Ylämäkipatikka vuorten kuningattarelle

Rigi patikointi

Moni vieroksuu Sveitsiä, koska sitä pidetään kalliina. Jos lomansa haluaa käyttää shoppailuun, on maailmalla tarjolla runsaasti Sveitsiä edullisempia reissukohteita. Mutta jos lomallaan haluaa maisemaonnellistua, ei juuri Sveitsiä parempaa kohdetta voi valita. Sveitsissä tekee mieli hykerrellä onnesta – melkein minne tahansa meneekin.

Onnekseni en ole maabongari. Sillä kaikista maailman maista juuri Sveitsiin minulla on erittäin hyvä syy matkustaa, yhä uudelleen ja uudelleen.

Wolhusen

Maisema veljen makuuhuoneesta Wolhusenissa. Kyllä tähän kelpaa herätä.

Alituiseen uusia maapisteitä himoitsevana olisi tuskallista mennä samaan alppimaahan kerran toisensa jälkeen. En voi olla ajattelematta, että jos olisin kaikkien Sveitsin reissujeni asemesta suunnannut uusiin kohteisiin, olisi käytyjä maita kymmeniä. Mutta nuppineulojen maailmankarttaan keräilyn asemesta olen keräillyt kameran muistikortille sveitsiläisiä maisemia. Ja hyviä, lämpimiä hetkiä. Veljeni asuu Sveitsissä.

Sveitsissä aktiivilomailijan elämykset eivät lopu. Tällä kertaa nyöritetään maastokengät jalkaan ja suunnataan nokka kohti ylämäkeä. Kohteenamme on Rigi – The Queen of Mountains – kuten sveitsiläiset rakasta Rigiään tituleeraavat.

Junalla lähtöpisteeseen

Sveitsiläinen julkinen liikenne hakee vertaistaan. Junat kulkevat aikataulujensa mukaisesti, ja pysyvät ajassa yhtä hyvin kuin ylivertaisen hyvät sveitsiläiset kellot. Junalla pääsee melkein joka paikkaan, kuten vaikka Euroopan korkeimmalla sijaitsevalle asemalle, lähes 3,5 kilometrin korkeuteen.

Tänään pysytään matalalla – toistaiseksi. Otamme Luzernin kantonissa sijaitsevasta Wolhusenista siistin paikallisjunan, ja ajaa huristamme kohti Küssnachtia. Aurinko paistaa, mutta iso pilvimassa nököttää sveitsiläisten vuorten kuningattaren päällä. Huippu ei näy.

Rigi patikointi

Maisema junan ikkunasta kohti Rigiä

Asemalta otamme bussin, ja ajamme hetken matkaa kohti patikkapolkumme lähtöpistettä, Immenseetä.

Rigi patikointi

Tie päättyy, tästä alkaa patikkapolku!

Aurinko paistaa loimottaa toukokuulle lämpimästi, onneksi meillä on vettä mukana. Riisumme takit päiväreppuihin, ja lähdemme puskemaan sauvojen kanssa ylämäkeen.

Rigi patikointi

Ensin mennään pellon poikki sileää polkua pitkin, mutta pian polku sukeltaa metsän varjoon.

Tuoreet lehdet hohtavat heleää vihreää, villi valkosipuli kukkii. Sen tuoksu tuo mieleeni Monzan puiston kevään. Siellä luonnonvarainen valkosipuli kukkii keväisin valtavina valkoisina mattoina, ja levittää ympärilleen aromaattista tuoksuaan.

Rigi patikointi

Rigi patikointi

Polku jyrkkenee rappusreitiksi. Punainen reppu mennä viuhtoo hirmuista vauhtia edelläni. Melkein katoaa näkyvistä. Hyvähän sen kanssa on mennä paahtaa, sillä repussa on myös juomarakko. Juodakseen tarvitsee vain hamuta vesiletku suuhun, pysähtyä ei tarvitse. Minulla on pelkkä vesipullo – joka pitää aina kaivaa repusta.

