Andalusian valkoisten kylien autoiluloma tarjoaa yliannoksen silmänruokaa

Tuttu ja turvallinen Espanja on suomalaisten toiseksi vierailluin kohdemaa heti Viron jälkeen. Mutta miten käytetään viikko silloin, kun lähdetään liikkeelle Malagasta, ja halutaan nähdä viikossa mahdollisimman monta kaunista Andalusian valkoista kylää?

500 kilometrin ympyräreitistä kehkeytyy kauniiden maisemien autoloma, josta ei puutu elämyksellisiä luontoseikkailuja eikä nautinnollisia hotellivierailuja. Mukana on tällä kertaa myös itse Herra Murphy. Onneksi vain takapenkillä.

Loma alkaa juhlien Benalmadena Pueblossa

Ensimmäiset kaksi yötä ennen autoiluloman varsinaista starttia vietämme pittoreskissä Benalmadena Pueblon kylässä. Käly on kutsunut viettämään synttäreitään viehättävän keskusaukion reunalla sijaitsevaan ravintolaan.

Juhlahumun ajaksi hotelliksimme valikoituu mukavan lähellä juhlapaikkaa sijaitseva, 27 huoneen La Fonda.

Hotellin aula on suojaisa atrium, jossa suihkulähde solisee rauhoittavasti päivisin.

La Fondan uima-allas sijaitsee niin ikään hotellin sisäpihan suojissa, ja on suojassa tuulten tuiverrukselta.

La Fondan kattoterassi on pyhitetty auringonpalvojille, ja sieltä vehreän kasvillisuuden kolosesta löytyy myös kaunis näköala viereiselle kirkkomäelle.

Huoneemme on asiallinen ja väljän tilava.

Ikiomalla terassillamme auringon lämmössä säkenöi hohtavan punainen ihmeköynnös.

Ennen juhlien alkua käymme pikkuisella kävelyllä vanhan kaupungin kapeilla kujilla, joita kukkaruukut reunustavat.

Kiipeämme kirkonmäelle. Upealle paikalle rakennetun kirkon ulkoseiniä koristaa laatoille maalattu uskonnollinen taide.

Ylhäältä avautuu kaunis maisema.

Muutaman tunnin kuluttua vietämme Annen synttärijuhlallisuuksia lämpimässä Espanjan illassa, lämpimissä tunnelmissa.

On hymyjä, iloa ja naurua. Puheita, lahjoja ja halauksia. Lämmintä yhdessäoloa ja onnea yhteen kokoontumisesta.

On aina etuoikeus saada juhlia synttäreitä.

∞

Juhlien jälkeisenä aamuna herään ennen muita, ja hiivin seikkailukengissäni huoneesta ulos. On hiirenhiljaista, ketään ei näy missään.

Kattoterassikierroksen kautta hipsin hotellista ulos kohti kirkonmäkeä. Menen vastaanottamaan uuden päivän aurinkoa.

Leppeä ja lämmin tuuli pyörittää palmujen lehvästöä, minä keskityn hiljalleen valaistuvaan maisemaan.

Päivän valjettua, hotelliaamiaisen jälkeen käymme moikkaamassa eilen halattuja.

Yhteisen kahvittelun jälkeen starttaamme pienen punaisen tähtinokkamme. Auto on vain vähän ajettu ja turvallisen oloinen.

Suuntaamme kohti huikaisevan kauniiksi kehuttua Rondan kaupunkia.

Ronda, unelmien kaupunki – unelmien näköalalla

Koska lomaa on vähän, pitää puitteiden lomalla mielellään olla vähän paremmin kuin kotona. Tämä pätee etenkin ikkunoista aukeavaan maisemaan. Kun Rondassa haluaa majoittua paikan huikaisevimpien maisemien ääressä, yksi parhaista vaihtoehdoista lienee sillan korvalla sijaitseva Parador.

Usein Espanjan valtion omistamat Paradorit sijaitsevat mahtavissa historiallisissa rakennuksissa, kuten linnoissa ja luostareissa. Paradorien sisustus on laadukas, ja käytäviä koristaa oikea taide. Rondan 156 majoitushuoneen Parador on entinen kaupungintalo. Sisäpihan sisäänkäynti hämmästyttää moderniudellaan, se lienee lisätty jälkikäteen.

Minusta tuli Paradorin Amigo Kanarialla, La Gomeran vehreällä saarella muutama vuosi sitten.

