateeton kesä laski pohjaveden ennätyksellisen alas. Itämeri lämpeni ennätysvarhain ennätyslämpimäksi, ja tarpeeksi lämmettyään peittyi sakeaan vihreään leväpuuroon.

Viljasato oli hyvälaatuinen mutta vähäinen. Kallisarvoista viljaa ei riitä karjan rehuksi, ja monen nelijalkaisen kesä – ja koko elämä – päättyy ennenaikaisesti teurasvaunuun. Ruoan hinta nousee.

Ruska tuomipihlaja

Ruska sirotuomipihlaja

Jokainen valinta on myös ilmastopäätös

Tätä kirjoittaessani uutiset kertovat tänään mitatuista kahdenkymmenen asteen lämpöennätyksistä. Ilmastonmuutos vaikuttaa jo nyt. Meihin kaikkiin. Riippumatta siitä, ajattelemmeko sitä, ja huolettaako se meitä pätkääkään.

Jokainen meistä joutuu miettimään omia valintojamme. Sinä ja minä.

Elämämme on jokapäiväisiä valintoja täynnä, ja jokaisella niistä on merkitystä. Miten monissa neliöissä asumme, ja kuinka lämpimäksi ne lämmitämme ja miten? Mitä syömme, ja kuinka paljon? Kuinka paljon kulutamme? Ostammeko vai lainaammeko?

Ostammeko lähellä tehtyjä laatutuotteita harvemmin ja tarpeeseen, vai rahtaammeko mielihaluihimme liitoksissaan natiseviin kaappeihimme halpaa kertakäyttötavaraa maapallon toiselta laidalta? Miten liikumme, ja minne? Onko se kaikki välttämätöntä, tai onko se edes tarpeellista?

Kaikkein suurin ilmastoon vaikuttava yksityisen ihmisen kulutuspäätös on kuitenkin lentäminen. 

Ruskavareja

Lentäen, junalla, autolla vai autojunalla?

Onko meidän pakko lentää, vai onko sille vaihtoehtoja? Matkustin muutama viikko sitten Ouluun junalla, ihan sen vuoksi etten yksinkertaisesti kehdannut lentää. Meno-paluumatka Ouluun ajoissa varattuna, vaikka se sisälsi paluun suihkullisella makuupaikalla yöjunassa, oli myös edullisempi kuin lento-hotelli -yhdistelmä.

On silti sääli, että VR on kryptannyt hinnastonsa sellaiseen piiloon, että moni edelleen luulee junamatkailun olevan tolkuttoman kallista. Yritin hiljattain selvittää, mitä maksaisi matka autojunalla Kemijärvelle, mutten lukuisista yrityksistäni huolimatta osannut valita oikeita päiviä matkahakuun. Matkan hinta on edelleenkin arvoitus. Ellei VR tee hinnastoistaan helpommin lähestyttäviä, joudun tekemään ensi vuodenkin Savukosken retken autolla.

Ruskavareja tuurenpihlaja

Lentomatkailijan valinnat

Valitsemmeko suoran lennon, vai ostammeko mahdollisesti halvemman välilaskullisen lennon? Onko reitillä lentävä konetyyppi moderni ja mahdollisimman vähäpäästöinen? – Vai onko se meille ihan sama, kunhan lennon hinta jää mahdollisimman edulliseksi, ja mahdollistaa meille mahdollisimman monta mieltä keventävää reissua?

Lennämmekö usein ja lyhyille reissuille? Vai harvemmin ja oleskelemme kohteessa pidempään?

Ruskavari japaninvaahtera

Ruskavareja japaninvaahtera

Lentäminen on ollut  jo pitkään yleisesti tunnustetusti ilmastoa rasittava valinta.

IPCC:n Ilmastoraportin julkaisun hetkellä usein toistuvalla halpalentolipuilla ”Koska mä voin” -reissaamisesta tuli suorastaan epäeettistä.

Ruskavari atsalea

En halua syyllistää ketään, sillä minusta ei todellakaan ole heittämään ensimmäistä kiveä.

Vaikka lennänkin varsin vähän. Tänä vuonna olen lentänyt vain kerran, suoralla lennolla sinivalkoisin siivin Roomaan ja takaisin.

Ruskavari koynnoskuusama

Mutta loppuvuodesta päästösyntisäkkini paukahtaa kerralla ratkeamispisteeseen. Matkustan pidemmälle ja kauemmas kuin koskaan aiemmin edes hurjimmissa haaveissani.

Toteutusvuorossa on vuosikymmeniä unelmoimani pitkä matka Uuteen-Seelantiin.

Ilmastoraportin julkaisun jälkeen ilmastoahdistukseni on saavuttanut ennen kokemattomat mittasuhteet. Ellei haaveiden matkani lentolippuja olisi hankittu jo helmikuussa, olisi nyt vaikeaa, ellei peräti mahdotonta puolustella matkaa mitenkään.

Vaikeaa se on nytkin, sillä omatuntoni soimaa.

Ja hyvä niin.

Ruskavari rusopihlaja

Päästökompensaatio, tie mielenrauhaan?

Lentomatkailu on etuoikeutettujen hupia, sillä harva laittaa viimeisiä ropojaan lentolippuihin.

Siksi onkin pakko sanoa ääneen, että lentäminen on liian halpaa. Jos muutamalla kympillä pääsee Keski-Eurooppaan, voiko se olla oikein ja kohtuullista?