Ennen lähtöämme arvoin kengitystäni. Ottaako polkujuoksulenkkarit vai maastokengät? Tänään valitsin väärin. Tällä polulla olisi hyvin pärjännyt polkujuoksutossuillakin. Raskaat, korkeavartiset maastokengät painavat kuin lyijypainot jyrkässä ylämäessä – joka askeleella – joita tulee tänään kertymään. No, varusteasioissa otan harkiten mieluummin överit kuin vajarit. Jospa huipulla onkin 20 senttiä lunta ja 5 astetta pakkasta, raahaudun sinne mieluummin kunnon jalkineissa kuin nilkat kohmeessa. Yöllä huipulle on humahtanut lumipeite, eikä meillä ole tietoa kuinka paljon lumi ehtii sulaa ennen perille pääsyämme.

Rigi patikointi

Rigi patikointi

Rigi patikointi

Näkymä polulta kohti Küssnachtia

Rigi patikointi

Sinisen penkin houkutus

Rigi patikointi

Rigi patikointi

Rigi – Vuorten kuningatar

Nousu on melko rankka, hengästyttää. Lämpötila merinovillavaatteiden sisällä nousee. On pakko pysähdellä välillä kaivelemaan vesipulloa repun taskusta. Samalla saan hyvän tilaisuuden vetää henkeä.

Kuvatessakin on onneksi pysähdyttävä hetkeksi… Käytän kaikki vähänkään kelvolliset kuvausmaisemat hapen haukkomiseen. Olen pitänyt itseäni melko hyväkuntoisena, tällä reitillä en ole kunnostani enää ollenkaan niin varma.

Tauko Seeboodenalpissa

Raskaan ylämäkeen punnertamisen jälkeen tuntuu hyvältä voida kävellä tasaisella. Suorastaan oudolta. Tiedäthän sen tunteen, kun tuntuu siltä että jalat irtoavat lonkista rankan, pitkä ylämäen jälkeen?

Olemme nousseet kilometrin korkeuteen Seeboodenalpiin. Päätämme pitää virkistystauon Hotelli Seeboodenalpin terassilla.

Rigi patikointi

Maisema Seebodenalpin tasanteelta

Rigi patikointi

Hotelli Seebodenalp

Rigi patikointi

Ylämäki jatkuu

Tauko tekee hyvää, ja tasaa hiukan ponnistelun kurittaman kropan lämpötilaa. Ollaan ehkä puolimatkassa, ylämäki kutsuu.

Ohitamme kauniiden, vapaana laiduntavien sveitsiläisten lehmien laitumen. Onnellisten lehmien näkeminen piristää askellustani, pääsen hetkeksi johtoon. Ylhäältä onkin hyvä katsella tulosuuntaan.

Rigi patikointi

Rigi patikointi

Rigi patikointi

Kevätesikkoja Rigin rinteellä

Rigi patikointi

Välillä on hyvä pysähtyä katsomaan, kuinka ylös on tultu.

Melkein perillä

Polun viimeinen metsäinen osuus on edellisen yön lumisateiden ja sulamisvesien jäljiltä kaikkein huonokuntoisin. Virtaava vesi on siirtänyt paikaltaan kiviä ja nousua rytmittäviä puuportaita. Isot kivenmurikat pyörivät jaloissa. Tässä veden runtelemassa kohdassa kenkävalinta on ihan passeli, muuten niillä polkujuoksulenkkareilla olisi pärjännyt hyvin.

Rigin patikointi

Huippu lähestyy

Rigi patikointi

Rigi patikointi

Tätä aitaa ei kannata ylittää!

Samppaa Wirkkalasta

Vielä viimeinen puserrus, ja ollaan Rigin huipulla. Tuntuu hienolta olla 1798 metrissä, omin jaloin tänne taapertaneena.

Rigillä on vihreää, yöllä satanut lumi läikittää vielä maisemaa. Tämä vuori on luonteeltaan jotenkin täysin erilainen vuori kuin läheinen Pilatus. Rigi on helposti lähestyttävä (no jaa, ylämäkeen patikoiden noustessa hetkittäin rankemman puoleinen) ja ylhäällä on paljon piknik-kelpoista, pehmeää ruohopeitteistä maastoa. Tähän loivahuippuiseen verrattuna Pilatus on jyrkkä ja armoton, vähän niin kuin Clint Eastwood karkeimpina päivinään.

Rigi patikointi

Rigi Kulm hotelli

Rigi patikointi

Huipulla!