Täältä Rondasta buukkasin etukäteen vain ihan pikkuisen paremman huoneen kuin mikä olisi ollut kaikkein edullisin. Mutta mitä sillä hinnalla saammekaan! Valtavan, terrakottalaatoin päällystetyn kattoterassin, ja täyden kympin näkymän suoraan sillalle ja Rondan huikeaan rotkoon!

Olemme lomailleet huikeiden näköalojen ääressä huokaillen aiemminkin, mutta tämä menee epäilemättä reissuelämämme parhaiden näköalojen joukkoon.

Katselemme ylhäältä huoneemme 222 terassilta alas rankimmillaan 120 metriä syvään rotkoon. Pääskyset taituroivat rotkon yllä. Ne lentävät vaikuttavan, 98 metriä korkean Puente Nuevo -sillan kaarista läpi.

Rotkon toisella puolella vastapäiset talot tuntuvat uhmaavan painovoimaa, niin lähelle rotkoa ne on rakennettu. Jossain alhaalla saksofonisti soittaa pehmeästi ikivihreitä, elämä on kuin kaunista unta. Voiko tällaista ollakaan?

Ymmärtävätkö näissä paikoissa asuvat ihmiset, kuinka onnekkaita he ovat?

Osaavatko arvostaa näitä maisemia, joiden ääressä on helppo olla onnellinen?

Teemme pitkän kävelykierroksen kaupungilla. Kadun kenkävalintaani. Olen liikkeellä nahkapohjaisilla flip-flopeilla ja jalat ovat vähällä valua niistä ulos jyrkissä nousuissa. Niitä Rondaa tutkivalle riittää.

Kävelytie kiertää myös koko hotellin rotkon reunoja myötäillen. Reitti tarjoaa huikean näköalan paitsi rotkoon, myös ympärillä levittäytyvään laaksoon ja sen takaiseen vuoristoon. Päivisin kävelyreitillä tungeksii busseilla paikalle kaartaneita päiväturisteja, iltaisin suurin ruuhka hellittää.

Illalla huomaan, kuinka itäinen taivaanranta alkaa vaihtaa väriään. On aika valmistautua iltaan, ja elämykselliseen auringon laskuun.

Puolipilvinen taivas Rondan vanhan kaupungin yllä enteilee huikeaa valonäytelmää.

Puente Nuevo -sillan valot syttyvät, ja Itäisen taivaan pilvet verhoutuvat ujoon pinkkiin.

Paras auringonlaskun ihailupaikka löytyy onnekseni ihan hotellin kulmalta. Kävelen sinne muutamassa minuutissa.

Kaunisääninen mustarastas laulaa lurittaa viereisessä puussa. Sen iltakonserton huilua kuunnellessani unohdan melkein kuvata.

Hyvänen aika kuinka kaunista onkaan!

Unelmien kaupungin auringonlasku on maineensa veroinen. Tämä on jokaisen romantikon unelma.

Vaikka hotellimme sijainti on kiistatta keskeinen, on yöllä hiljaista. Sopivan viileä huone tarjoaa seesteiset unet.

Huikean sijainnin hotellin aamiainenkin on huikea. Riemastun leipävalikoiman edessä melkein hihkumaan ääneen löytäessäni maistuvaa tummaa kokojyväleipää.

Mikäli vielä saan uuden tilaisuuden, palaan tänne uudelleen.

Ronda on maisemaonnellisen paratiisi!

Elämyksiä ja jännitystä Andalusian valkoisten kylien maisemissa

Ronda on yksi niistä Andalusian kylistä, joita kutsutaan Espanjassa nimellä Pueblos Blancos, valkoiset kylät. Kesällä lämpötilat nousevat täällä niin kuumottaviksi, että auringon säteilyä heijastava valkoinen väri on käytännöllinen – hyvin järkevä – valinta.

Vain puolen tunnin ajomatkan päässä Rondasta sijaitsee erikoinen, omaleimainen valkoinen kylä, Setenil de las Bodegas. Otamme ensimmäisen näkymän Setenilin erikoiseen kylään rinteessä sijaitsevalta näköalapaikalta.

Osa alle 3000 asukkaan kylän taloista on rakennettu kalliojyrkänteen alle – luolamaisten lippojen alle. Kallion alla vallitsee syvä, viileä varjo. Ei ihme, että parhaisiin varjopaikkoihin on perustettu ilmeisen suosittuja kahviloita!

