Koska huomista päivää ei meille ole luvattu, pitää aina juhlia silloin kun on aihetta. Kuten nyt vaikka Suomen satavuotisbileet. Jo useita vuosia sitten tuon tärkeän itsenäisyysjuhlan pitopaikaksi valikoitui Helsingin Suomalainen Klubi, ja sen Johtokunnan kabinetti. 

Rakastan perinteitä, ja sitä että juhlitaan kun on juhlan aika. Onnekseni olen saanut juhlia itsenäisyyspäivää pian 20 vuoden ajan erityisen hienolla ja mieleenpainuvalla tavalla. Isohkon ystävyysseurueen voimin juhlaillallisen merkeissä.

On hieno pynttäytyä juhlatamineisiin, tavata rakkaita ystäviä, nauttia hyvää ruokaa – ja nostaa malja isänmaalle.

Taianomainen hotelli F6

Koska oli odotettavissa, että satavuotisbileistä tulisi poikkeukselliset, päätämme jäädä Helsinkiin yöksi. Kuka tietää olisivatko taksit juhlapäivänä kiven alla – tai jospa vaikka kauhea lumipyry saisi aikaan liikennekaaoksen?

Kysyntä ja tarjonta, ja merkkipäivän erikoisluonne pitivät huolen siitä, että huonehinnat olivat hilautuneet suurena juhlapäivänä melko korkeiksi. Hotelliksimme valikoitui tällä kertaa meille entuudestaan tuntematon, Fabianinkatu kuutosessa sijaitseva perheomisteinen Hotelli F6.

Niin hieno asia kuin jakamistalous onkin, olen päättänyt olla majoittumatta Airbnb-kohteissa. Airbnb nostaa turistien suosimissa kaupungeissa asuntojen vuokrat ennen pitkää sellaiselle tasolle, että pian normaalipalkkaa nauttivalla palkansaajalla ei Airbnb:n vuokrakohteiksi muuttuneissa kortteleissa ole enää varaa asua. Kauhuskenaariossa tavallinen arkielämä kaduilta katoaa, ja aitoa kaupunkikulttuuria ja elämänmenoa etsivät turistit löytävät kahviloista vain toisiaan.

Hotellit on rakennettu matkailijoita varten. Hotellin henkilökunta on paikalla vastaamassa hotelliasukkaan toiveisiin ja odotuksiin. Hotellien naapuruston ihmiset suhtautuvat hotelliasukkaisiin yleensä suopeasti, sillä hotelli työllistää, ja kantaa oman yhteiskuntavastuunsa – niin juuri, ne verotkin.

Pienet putiikkihotellit on usein sisustettu viehättävästi, ja niitä johdetaan suurella sydämellä. Omaleimaisessa ja uniikissa pikkuhotellissa ei välttämättä ole kahta samanlaista huonetta.

Tämä F6 ei hotellina ole ihan pienimmästä päästä, mutta heti sisään astuessani tiedän viihtyväni täällä.

Tulee tunne kuin astuisin satuun.

Hulppean tilavassa huoneessa meitä vastassa on viidakkotapettia, ornamentteja ja värejä.  On sohvaryhmä, pieni pöytä tuoleineen, vaatehuone ja kylppäri. – Jos täällä olisi vielä minikeittiö, tällaisessa asunnossa voisi hyvin asua ihan vakituisesti.

On myös taidekirjoja – ja sohvapöydällä joulupukin piirroskuvalla varustettu kortti – ja pikkuruinen, Suomi 100 -nauhalla vyötetty rasia.

”Hyvää itsenäisyyspäivää, toivottavasti viihdytte”. 

”Kaukana, kaukana Lapissa, revontulten keskellä ja kaamoksen maassa, tiettömien erämaitten keskellä kohoaa Korvatunturin kylä. Kylä on niin kaukana ihmisten ilmoilta, ettei sitä tiettävästi ole kukaan nähnyt, paria vanhaa retkillään eksynyttä lappilaisukkoa lukuunottamatta. Siellä asuu Joulupukki.”

~ Mauri Kunnas, Joulupukki

Rasiasta paljastuu Chjokon käsintehtyä tummaa Suomi 100 -suklaata. Otamme makean varaslähdön itsenäisyyspäivänjuhlintaan.

Helsingin Suomalainen Klubi

Perinteinen itsenäisyyspäivän juhlaillallisemme nautitaan oman elämämme suurimman itsenäisyysjuhlan, Suomen itsenäisyyden suurena juhlavuonna, kenenkäs muun kuin itse Mannerheimin arvioivan katseen alla. Paikka on Helsingin Suomalaisen Klubin johtokunnan kabinetti. Meitä juhlijoita on 14, seitsemän pariskuntaa. Ensimmäisen kerran itsenäisyyspäivän illallinen kokosi tämän kaveriporukan saman pöydän ääreen jo 25 vuotta sitten.

Helsingin Suomalainen Klubi perustettiin vuonna 1876. Tuolloin ”Luku- ja konversationiklubbi” toi yhteen suomenmielisiä nuoria miehiä keskustelemaan suomalaisuudesta ja suomalaisuuden yhteiskunnallisen aseman kohottamisesta. Helsingin Suomalainen Klubi on edelleen kulttuuriklubi, jossa suomalaisuuden aatteelliseen pohjaan sitoutuneet miehet tapaavat toisiaan. Ja kyllä, klubi hyväksyy jäsenikseen vain asevelvollisuutensa suorittaneet hyvämaineiset miehet. Naiset eivät jäseniksi pääse, tervetulleiksi vieraiksi kylläkin.

