Upeampi kuin elokuvissa – Sormusten Herran lumoava ykköskuvauspaikka Hobbiton

Meitä on moneen junaan. Joku ei ole koskaan avannut J.R.R.Tolkienin Sormusten Herra -kirjaa, saati edes harkinnut elokuvatrilogian katsomista. Minä voisin melkein tatuoida Tolkienin nimen ihooni. Niinpä en voinut edes kuvitella Uuden-Seelannin matkaa ilman visiittiä leffan kuvauspaikalle, Hobbitoniin. Odotukseni leijuivat korkealla, enkä todellakaan osannut odottaa niiden ylittymistä.

Taru sormusten herrasta on tarina hyvästä ja pahasta, kirkkaasta hyvästä valosta, ja kaiken valon nielevästä pahuuden pimeydestä.

Kolme sormusta haltiakuninkaille alla auringon,
seitsemän kääpiöruhtinaille kivisaleissaan,
yhdeksän ihmisille jotka vie tuoni armoton,
yksi Mustalle ruhtinaalle valtaistuimellaan
maassa Mordorin joka varjojen saartama on.
Yksi sormus löytää heidät, se yksi heitä hallitsee,
se yksi heidät yöhön syöksee ja pimeyteen kahlitsee
maassa Mordorin joka varjojen saartama on.

Perfektionistina Tolkien hioi trilogiaansa julkaisukuntoon peräti 17 vuotta. Kielitieteilijä loi tarinaansa jopa ennen puhumattomia kieliä. Tätä kirjoittaessani oikeassa nimettömässäni kiiltelee Hobbitonista hankittu hopeasormus, johon kaiverrettu riimukirjoitus on Tolkienin kynästä.

Juuri nyt viihdemaailma kohisee Game of Thronesin viimeisestä kaudesta. Harry Potter oli sekin aikansa tapaus, jonka kirjat ahmittiin ja leffat löivät ennätyksiä. Game of Thronesia tai Harry Portteria tuskin olisi olemassa sellaisenaan ilman Tolkienin teoksia.

Tolkien kahlasi Sormusten Herransa kanssa aikanaan syvässä umpihangessa. Harry Potterin kirjoittanut J.K.Rowling, ja GOTin esikuvana toiminut George R.R. Martinin Tulen ja jään laulu ovat saaneet kulkea selkeästi viitoitettua tietä, Tolkienin valmiiksi raivaamaa fantasiatarujen latua.

Uuden-Seelannin pohjoissaaren elämyksellisin rakennettu nähtävyys on Hobbiton

Olemme liikkeellä matkailuautolla, kolmantena maahantulopäivänä edelleen 11 tunnin aikaerosta tokkuraisina. Edellisenä iltana asetuimme ”pihatieparkkiin” muutaman kilometrin päähän Hobbitonista, pikkuruiselle Rolling Views -maatilalle.

Illalla katselimme pikkuisten ponien touhuja viereisellä laitumella, ja kävimme isännän opastuksella kurkistamassa talon lammaslaumaa. Lauma ankkoja plutasi omassa pikku aitauksessaan.

Mikä herttaisen rentouttava ympäristö hartaasti odotetun Hobbitonin kierroksen aattoillan viettoon!

Aamulla ajamme muutaman kilometrin Sormusten Herran kuvauspaikalle. Ilmoittaudumme tohkeissamme lippumyymälässä, ja hörppäämme Shire´s Rest -kahvilassa kahvit ja mehukkaat mustikkamuffinssit vuoroamme odotellen. Liput kierrokselle olen ostanut etukäteen jo muutama kuukausi aiemmin.

Hobbitonin kierroksemme alkaa koleassa Uuden-Seelannin alkukevään säässä – joka muistuttaa alkuun erehdyttävästi Suomen juhannusta. Sataa ripottaa noin kymmenessä asteessa, ja sormeni ovat kohmeessa sateenvarjon puristamisesta. On Suomen itsenäisyyspäivä, 6.12.

