Itä-Uudenmaan kartanokierroksella

Länsi-Uudenmaan kasvatille Itä-Uusimaa on kaaaukana. Kilometreissä mitattuna kauempana kuin Tallinna – ja hankalammin saavutettavissa. Vaivannäkö ja aikainvestointi kuitenkin kannattaa.

Idässä odottavat kauniit maisemat, upeat kartanot – ja palvelualttiit ihanat ihmiset.

Mikä on kauniina ja aurinkoisena hellepäivänä hienompaa kuin laskea katto alas, käynnistää kehräävä moottori ja antaa tuulen tuivertaa? – Varsinkin kun voikin vaihteeksi istua kartturin paikalle, ja keskittyä maisemiin.

Nykyajan tekniikka-avusteinen navigointi asettaa tosin omat haasteensa. Jos haluaakin nopeimman mahdollisen reitin asemesta ajella mutkikkailla, kartanoiden viljelysmaita halkovilla pittoreskeillä pikkuteillä, se voi olla yllättävän vaikeaa. Niinpä tämäkin retki alkaa ensin muutamalla ketunlenkillä.

Välillä kyllä tulee iso ikävä dinosaurusten aikojen GT-karttoja. Tiesin aina Englannissa ja Italiassa reissatessamme täsmälleen, risteyksen tarkkuudella, missä olimme.

Vaan toista on nyt. Nyt on GPS.

Ja se taas muka tietää meitä paremmin missä haluamme olla.

Vaan se ei oikeastaan haittaa. Pieni eksymisfiilis on hyväksi. Ja se sitäpaitsi tarjoaa usein mahdollisuuden jumpata Lumian mekaanista suljinta.

Ensimmäisen GPS-reititystauon pidämme jo ennen Vantaan rajaa. Onneksi juuri sillä kohdalla pikitieltä irtoaa hieno yksityinen kujanne.

Ja kuitenkin onneksi kohtuullisen ajan kuluttua kolkuttelemme jo Sipoon huudeilla.

Harmi etten ole kirkkoihminen. Jos olisin, vaatisin ensimmäisiä kuvausteknisiä taukoja Sipoon kirkkojen kohdalla. Molemmat, sekä uudempi että varsinkin vanha harmaakivikirkko, ovat kylläkin jo ensisilmäyksellä niin komeita, että vain vaivoin onnistun uhmaamaan kiusausta pyytää kuljettajaa kurvaamaan takaisin.

Mutta minkäs teet. Matkaa on ketunlenkitysten vuoksi tehty jo hyvä tovi. Nälkäkiukku vaani. Nyt äkkiä kahvia ja jotain pikkupurtavaa koneeseen!

Onneksi sininen väri houkuttaa meidät kauniiseen kesäkahvilaan.

Cafe Sininen Talo

Tällä kertaa intuitio ja ketjusyöttölöiden karttelu johdattaa meidät viihtyisään 4H-Yrittäjien kesäkahvilaan.

Cafe Sinisen Talon kutsuva terassi tarjoaa kiirettömän pysähdyspaikan.

Matkalaiselle maitokahvia ja maistuvaa lihapiirakkaa.

– Ja jälkkäriksi dementiaa torjuvaa mustikkapiirakkaa.

Parahultaisesti tarjolla on silmänruokaa, myös muualla kuin elintarvikepuolella.

Sisustuskauppa Bedmil

Ja aivan vieressä sisustuskauppa Bedmil. Se ei ole vielä edes auki, mutta palvelualtis, kesäkahvilaa pyörittävä, reipas nuorimies antaa luvan kurkistaa sisälle.

Laittaapa vielä valotkin päälle.

Ja kurkistanhan minä.

Niinkin tarkasti kurkistan, että lattialla maannut, kotia vailla ollut metallinen ”sarvitrofee” vaihtaa omistajaa.

Olihan minulla toki ollut joku ennakkokäsitys Sipoosta. Mutta se oli Christian Rönnbackan dekkareista kotoisin, ja aika lailla tummasävyisempi kuin tämä aurinkoisena kesäpäivänä esittäytyvä matkailijaystävällinen Sipoo.

Niinpä nyt on varmaa, että jos satun vielä näille kulmille ennen koulujen alkua, tulen tänne toistekin.

Kurvaamme Antti Hautalehto -dekkarifiiliksissämme myös Nikkilän sairaalan pihan kautta, ennen kuin jatkamme matkaamme kohti Loviisaa.

Malmgårdin kartano

Helsingin Sanomien Sunnuntainumeron koti-osiossa oli 17.7.2016 juttu, jossa kehotettiin painamaan jarrua muutaman kartanon kohdalla. Juuri tuo juttu toimi tämän road trippimme innoittajana.

