Luontomatkailublogia aletaan pitää samoista syistä kuin matkablogejakin. Jaetaan kuvia ja juttuja kauniista ja mieltä rauhoittavista paikoista, joista voisi olla lukijalle iloa, kenties hyötyäkin. Vaan mitä sitten, kun tuleekin tunne, ettei ole mitään sanottavaa? Vaikka jutun aiheita satoine, ellei tuhansine kuvineen on jonossa odottamassa kymmenittäin?