Kalliojyrkänteen alle puristettujen talojen lisäksi kylässä on monta kaunista siltaa. Virta niiden alla on tosin jo toukokuussa kuihtunut pikkuriikkiseksi liruksi.

Setenilistä matkamme jatkuu Zahara de la Sierraan. Kylä on asukasluvultaan Seteniliä puolet pienempi, unelias ja pittoreski vanhan linnan hallitsema kylä.

Ajamme ylös linnaa kohti niin pitkälle kuin suinkin pääsemme, ja löydämme kuin löydämmekin pysäköintipaikan tien korkeimmalta kohdalta. Mitä Hanna Hanhen tuuria!

Lähdemme puskemaan kävellen jyrkkään ylämäkeen kohti linnaa. Syke nousee ja hyvät kengät ovat tarpeen, mutta ylhäältä avautuva maisema palkitsee vaivan!

Zahara de la Sierran linnalle pääsee kiipeämään kahta eri reittiä. Me nousemme leveää baanaa myötäpäivään, ja laskeudumme alas portaikkoista kapeampaa reittiä.

Linnaretken jälkeen palkitsemme itsemme maistuvalla lounaalla kylän keskusaukiolla. – Voi kuinka tekisikään ihmismielelle hyvää jos useammin voisi syödä appelsiinipuiden alla!

Glampingia satumaisessa oliviipuulehdossa

Kahden ihanassa Rondassa vietetyn yön jälkeen on aika vaihtaa majoitusta. Kolmas tarkempaan syyniin pääsevä valkoinen kylä on seuraavaksi suunnaksi otettava Álora. – Itse kylään emme tosin menekään, sillä meitä kiinnostaa vain kulttimaineeseen noussut jyrkännepatikointi, Caminito del Rey, Kuninkaan polku.

Aloran patikointipäivän majoitus onkin koko matkan erikoisin. Haaveiden majoitus, glampingteltta! Ennen patikkapolulle lähtöä käymme viemässä matkatavaramme sympaattiseen telttakylään, Hidden Valley Andaluciaan. 

Ystävällinen rouva ottaa meidät vastaan, ja opastaa telttakylän sääntöihin. Oma telttamme on lämmennyt auringonpaisteessa, mutta viilenee takuuvarmasti yöksi. Teltassa on tarjolla sähkövaloa ja puhelinten latausmahdollisuus, löytyypä vilukissoille lämmittävä sähköhuopakin.

Pihalla suloinen pieni valkoinen koira tekee kanssamme tuttavuutta, ja sydämessä kirpaisee omien koirien ikävä.

Varaamme illaksi aterian paikan päältä, jotta säästymme turhalta ajamiselta yömyöhään.

Terassin ”ravintola” näyttää kutsuvalta.

Lähdemme ajoissa ajamaan kohti Caminito del Reyn lähtöpaikkaa, sillä ennakkoon varatusta lähdöstä ei saa myöhästyä.

Caminito del Rey on maineensa veroinen

Guadalhorce-jokea reunustavien kalliojyrkänteiden seinämillä kulkeva reitti ehti viedä monen kuolemaa halveksuneen uhkarohkelikon hengen, ennen kuin se suljettiin liian vaarallisena.

2015 reitti avattiin uudestaan uudelleen rakennettuna. Nyt se sopii kaikille meille, joiden korkeanpaikankammo pysyy kutakuinkin hallinnassa. Liput säävarauksella avoinna olevalle reitille pitää tosin hoksata ostaa kuukausia etukäteen, joten mikään ekstempore-retki tämä ei ainakaan näin kesäkautena ole.

Tärkein varustus korkeimmillaan sadassa metrissä kulkevalle lankkupolulle ovat hyvät kengät, eväät pikkurepussa olisivat plussaa. Meillä ei ole tänään mukanamme muuta kuin vettä.

Alle kahdeksan kilometrin patikka jännittää jo etukäteen, mutta turvallisen oloinen reitti ja tukeva kaide antavat myös henkistä tukea. Ja voi näitä maisemia!

Caminito del Rey on paitsi huikea patikkareitti, myös maisemaikkuna herkän luonnonsuojelualueen sydämeen.

Elämyksellinen, ja nykyisin sääntöjä noudattavalle täysin turvallinen Caminito del Rey -patikkareitti kulkee kalliojyrkänteen seinämää mukaillen, vaaralliseksi rapautuneen vanhan reitin päällä.