Kotimaassa juhlistaisimme tätä päivää perinteisellä juhlaillallisella suuren ystäväjoukon kanssa. Tänään itsenäisyyspäivää juhlitaan heti aamusta omalla kierroksella suosikkielokuvan kuvauspaikalla. Mahdollinen selfiekeppien väistely huolestutti jo kierrosta suunnitellessa, joten päätin minimoida riskin. Aivan kuin Uuden-Seelannin reissu on kerran elämässä kohde – niin on myös tämä paikka.

Hobbiton – eli Kontu – on satumaa aikuisille ja lapsille. Hobbiton on täynnä suloista maanläheisyyttä. Turvallisia isojalkaisten mutta lämminsydämisten pikkuihmisten, hobittien, viihtyisiä ja lämpimiä pesäkoloja.

Kontu on turvasatama maailman melskeille, paikka jossa viljelykset tuottavat runsasta satoa, hyvinvoivat kukat kukkivat, pulleat mehiläiset pörräävät askareissaan, ja aurinko paistaa. Ainakin melkein aina.

Vaikket olisi lukenut kirjatrilogiaa, saati nähnyt täällä kuvattuja Sormusten Herra tai Hobitti -elokuvia, tämä on huikea paikka. – Ja jos leffat ovat tuttuja, suusi kääntyy kohteessa puoliväkisin hymyyn, ja saa hihkumaan lapsenomaisesti innostuksesta.

Niin käy minulle heti ensivilkaisulla. Edes harmaa taivas ja hissukseen ripottava sade ei saa hymyäni hyytymään. Ei, vaikkei aamun ensimmäisestä privaattilähdöstä huolimatta ollakaan päivän ensimmäisiä vierailijoita, ja Bilbon talon edustalla seisoo jo suuri ihmisjoukko.

Maailman kaunein elokuvakulissi?

Astuessaan Hobbitonin alueelle, astuu sisään satuun, pölähtää suoraan hobittien viljelysten keskelle. Kasvit ovat oikeita, ja kukkia puskee joka puolella pyörryttävän paljon.

Pikkuisten hobittikolojen pihamaat ilmentävät asukkiensa sielunmaisemaa ja toimenkuvaa. Yhdellä pihalla keinutuoli odottaa istujaa, vieressään puutarhamaan möyrintää kaipaava talikko.

Kolojen ulkovaloissa palavat valot, ja savu nousee piipuista.

Pyykit kuivuvat naruilla, variksenpelätin suojelee satoa. Pienimmätkin yksityiskohdit ovat juuri oikein.

Kaikki ympärillä on hyvää ja kaunista.

Mehiläistarhaajan pihassa hunajan keruutarpeisto on esillä.

Pikkuruiset halot odottavat käyttöä, ja omenat ja kesäkurpitsat ostajiaan.

Maalausta harrastavan hobitin pihamaalla tietenkin taiteillaan.

Ovi on kutsuvasti raollaan, ja tämä onkin ainoa kolo, jonka pihamaalle saa luvan kanssa mennä.

Menen sisään, ja kurkkaan ymmyrkäisestä ovesta ulos. Ihailen ohikiitävän hetken maalaismaisemaa, jossa lampaat laiduntavat. Ei ihme, että elokuvien ohjaaja Peter Jackson iski silmänsä juuri tähän kumpuilevaan maisemaan lentäessään Matamatan yllä kuvauspaikkaa etsiessään.

Peter Jackson on tunnettu täydellisyyden tavoittelustaan, ja siitä, että pienimpienkin yksityiskohtien piti olla juuri oikein. Täydelliseksi tämän lammasfarmin teki koskemattomuus.

Tätä Pohjoissaaren kolkkaa eivät halkoneet voimalinjat eivätkä tiet, ja paikka oli rakentamaton. Tänne siis saattoi luoda täydellisen Tolkienin Keski-Maan. Ja niin on totta vie tehty!

Tarun ensimmäinen elokuva oli Oscar-palkintoehdokkaana kolmessatoista eri kategoriassa. Joku muukin tykkäsi näkemästään, sillä leffa voitti peräti neljä palkintoa: kuvauksesta, erikoistehosteista, maskeerauksesta ja elokuvamusiikista.