Ja juuri Malmgård on yksi niistä kartanoista, joissa kehotetaan hidastamaan vauhtia.

Missaamme kuitenkin ensimmäisen kartanoon vievän liittymän tammikujanteella. Niinpä visiittimme alkaa Malmgårdin puodista.

Malmgårdin kartano on myös luomutila. Se on erikoistunut luomutuotteiden viljelyyn ja jalostamiseen.

Puodissa on tarjolla laaja valikoima tilan tuottamia ja jalostamia elintarvikkeita. Kuten esimerkiksi spelttiä, kauraa, vehnää, ruista ja maalaisvehnää.

Malmgårdin kartanossa toimii myös oma panimo. Panimossa tuotetaan oluita ja siideriä.

Malmgårdin linna on yksityiskoti, ja kaunis päärakennus on opastettuja linnakierroksia lukuunottamatta suurelta yleisöltä suljettu.

Ostamme kartanopuodista mukaamme Malmgårdin oluita ja luomuviljoja. Spelttilakritsiakin olisi tarjolla, mutta vastustan kiusausta. Pienellä googletuksella huomaan, että kartanolla on ajan hengen mukaisesti myös nettikauppa.

Suuntaamme kohti kartanoa puodin ja panimon jäädessä selän taakse.

Kartanopuodissa saamme sellaisen käsityksen, että kartanoa saa ihailla ulkoapäin.

Ohitamme vanhan myllynkiven päällä omassa tarhassaan päivystävän vuohen, ja nousemme kartanon vierelle sen sivusta. Päädymme hiekkatietä pitkin kartanon puutarhaan. Ihailemme kartanoa kaukaa puistosta, suihkulähteen takaa.

Voi että se on kaunis! Jos ei tietäisi että olemme Suomessa, ei uskoisi.

Tätä rakennusta, todellakin hetkeäkään epäröimättä, voi kutsua linnaksi!

Kartano rakennettiin vuosina 1882-85 ja se edustaa tyyliltään hollantilaista uusrenessanssia.

Kartanon puistossa kasvaa komeita vanhoja puita. Ne peittävät kartanon näkyvistä.

Nousemme takaisin hiekkatietä kartanon toiselta sivulta.

Siellä näemme kääntöpuolen kyltistä, että puiston puoli onkin yksityisaluetta. – Toisellekin puolelle voisi olla hyvä sellainen laittaa, jotta puodin suunnasta lähestyvät tietäisivät että tänne ei saakaan tulla. Me tulimme vahingossa, koska kyltti puuttui.

Onneksi pysyimme kaukana, kunnioittavan matkan päässä.

Alkaa epäilyttää että taidamme todellakin olla ensimmäiset matkailijat jotka lähestyvät kartanoa puodin suunnasta, eikä toisinpäin.

Suosittelen lämpimästi, menkää kartanokierrokselle, niin näette ainakin kartanon upeat sisätilat – ihan luvan kanssa.

Malmgårdin kartanossa järjestetään linnakierroksia itse kartanon isäntä kreivi Henrik Creutzin johdolla, kierrosten tiedot löydät täältä.

Poistumme kaunista tammikujannetta pitkin kohti Porvoota.

Tammikujalta on kaunis näkymä alas peltojen taa, sinne missä sijaitsee puoti ja panimo.

Matkalla ohitamme vanhan Malmgårdin myllyn.

∞

Ajamme Porvoon suuntaan. Seuraavakin kohteemme on luomutila,

Bosgårdin kartano

Bosgårdin kartano kertoo sivuillaan näin: ”Olemme nykyaikainen luomumaatila, joka kasvattaa luomuniittylihaa ja myy sitä suoraan asiakkaille. Maatila toimii aktiiviisesti läpi vuoden ja kasvatamme luomupihvikarjaa, viljelemme peltoja ja hoidamme tilan talousmetsiä ilman avohakkuita. Charolais-rotuinen karja on suuri ylpeyden aiheemme ja tilan selkäranka. Lehmät hyödyntävät tilan luonnonlaitumia ja hakamaita, sekä samalla ylläpitävät perinnemaisemia.”

On tilastollisesti kiistatonta, ja kansanterveydellisesti huolestuttavaa, että me suomalaiset syömme aivan liikaa lihaa.

Proteiinintarpeen voi tyydyttää mainiosti myös muilla tavoin, kuin syömällä päivittäin halpaa, ulkomailta maahantuotua,  arveluttavissa olosuhteissa kasvatettua tehotuotantolihaa.