Maisemat ovat huikeaa katsottavaa tyhjälläkin vatsalla, vaikka eväättömyys saakin vatsan kurnimaan tyhjyyttään. Elämykselliselle evästelyhetkelle olisi löytynyt useita paikkoja reitin varrelta, mutta sitä emme etukäteen tienneet.

Korkeita paikkoja jännittävänä tunnen reitin ”maalissa” suurta mielihyvää. Vielä täydellisempi retki olisi ollut, mikäli olisimme bonganneet suojelualueella pesiviä korppikotkia.

Jännittävän päivän päätteeksi meitä odottaa vielä jännittävä majoitus. Palaamme telttaparatiisiin.

Nautimme illallisen iloisessa puheensorinassa. Terassi-illallisella on lisäksemme iso naisjoukko, joka on myös käynyt patikoimassa  –  samaisen Caminito del Reyn!

Ruokajuomaksi ja yömyssyksi noudamme Honesty Barista paikallista punaviiniä. Samettinen etelän yö tummuu ympärillämme.

Telttaparatiisia valaisevat lukuisat pienet keijukaisvalot.

Tunnelma on sadunomainen.

Ympäröivä maaseutu on hiljainen, kun vetäydymme iltapesun jälkeen tyytyväisinä telttaamme. Olipa huikean elämyksellinen päivä!

∞

Telttaillessa pitää aina pyrkiä nousemaan ennen aurinkoa. Niin tänäänkin. Melkein myöhästyn. Onneksi laaksossa minua ennen herännyt kukko on tehtäviensä tasalla.

Jossain kaukana alhaalla kiitää juna. Etäältä kuuluu koiran haukuntaa. Uusi kaunis päivä on noussut.

Nautittuamme telttamajoituksen hintaan kuuluvan aamiaisen, rapsutamme koirakavereille hyvästit. On aika siirtyä mahtavaan Granadaan.

Granada ja Alhambran kirpaiseva pettymys 

Ajamme Granadaan, ja suoraan Alhambraa suojaavan muurin mahtipontisesta portista sisään. Olen varannut majoituksen Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluvan linnoituksen sisällä sijaitsevasta Paradorista.

Granadan Parador on entinen luostari, ja eri tasoisia huoneita on yhteensä 80. Hintataso on korkea, perushuoneen hinnalla saisi kahden yön majoituksen Rondasta. Mutta hei, tämä sijainti Alhambran linnoituksen suojissa on järjettömän hieno! 

Olemme ajoissa paikalla. Huonetta odottaessamme menemme viehättävän varjoiselle terassille lounaalle.

Nautin kevyestä lounaastani, ja istun roseeviinilasillisen ääressä suloisen joutilaisuuden vallassa. Suu syö maltilla, mutta silmät ahmivat edessä aukeavaa maisemaa.

Granadan Paradorin terassilta aukeaa taianomainen näkymä Generalifen puutarhaan.

Istun postikorttimaisemassa.

Istun ja huokailen ääneen. Kuinka hienoa on, kun voi vain istua ja olla, ja ihailla edessä näkyvää maisemaa. – Kun ei ole mihinkään kiire, eikä ole mitään aikatauluja. Myöhemmin selviää etten juuri sillä hetkellä voisi olla enempää väärässä!

Käyn kiireettömästi terassin edustan San Franciscon puutarhassa nuuhkimassa ruusuja ja ihmettelemässä appelsiineja. Kuljetan kättäni tuoksuvien puksipuuaidanteiden harjalla. Nuuhkin ruusujen tuoksuja.

Jos paratiisissa on puutarha, se on juuri tällainen.

Kaunis ja tuoksuva.

Iltapäivällä saamme huoneemme, ja viemme tavaramme toiseen kerrokseen.

Entisen luostarin käytävillä kaikki on kohdillaan, pienimpiä yksityiskohtia myöten.

Huoneemme on edullisin tarjolla ollut – mikä ei täällä ole aivan vähän – ja yllättävän moderni.

Huoneen 202 ikkunoista ei ole minkäänlaista näköalaa, ja sekös nyt harmittaa. Käyn jopa respassa tiedustelemassa huoneluokan korotusmahdollisuutta, mutta sellaista ei tänään ole. Hotelli on viimeistä huonettaan myöden täynnä, vaikka on vasta toukokuu.

Granadan Parador on kyllä muuten oikein viehättävä, joten näköalattomassa huoneessa ei kannata kuin nukkua.