Rigin patikointi

Palkinto vuoripatikoinnista – samppaa Wirkkalasta

Palkitsemme ruumiillisen ponnistelumme huipulla ruhtinaallisesti. Päivärepussani on neopreenisukassa pikkuinen viileä pullo kuohuvaa juomaa – ja Suomen satavuotisjuhlavuoden innoittamana Finnairin tarjouksesta edullisesti hankkimani klassikkolasit. Kyseessä oli järkihankinta, sillä kunnolliset kuksat olisivat tulleet kalliimmiksi. Nämä lasit vihittiin käyttöön matalamman Napfin huipulla pari päivää aiemmin. – Pitihän siskon vuoristopatikointineitsyyden menetystä toki juhlistaa.

Jotenkin tuo kaunis suomalainen lasi sopii tähän kauniiseen sveitsiläiseen maisemaan, melkein kahden kilometrin korkeuteen.

Nämä maisemat tekevät hyvää sielulle.

Rigi patikointi

Alamäkijunailua Goldauhun

Maisemien ihailun jälkeen täydennämme tyhjentyneet energiavarantomme. Syömme täyttävät pasta-annokset hotellin ravintolassa.

Aterian jälkeen olemme onnellisia, että matkaa tarvitsee taittaa enää alamäkeen. Matka alas kohti Goldauta alkaa. Kävelemme Euroopan vanhimman vuoristojunan päätepysäkille, ostamme liput ja nousemme kyytiin.

On huikeaa ajatella, että tämä hammasratastekniikkaa hyödyntävä rata aloitti liikennöintinsä jo 1871.

Rigi patikointi

Rigi patikointi

Maisemia Rigi-radan varrelta

Rigi patikointi

Rigi patikointi

Junasta bongaan tutun siluetin – peikonhammas-Mythenin!

Junassa on iloinen puheensorina. On lauantain alkuilta. Lapsiperheet ovat käyneet vuorilla ulkoilemassa, juna täyttyy hiljalleen välipysäkeiltä.

Alamäkeen junaillessamme bongaan ikkunasta tutun näköisen vuoren. Grosser Mythenin ”peikonhampaan” – Sveitsin ”massojen Matterhornina” tunnetun vuoristopatikkakohteen. Tuttu siluetti herättää pelon sekaista kunnioitusta, tuo mieleni sopukoista esiin muiston lähes halvaannuttavasta korkean paikan kammostani.

Lähes päivälleen kaksi vuotta aiemmin pyrimme Mythenin huipulle. (Jos haluat tietää miten siinä kävi, kurkista juttuni täältä.)

Rigi patikointi

Rigi patikointi

Pian junan kulku tasaantuu, kaltevuus vähenee. Verenpaineeni tasaantuu ja Mythen-patikan ajattelun nostama stressitaso laskee.

Hissukseen etenevän junan raiteiden vieressä laiduntavat hyvinvoivat aasit ja lampaat.

Eläimet syövät ahnaasti vuorten kuningattaren hedelmälliseltä kupeelta nousevaa mehevää kevätruohoa.

Kesä on ihan pian täällä.

Sports Trackerin piirtämän reitimme löydät täältä.  Nousua tuli 8,8 kilometrin matkalla 1700 metriä, aktiivista liikkeelläoloaikaa kului 2 tuntia 18 minuuttia. Virkistys- ja hengenhaukkomistaukoineen huipulle patikointiin kului vähän alle 3 tuntia.

Rigin omat kotisivut löytyvät täältä. Rigin rautatien historiasta löytyy tietoa täältä.

Lisää inspiraatiota Sveitsin upeisiin luontomatkailukohteisiin löydät Sveitsin virallisilta matkailusivuilta täältä.

Jos haluat matkoillasi rentoutua päiväpatikoiden luonnon ääressä, tervetuloa Facebookin vinkkiryhmäämme Päiväpatikoimassa maailmalla! 

 

Ethän käytä tämän artikkelin kuvia luvatta?

Copyright © 2018 Johanna Suomela. All rights reserved.

Kiitos että luit ❤

Tykkäämistaloutta ja seurantamahdollisuuksia:

Facebook | Instagram | Twitter | Blogit