”Vähemmän ja harvemmin, mutta parempaa”.

Kun Bosgårdin erinomaisella asiakaspalveluasenteella siunattu Olli Andersson avaa suunsa, kuulostaa siltä kuin puhuisin itse. Mies on siis paitsi loistava asiakaspalvelija, myös fiksu.

Kauppa menee vierailupäivänämme kiinni kello 17.00, ja meille tulee ongelma. Emme voi ostaa luomulihaa vielä kuumaan autoon pilaantumaan, ja haluaisimme syödä ja kävellä luontopolun kun täällä kerran olemme.

Se ei kuulemma ole ongelma. – Soittakaa kun polku on kierretty, hän on täällä todennäköisesti pidempään.

Rauhallisin mielin tilaamme Deli-kahvilasta grillatuilla kasviksilla ja halloumilla täydennetyn lihalautasen.

Kaikki laatusanat tulevat käyttöön aurinkoisella terassilla. Päällimmäiseksi jäävät adjektiivit erinomainen ja maistuva.

Tarkistathan Bosgårdin tilakaupan ja ravintolan aukioloajat ennen reissuasi täältä.

Sulattaaksemme herkkuateriaamme, haluan kävellä Bosgårdin luontopolun.

– Jottei aivan koko päivä menisi autossa istumiseen.

Neljä kilometriä merenrantaan olisi just sopiva, mutta kuljettajani suostuu täyden vatsansa kanssa vain alle kaksikilometriseen.

No, otetaan se mitä saadaan. Onhan se aina tyhjää parempi.

Luontopolku kaartaa Deli-kahvilan ohi, ylös oikealle mäkeen.

Pienen aukion toisessa päässä häämöttää keltainen päärakennus.

Muutenkin maalaisympäristö on kaunis.

Polku kulkee ohi pihattonavettojen ja lammaslaitumen.

Vaikka into piukeana haluaisin kuvan myös lampaista, en sitä saa, sillä veijarit makaavat oman suojansa varjossa tätä hullua hellettä paossa.

∞

1,8 kilometriä on kävelty (ja kuvattu) yhdessä hujauksessa.

Osin polku on puuhakkeella päällystetty, osin pientä hiekkatietä. Matkalla ohitamme kolmen sukupolven perheen, jossa pienin nököttää tyytyväisenä rintarepussa.

Pysähdymme nauttimaan monisatavuotiaiden tammien suopeasta varjosta.

Lohjalla Paavolan tammea oli pakko koskea. Niin nytkin.

Kunpa me ymmärtäisimme istuttaa enemmän kauniita jalopuita.

Tulevien sukupolvien iloksi.

Espoossa on ilahduttavasti mm. Nihtisillassa ja Ymmerstassa istutettu komeat, varttuneet tammet keskelle liikenneympyröitä. Kaunis kiitos kulttuuriteoista!

Palaamme takaisin lähtöpisteeseemme.

Kaunis vaalea Rouva on juomapuuhissa.

Lähikontaktin jälkeen suuntaamme lihaostoksille. Bosgårdin luomulihaa on tarjolla myös Hakaniemen hallissa.

Tämäkin liha on peräisin eläimestä.

Tosin täällä tuo eläin on elänyt hyvää elämää kauniissa ympäristössä.

Se onkin epäilyksettä vähintä mitä voimme antaa vaihtokaupaksi totaalisesta kontribuutiosta, hengestä – ainoasta elämästä.

Myymälän seinällä tönöttää liitutaulu, johon lapset ja lapsenmieliset ovat kirjanneet luontohavaintojaan.

Joku on nähnyt sisiliskon, joku toinen isoveljen. Minä näin kauniin Vaalean Rouvan.

Olen edelleen sitä mieltä, että kasvissyönti ei ole uhka vaan mahdollisuus.

Jos eläimen pitää syntyä vain päätyäkseen lautasillemme, annettakoon sen elää elämänsä näin.

Perinnemaisemassa, vapaana laiduntaen.

Vähemmän ja harvemmin, mutta parempaa.

Ihan joka mittarilla.

❤ -terveisin Johanna

❤

Kiitos ajastasi ja mukanaelostasi kauniina elokuisena päivänä Itä-Uudellamaalla!

Ilahtuisin jos seuraisit retkiäni myös Facebookissa.

Kuviani löydät myös Instagramista.

Blogin voi laittaa seurataan myös Blogit.fi -palvelussa.

Kaikki kuvat ovat minun, ethän käytä niitä ilman lupaani.

Copyright © 2017 – 2025 Johanna Suomela. All rights reserved.