Tutkittuamme Paradorin omat tilat, lähdemme tutustumaan Granadan kaupunkiin.

Päädymme auringon paahteessa terassille Albaicinin vanhaan kaupunkiin, kukkulalle Alhambraa vastapäätä. Albaicin on Granadan Unesco-kohteista kolmas, ne kaksi ensimmäistä ovat kauniissa maisemassa näkyvät Generalife ja Alhambra.

Maisema on hieno, jossain kaukaisuudessa Alhambran takana siintävät Sierra Nevadan lumihuippuiset vuoret.

Ryhdymme juttusille mukavan brittipariskunnan kanssa. He ovat vierailleet lukuisissa Paradoreissa, ja ylistävät etenkin Granadan Paradorin korkeatasoista keittiötä.

Onneksemme meillä on pöytävaraus illalliselle. Ateria onkin jokaisen siitä maksetun euron arvoinen. Ainoa mikä jää harmittamaan on se, että ulkona terassilla ei saa illalla syödä, joudumme tyytymään sisätiloihin. Upeiden näkymien terassilla saa illastaa vasta kesäkuun ensimmäisestä päivästä alkaen. Sitä hupia ajatellen olemme viikkoa liian aikaisessa. Mutta pian selviää, että jostain olemme jo myöhässä.

Generalifen puutarhassa järjestetään myös yökierroksia, joille hankitaan liput etukäteen. Olen hankkinut liput kuukausia aiemmin, ja kävelemme illallisen jälkeen ripeästi kierrosten sisäänpääsyportille. Mutta.

Terävähermoisten kuonokoppaisten vartiokoirien ja aseistettujen vartijoiden vieressä lippuluukulla selviää, että lippuni olivat eiliselle iltakierrokselle! Olen vähällä romahtaa pettymyksestä polvilleni, kun tajuan, että Alhambraan Nasridin palatsiin varattu kierros oli tälle päivälle!!! Juuri sillä hetkellä kun istuin muka kiireettömänä ja suloisen joutilaana, kepeän aikatauluttomana roseeviinilasilliseni ääressä ja nuuhkien ruusujen tuoksua, mitätöityivät kauan etukäteen ostetut Alhambran liput!!! 

Päivämääräkömmähdys harmittaa rankasti, mutta tilanteen korjaamiseksi ei ole mitään tehtävissä. Ei yhtään mitään. Ei, vaikka kysymme jopa Paradorista, josko heillä olisi jokin pikkuruinen kaikenvarakiintiö olemassa. Ei ole.

Saamme kuitenkin vinkin, että keskiyöllä Alhambran virallisessa ja kaikille yleisessä lipunmyynnissä tulee tarjolle muutama pääsylippu seuraavalle päivälle. Mutta vaikka yritämme kahden kännykän selainten kautta sinnikkäästi päästä lunastamaan lippuja, vedämme vesiperän. VOI ITKU!

Jos parin vuosikymmenen varsin menestyksekkään ja aikatauluonnistuneen omatoimimatkailun atomeiksi hajonnut heikoin lenkki olisi ollut etukäteen päätettävissäni, usko kun sanon että se ei olisi ollut tämä. Onnellista pääsylippumokassa on se, etten voi syyttää tästä ketään muuta kuin itseäni.

Käyttämättömissä pääsylipuissa menetetty raha ei harmita, se on vain muutama kymppi. Noista kympeistä tulee tänään oppirahani. Mutta se mikä juilii mieltä kuin hammaslääkärin poran ujellus, on tämä menetetty kerran elämässä tilaisuus.

Suunnittelin tohkeissani näkeväni Alhambran auringon ja kuun valossa, ja elämyksellisestä hotellista Unesco-kohteen muurien sisäpuolelta. Olen kyllä kohteessa, mutta juuri ne tärkeimmät paikat jäävät meiltä nyt näkemättä. Nieleskelen kyyneleitäni ja pettymyksen karvasta kalkkia.

Seuraavana päivänä, päivänä jolloin kuvittelimme pääsevämme kierrokselle palatsiin, joudumme tyytymään typistettyyn kävelykierrokseen. Yksi harvoista meille onnettomille pääsyliputtomille linnoituksen sisäpuolella tarjolla olevista nähtävyyksistä on Kaarle V:n renesanssipalatsi, jonka sisätiloissa nykyisin esittäytyvät Alhambran taidemuseon kokoelmat. Me tyydymme ihailemaan kaunista pyöreää sisäpihaa, vaikka museoon pääsisi pikkurahalla.