Ruskavari pensasmustikkaViikonlopuksi elämäänsä hupia saavalle reissaajalle hetken mielijohteesta ostettu halpa lentolippu toki tuo viihdettä ja sisältöä elämään, mutta onko meillä oikeus toteuttaa itseämme kaikin mahdollisin tavoin?

Onko ympäristöä ja maapallon elinolosuhteita väistämättömästi tuhoava toiminta pelkästään meidän oma asiamme? Henkilökohtainen valinta?

Vai pitäisikö lentolipun hintaan kuulua pakollinen päästökompensaatio, korvamerkitty raha, jolla todella rahoitettaisiin hiilen sidontaa? Raha jolla korvattaisiin omista henkilökohtaisista valinnoistamme aiheutuneita päästöjä?

Ruskavari pensasmustikka

Mielipiteitä on varmasti yhtä monia kuin meitä lentomatkailijoitakin.

Lentojen päästökompensaatiosivujen suuri hajonta

Helsingin Sanomien toimittaja Sami Sillanpää matkusti lokakuun Kuukausiliitteen kansijuttuaan varten Tyynellä valtamerellä sijaisevalla Naurun saarelle. Vastuuntuntoisena ihmisenä (ja oletettavasti työnantajansa kannustamana) Sami halusi kompensoida tolkuttomasti lentämistä vaatineesta työmatkastaan aiheutuneet hiilidioksidipäästöt.

Laskutavasta ja kompensaatiosivustosta riippuen matkasta aiheutuneet päästöt asettuivat välille 3,1 – 7,6 tonnia. Samin käyttämä, pienemmän päästölaskelman takana oleva sertifioitu Green Seat -päästökompensaatiosivusto lupaa sijoittaa rahaa intialaiseen tuulivoimaan, kambodzalaiseen biokaasuvoimalaan ja ugandalaisiin keittoliesiin. Maksuksi tuli Saminkin mielestä epäilyttävän alhainen 31 euroa. Suuremmalla, 7,6 tonnin päästölaskelmalla rankaisi Atmosfair – kompensaatiopalvelu. Se tarjosi tolkuttoman pitkälle lentomatkalle melko siedettävän kompensaatiohinnan, 170 euroa.

Ruskavari koivuangervo

Kotimainen ekologinen päästökompensaatio

Poissa silmistä – poissa mielestä? Sijoitetaanko päästökompensaatio Ugandaan vai  Intiaan? Olisiko sittenkin konkreettisempaa ja luotettavampaa kompensoida oman lennon päästöt kotimaisen ekologisen toimijan kautta?

Miettiessäni pahasti kolkuttavan omatuntoni rauhoittamista, on mielessäni käynyt kaksi vaihtoehtoa. Toinen on Suomen Luonnonsuojeluliiton ja Koneen säätiön yhteistyönä perustettu Hiilipörssi, toinen Luonnonperintösäätiö.

Hiilipörssi vuokraa ennallistettavia soita omistajiltaan sadaksi vuodeksi ennallistamiskäyttöön, sillä luonnontilaisen suon turve on maalla sijaitsevista hiilivarastoista suurin ja tehokkain.

Luonnonperintösäätiö ostaa ikimetsää ja myös suota – suojellakseen sen pysyvästi ihmisen toiminnan ulottumattomiin.  Luonnonperintösäätiön metsään ei moto aja kaatamaan puita, eikä sen omistamia soita tarvitse ennallistaa, sillä ne ovat luonnontilaisia ja sellaisina ne myös pysyvät. Tällä hetkellä sydämeni on vahvasti kallellaan Luonnonperintösäätiön pohjanmaalaisen suojelusuon suuntaan.

Päätösten aika tulee pian. Kerron oman päästökompensaationi kohteen, kunhan kompensaationi on tehty.

Kompensaatio on todennäköisesti pieni raha verrattuna koko matkani kokonaiskustannukseen, mutta sen merkitys on minulle suuri.

Se on minun kurssimuutokseni.

Tästä lähtien tulen kompensoimaan jokaisen lentoni, ja harkitsen lentämisen tarpeellisuutta aiempaa vakavammin. Olen sen syvästi rakastamalleeni luonnolle velkaa.

Ruskavari koynnoshortensia

Nyt on viimeinen hetki muuttaa kurssia.

Nyt on viimeinen hetki tehdä sellaisia valintoja, että meillä on jotain sanottavaa olan kohautuksen asemesta, kun meiltä kysytään mitä me teimme estääksemme merenpinnan nousun.

Minne me käännämme katseemme sitten kun Tyynellä valtamerellä sijaitseva Nauru uppoaa?

Ruska-aika ruusunkukka

Lisätietoja ja linkkejä:

Hiilipörssin sivusto löytyy täältä.

Luonnonperintösäätiön sivusto löytyy täältä.

Helsingin Sanomien kuukausiliitteen juttu Naurun saaresta ja siellä tapahtuneesta ja tulevasta ekokatastrofista löytyy täältä.

Ethän käytä tämän artikkelin kuvia luvatta?

Copyright © 2018 Johanna Suomela.

All rights reserved.

Kiitos että luit ❤

Tykkäämistaloutta ja seurantamahdollisuuksia:

Facebook | Instagram | Twitter | Blogit