Lammaslaitumesta Hobbitoniksi vuonna 1999

Hobbitonin rakennusurakka alkoi maaliskuussa vuonna 1999 tien rakennuksella. Vehreää ja kumpuilevaa lammaslaidunta halkomaan rakennetun puolitoistakilometrisen tien rakennuksessa oli apuna Uuden-Seelannin armeijan työkoneita.

Yksityiskohdissaan yltäkylläisiä hobittikoloja rakennettiin kaiken kaikkiaan 39.

Paikan kuumimman kolon, Bilbo Reppulin hobbit holen ruohokatolla seisova tammi kaadettiin paikkakunnalta, ja sen metalliset lehdet tuotettiin Taiwanista. Lehdet kiinnitettiin runkoon yksi kerrallaan.

Ensimmäisten Sormusten Herra -elokuvien purkituksen jälkeen paikan arvoa ei vielä ymmärretty. Pystyyn jäi kuitenkin 17 vanerista julkisivua, joita fanit pääsivät ihmettelemään ensimmäisen kerran vuonna 2002.

Tänään nähtävänä oleva paikan ilmiasu on peräisin vuonna 2009 tehdyistä Hobitti-trilogian kuvauksista. Silloin rakennettiin yksityiskohdista tinkimättä 44 hobittikoloa, joista näissä kuvissa näkyy osa.

Vuonna 2012 tutustumiskierroksen kruunuksi rakennettiin kotoisa pubi, The Green Dragon, Vihreä Lohikäärme. Siellä ruokokaton alla, takkatulen loimussa kierroksen pölyt saa huuhtoa kurkustaan paikan omilla oluilla tai siiderillä. Keraamisen tuopin voi halutessaan täytätyttää myös alkoholittomalla inkiväärioluella.

Mutta eipä mennä asioiden edelle.

Nyt ollaan Bilbon kolon kohdalla, ja pihaportin kyltti muistuttaa, että muissa kuin juhla-asioissa ei ole portista ole menoa. No, niiden takiahan me oikeastaan tällä reissulla olemme…

Ihanalla brittiaksentillaan yksityiskohdista kertova oppaamme etenee tyylikkäissä kumisaappaissaan verkkaiseen tahtiin, mutta minulla on silti vaikeuksia pysyä perässä.

Kuvaaminen ottaa oman aikansa – ja täällä jos missä kuvattavaa riittää. Tarkkaan mietittyjä yksityiskohtia on pökerryttävän paljon.

Jokainen kolo ja jokainen piha tarjoaa jotain uutta.

Löydän leipä- ja juustomyymälän, kuivakukkia oven pielestä.

Kierroksen alkaessa olla lopuillaan pilviverho repeää.

Sininen taivas pilkottaa siellä täällä, ja pehmeä auringonpaiste valaisee Konnun ja lämmittää meidät.

Hobittikukkuloilta Vihreään lohikäärmeeseen

Suurin osa hobittikoloista lienee nähty.

Juhlakentän ohituksen jälkeen aukeaa näkymä alas pikkujärvelle. Vastapäisten kukkuloiden yläpuolella taivas hohtaa sinisenä. Lampaat laiduntavat onnellisen tietämättöminä kadehdittavan kauniista maisemastaan.

Yhden hobittiasumuksen oven suulla oletettu varpunen tarkkailee ympäristöään vellikellon päällä.

Yrtit kuivuvat pyöreän oven pielessä, rosmariini tuoksuu kilpaa tillin kanssa. Ohikulkijoiden suurimman huomion saanevat kuitenkin suitaan ahnaasti alkukesässä aukovat, värikkäät leijonankidat.

Matkalla hobittikoloilta Vihreään Lohikäärmeeseen pääsee hetkeksi myös tyypilliseen paikalliseen metsikköön. Vehreys kietoo kulkijan hetkeksi otteeseensa, eikä voisi millään uskoa, että vielä ihan hetki sitten olimme hyvin erilaisessa maisemassa.