Ennen huoneen luovutusta käymme vielä kurkistelemassa Alhambran puolelle Paradorin terassilta. Voi miten suloisen katkeraa puuhaa onkaan vääntää veistä tuoreessa haavassa.

Tämän lähemmäs emme tällä kertaa pääse. Huokaus.

Ajamme lohdutukseksemme Granadasta Sierra Nevadan kansallispuistoon.

Jylhät maisemat, tien varrella bongattu kauris, ja korkeimpien huippujen lumipeite paikkaavat vähän Alhambran pettymystä.

Raikas vuoristotuuli pöllyttää ajattelua. Positiivisesti ajateltuna, nythän meillä on erinomainen syy matkustaa Granadaan uudelleen!

Andalusian autoiluseikkailuviikon merenrantakaupunki on Nerja

Vuoristomaisemien tasapainottamiseksi suuntaamme vielä viimeisenä ennen kotiinpaluutamme kahdeksi yöksi Nerjaan.

Vaikka rantalomailu ei innosta, jaksaa kaunista merimaisemaa aina katsella.

– Niin ajattelemme, mutta päädymmekin suunnittelemattomalle jokipatikointiseikkailulle. TripAdvisorissa Chillar-joen patikointi on saanut täydet viisi tähteä! Ja mikä onkaan kuumana päivänä viilentävämpää, kuin patikoida hyvän matkaa enimmäkseen vedessä kahlaten?!

Reitillä selviää, että Nerjan Chillarin jokipatikka vaatii hyviä kenkiä, kohtuullista kuntoa – ja varmaa askellusta. Vedenpitävästi pakatusta teknologiasta ropisee lisäpisteitä, sillä epätasaisella joenpohjalla voi helposti myös kaatua.

Noin seitsemän kilometrin päässä joenpohjaseikkailun lähtöpisteestä odottaa pieni mutta kaunis vesiputous.

Jokipatikka on jalkapohjille rankka mutta sielulle palkitseva. Kokemuksen syvällä rintaäänellä suosittelen reitille kengiksi ihan jotain muita kuin jokaisen kivenmurikan mukaan taipuvia paljasjalkakenkiä.

Illalla ihailemme auringonlaskun jälkipolton komeita värejä Nerjan Balcon de Europa -maisemapaikalta.

Löydämme viihtyisän ravintolan kaupungilta, istumme ikkunapöydässä ja katselemme alla aukeavan ravintolakadun vilinää.

Tunnelmallinen valaistus hivelee silmiä.

Summaamme illallisella kiirettömästi yhteen menneitä päiviä ja kokemiamme elämyksiä.

Olemme patikoineet monenlaisissa maissa ja maisemissa vuosien varrella, mutta täällä olemme tällä viikolla kokeneet varmasti kaksi elämämme erikoisinta patikkareissua. Toinen korkeimmillaan sadassa metrissä, toinen joen pohjalla!

Viikon autolomalla olemme nähneet ja kokeneet uskomattoman paljon. Tuntuu kuin olisimme olleet reissussa paljon pidempään, sillä elämysviikko on ollut ajallista kestoaan paljon antoisampi.

Viikon lopuksi joudumme toteamaan, että kerran elämässä reissua Andalusian valkoisiin kyliin tästä ei sitten tullutkaan.

Pääsylippumokailun vuoksi tutkimatta jäänyt Alhambran palatsi puutarhoineen odottaa näkemistään yhä Granadassa.

– Ja tiedä vaikka Camito del Reylle tulevaisuudessa luvassa oleva rengasreittikin pitää tulla valmistuttuaan korkkaamaan? 

Lisätietoja ja linkkejä:

Rondan virallisen matkailusivuston löydät täältä.

Kertomukseni Caminito del Rey -patikoinnistamme vinkkeineen löydät täältä.

Nerjan Chillarin jokipatikoinnistamme löydät retkikertomukseni täältä.

Historiannälkäisille lisää tietoa Alhambrasta löytyy täältä.

∞

Ethän käytä tämän sivuston kuvia luvatta?

Copyright © 2020 Johanna Suomela.

All rights reserved.

Kiitos että luit ❤ Jos tykkäsit, laita jakoon.

Maisemaonnellista voi seurata myös näissä kanavissa, tervetuloa mukaan!

Facebook | Instagram | Twitter | Blogit