Helsingin suomalainen klubi on myös yleishyödyllinen yhteisö, ja se on luonut rekisteröimänsä ”Suomen kansan sähköisen muistin” avulla puitteet suomalaisen kulttuuriin ja elämänmuotoon liittyvien asioiden digitaaliseen tallentamiseen. Tällaisia tietokantoja ovat mm. tietokannat karjalaisista sodissa kaatuneista, kuudella kielellä toteutettu Mannerheim-sivusto, ja nelikielinen Sibelius-sivusto.

Tuorein, ajankohtaisin ja ulkoasultaan ajanmukaisin Suomalaisen klubin tuottama sivusto on Itsenäisyys 100 – Suomen itsenäisyyden tekijät ja vaiheet.

Merkittävää iltaa merkittävässä paikassa haluamme kunnioittaa myös ottamalla luontoelementin mukaan. Elävät kukat tekevät juhlan.

Kukka-asetelman juhlapöytämme koristeeksi on toiveidemme mukaan paikalle tuonut Kukkakauppa Floranna. Ilahdun huomatessani, että moni paikkakukka löytää tiensä frakkipukuisten herrojen rintamukseen.

Ilta soljuu arvokkaassa ympäristössä, ja hyvässä seurassa kuin siivillä. Helsingin suomalaisen klubin ravintolan valmistama illallinen maistuu, ja palvelu on miellyttävää mutta mutkatonta.

Kabinetti on täynnä iloista puheensorinaa ja hyvää mieltä. Illallisseurueemme kokoon kutsunut isäntä yllättää, asettuu Mannerheim-taulun eteen ja laulaa rohkeasti yksin Sibeliuksen Finlandia-hymnin.

Yllätykset eivät lopu tähän, sillä hetken kuluttua naapurikabinetin miesjoukko saapuu luvallamme visiitille, ja laulaa kahdeksan hengen voimin Uusmaalaisten laulun.

Esplanadin keskiyö

Kabinetti-illallisen päätyttyä viihdymme hetken Klubin baarissa. Klubi sulkee ovensa onneksi hyvissä ajoin, ja lähdemme kävellen kohti Fabianinkadun määränpäätämme. Pikkupakkanen on kietonut Itämeren tyttären syliinsä, mutta kovin kylmä ei avoimesta merestä huolimatta ole. Ei edes tuule.

Olemme Esplanadilla tasan keskiyöllä, eikä juhlahumu juuri enää näy. Maija seisoo Esplanadin keskikäytävällä. Kaupunki on rauhallinen, muutama kävelijä teputtelee kanssamme keskustassa.

Kauniit valot luovat juhlavaa tunnelmaa.

Satavuotiaan ensimmäinen aamu

Heräämme ajoissa joulukuun seitsemännen päivän aamuun. Kävelemme viihtyisän Runar-baarin läpi aamiaisellemme, mutta hotellikoira Runaria ei näy. Jospa Runar on juhlinut pidemmän kaavan mukaan kuin me, eikä jaksa vielä herätä maskotin hommiinsa?

Aamiainen on herkullinen, tarjottava on tuoretta ja hyvää. Tunnelma on rauhallinen, juuri sellainen kuin sadatta ensimmäistä vuottaan käyvän sankarin synttäripäivän jälkeisen aamun kuuluu olla. Ei hötkyillä eikä häksätä.

Paperiset tabletit tarjoilevat aamiaisvieraille hauskoja ideoita, leikkimielisiä tehtävärasteja turistille. – Sandaalisukkamiestä tosin itse en niin välittäisi kaupungilta bongata – ainakaan näin joulukuussa. – Ainakaan näin suuren juhlan jälkeen.

Mikä hieno juhla, mitkä ikimuistoiset puitteet.

Aina pitää juhlia kun on aihetta. Juhlat ja ystävät ovat elämän suola ❤

∞

Mikä erinomainen itsenäisyysjuhla. Ainoa mikä jää harmittamaan, on yhteiskuvan puute. Kännykkäkameroiden muisteja pengotaan juhlan jälkeen kuumeisesti, mutta yhtään kaikkien osallistujien yhteiskuvaa ei löydy.

Otetun kuvan voi aina poistaa, mutta ottamatta jäänyttä ei koskaan saa takaisin.

Joulu-tammikuun kuudelle viikolle ajoittui tähänastisen elämäni suurin juhlasuma. Yhdet tupaantuliaiset, tämä Suomi-100 -itsenäisyysjuhla, joulu, uusivuosi ja peräti neljät synttäribileet, joista yhdet juhlittiin kuuden päivän matkalla 2000 kilometrin päässä Suomesta ja merenpinnasta. Tervetuloa rauhallinen arki!

∞

Hotelli F6:ssa yövyttiin omalla rahalla, ja voin lämpimästi suositella paikkaa! Hotellin sivuston löydät täältä.

Ethän käytä tämän artikkelin kuvia luvatta?

Copyright © 2018 Johanna Suomela. All rights reserved.

Kiitos ruudun sille puolelle että luit!

Tykkäämistaloutta ja seurantamahdollisuuksia:

Facebook | Instagram | Twitter | Blogit