Sormusten Herra ja Hobitti -elokuvia on kuvattu ympäri Uuden-Seelannin lukemattomissa eri paikoissa, mutta tämä Hobbiton on ainoa paikka, joka näyttäytyy samana kuin elokuvissa.

Kaikkien muiden kuvauspaikkojen lavasteet on purettu, ja mahtipontisimmat rakennelmat ovat olleetkin olemassa vain digitaalisina tehosteina.

Nähtyään hobittien suloiset kotikolot on nähnyt vain osan Hobbitonista.

Kun saavumme järvelle, ja edessämme nousee erehdyttävästi kiveltä näyttävä silta, ollaan ruokokattoisten rakennusten rykelmässä.

 

Ensimmäisenä polun varteen oikealle jää komea ja rannalla sijaitseva erittäin valokuvauksellinen mylly.

Myllyn vieressä ilmoitustaululla on hobittien ilmoituksia ja tiedonantoja.

Vihreän lohikäärmeen pubi, Green Dragon

Lohikäärmepubin viihtyisää pihamaata valaisee iltaisin lohikäärmelamppu.

Sisällä Vihreässä lohikäärmeessä vallitsee rauhallinen ja kotoisa tunnelma. Takassa loimuaa elävä tuli.

Täällä olisi myös voinut syödä illallisen, mutta olin sen suhteen liikkeellä aivan liian myöhään. Illallispaikat oli myyty loppuun jo kuukausia ennen matkaamme.

Voin vain kuvitella, kuinka kaunista olisi ollut kiertää hobittikylä auringon laskiessa mailleen, värillisten lamppujen luodessa sadunomaista tunnelmaa.

Hobbitonissa voisi järjestää myös ikiomat bileet, joihin niihinkin kuuluu aina koko alueen tutuksi tekevä kiertokävely. Tolkien fani tuskin voisi kuvitella hienompaa juhlapaikkaa hääjuhlaan tai synttärikekkereille kuin tämä! (Hintalappu tosin voi olla varsin muhkea)

Kierros päättyy myymälään

Vielä ennen kierroksen päättymistä, Vihreän lohikäärmeen kukkaronnyörejä hölläävien olut- ja siiderituoppien jälkeen, on edessä viimeinen rasti. Hobbitonin Keski-Maan myymälä.

Toinen, suurempi myymälä on lähtöpisteessä, mutta täällä on Konnun hobittikolojen tunnelmaa.

En yleensä shoppaile matkoillani mitään, mutta nyt teen poikkeuksen. Ostan hopeisen taikasormuksen muistoksi tästä ikimuistoisesta päivästä.

Vaikka kierros päättyy kaupallisesti, ei loppu himmennä koettua.

Hobbiton on huikea paikka.

Täällä Taru Sormusten Herrasta ja Hobitti heräävät eloon.

Ykköset ja nollat muuttuvat havainnoiksi, havainnot elämyksiksi. 

Tarusta tulee mielikuvitusta kutkuttavaa totta.

Lisätietoja ja linkkejä:

Uuden-Seelannin pohjoissaaren Matamatassa sijaitsevan Hobbitonin kotisivut löytyvät täältä.

Kontu, suomalaisten Tolkien -fanien yhteisö netissä löytyy täältä.

Kontu ry:n, Suomen Tolkien seuran kotisivut löytyvät täältä.

Tänään Tolkien on ajankohtaisempi kuin koskaan. Dome Karukoski ohjasi Tolkienin elämäkertaelokuvan, jolta odotetaan paljon. Tolkien saa ensi-iltansa Suomessa 3.5. Tolkien International Movie Databasessa löytyy täältä.

∞

Ethän käytä tämän artikkelin kuvia luvatta?

Copyright © 2019 Johanna Suomela.

All rights reserved.

Kiitos että luit ❤ Jos tykkäsit, jaa!

Maisemaonnellista voi seurata myös näissä kanavissa, tervetuloa!

Facebook | Instagram | Twitter | Blogit