Syyskuussa, matkalla pohjoiseen, bongaan autosta kaunismuotoisia kuusia, ja sillan yli kiitäessämme huomaan alla kuohuvan veden. Paluumatkalla pysähdyn. Käylänkoski ruskassaan kuohuu suoraan sieluuni, vie varoittamatta pikkurillini. Muutaman kuukauden kuluttua talviasuinen Oulangan kansallispuisto korjaa koko käden. Ja ison palan sydämestä.
