Maisemaonnellinen talviretki Saaren kansanpuiston Kaukolanharjun sielunmaisemaan

Tammela mainostaa katteellisesti olevansa kahden kansallispuiston koti. Monelle eteläsuomalaiselle luontoihmiselle Torronsuon ja Liesjärven kansallispuistot ovatkin jo tuttuja, mutta kuinka moni on käynyt Saaren kansanpuistossa? Moni maastokenkäihminen on laillani käynyt sekä Torronsuon pitkospuilla että Liesjärven järvimaisemissa useasti, mutta komea Kaukolanharju Saaren kansanpuistossa on jäänyt katveeseen.

2020 ei ole ehtinyt vanheta vielä kovin montaa päivää, kun hyppäytän uskollisen seikkailukaverini Jetsun autoni takahutlaariin. Olen ottanut vapaapäivän ja päättänyt antaa itselleni synttärilahjaksi Maisemaonnellisen toivelahjan. Retken kauniiseen maisemaan! Tänään mennään koirakaverin kanssa ottamaan selvää minkälainen maisema Kaukolanharjulta aukeaa!

∞

Pääkaupunkiseudulla on ollut yöllä muutama aste pakkasta, mutta Porintietä ajellessa pakkanen kirii viiteen asteeseen. Puissa on paikoitellen hentoa kuuraa, aurinko paistaa.

Sivuutan komean Pyhäjärven pohjoispuolelta. Tammelassa järven hento jääpeite häikäisee sinisenä matalassa talvipäivän auringossa. Rannan puut kimmeltävät vastavalossa.

Kaukolanharjun näkötorni on Saaren kansanpuiston helmi

Auton parkkeerauksen jälkeen lähdemme nousemaan reilun 400 metrin nousua kohti Kaukolanharjun näkötornia. Nousu sujuu kepein askelin. Enpä muista milloin olisin tammikuussa voinut retkeillä polkujuoksukengissä! Paljon mieluummin kyllä paarustaisin tätäkin nousua talvisemmissa tamineissa – vaikka viime talven elämänlaatuinvestoinnillani – lumikengillä! Ja paukkupakkasessa, kuten Kittilän Kätkätunturilla vuosi sitten.

Polku on enimmäkseen leveää ja maltillisesti kohoavaa, mutta lyhyt jyrkempi kaiteellinen pätkäkin lyhyeen nousuun mahtuu. Käyttölinjainen labradorinnoutajani on into pinkeänä uusista tuoksuista ja uusista maisemista, ja tarjoaa pyytämättä – muttei yllätyksenä – vetoapua.

Matka soljuu kuin siivillä, ja pian edessämme hehkuu talvipäivän auringossa komea punainen torni.

Puristan avainta kädessäni kuin Sormusten Herran Klonkku näkymättömäksi tekevää mahtisormusta. Tätä avainta en halua kadottaa.

Liiankin tuoreessa muistissa on jouluaattona YouTubesta katsomani vangitseva Ali Leiniön Lapin kaamoshiihtovaellus erämaakämpälle. Siinä tarinassa meinasi käydä huonosti, kun Kopsuslammen varauskämpän avain oli melkein kateissa.

Kaukolanharjun näkötornin oven salpaavan massiivisen salvan lukko aukeaa melko helposti pakkaskelistä huolimatta, mutta oven lukko pistää merkittävästi hanttiin. Ehdin jo pelätä että joudun antamaan periksi, mutta lopulta…

…Sesam! Se aukeaa! Olemme sisällä!

Alimman kerroksen seinille on ripustettu tornin historiasta ja Kaukolanharjun historiaan kietoutuvasta Albert Edelfeltistä kertovia tauluja. Me emme millään nyt malta pysähtyä lukemaan niitä.

Meillä on palava kiire ylöspäin.

Kello on jo yli kahdentoista, aurinko on jo ohittanut lakipisteensä. Maiseman varjot ovat jo lähteneet venymään pituutta.

Kiipeämme intopinkeinä puisia portaita ylöspäin. Me molemmat.

Porrasmatkan varrelta ei tänään ole näkymää ulos, ikkunat ovat kaikki kuuran peitossa.

Ylin porrassarja on jyrkkä, mutta ketterä koira kiipeää vaivattomasti.

Kuurankukkien kauneuden taakse jäänyt maisema ei matkalla näy, siksi ylätasanteen oven takaa aukeava maisema yllättää.

Talviauringon ja sinisen taivaan alla alkaa melkein jännittää.

Ylätasanne on pieni ja kapea, ja pudotusta alas melkoisesti. Korkeanpaikankammo väistyy onneksi nopeasti silmiä hivelevän maiseman edessä.

Oi maamme Suomi!

Voi sinua, kaunis Tammela! 

Otan monta kuvaa.

Maisemasta haltioituneena jopa panoraaman ja pikkuisen videon.

Ohuella taivaan sineä heijastavalla jäällä erottuu pakkasherran piirtämiä kuvioita.

Puolittain selkäni takana lännessä kuuran verhoamat lehtipuut hohtavat valkoisina vastavalossa.

Jossain kaukana ronkottaa yksinäinen korppi, muuten maisema on äänetön.

Tällaisissa paikoissa toivon aina, että ajan voisi pysäyttää.

Voisi vain olla ja nauttia.

Ja keskittyä tuntemaan syvää kiitollisuutta elämästä, ja kaikesta tästä kauniista joka meitä tässä luonnonkauniissa maassa ympäröi.

Ei ihme että tämä  maisema on valittu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi, Suomen kauneimpien maisemien joukkoon!

Hämeen Heimoliitto valitsi tämän maiseman Kanta-Hämeen kauneimmaksi maisemaksi vuonna 1995. Ympäristöministeriö liitti Kaukolanharjun vuonna 1993 Suomen kauneimpien maisemien joukkoon, valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi osana Mustialan-Portaan -maisema-aluetta.

Kaukolanharju näkötornin ylätasanteella tuntuu uskomattomalta, että tammikuussa voi aurinko näin paljon lämmittää. Vietämme hyvän aikaa ylhäällä kaunista maisemaa katsellen. Olisipa tällainen näköala vähän useammin!

Kun alasmenon aika koittaa, koirakaverin alaspääsy ehjänä huolettaa. Päädyn peruuttamaan jyrkkiä portaita pitkin edellä takaperin, samalla tukien koiraa tukevasta kaulapannasta. Käyttölinjainen ja ketterä koira tulee kuitenkin alas hallitusti, kuin ei olisi eläessään muuta tehnytkään kuin kulkenut Kaukolanharjun näkötornin rappuja ees-taas.

Kaiken varalta kiinnitän koiran alas, ennen kuin kiipeän takaisin ylös salpaamaan ylätasanteen oven. Sillä tiedäthän. Varmuus on paras, ja merkittävästi parempi kuin epävarmuus… 

Kaukolanharjun näkötornin historiaa

Laskeuduttuamme takaisin näyttelykerrokseen tutkimme talon historiaa.

Kenties kaikkein eniten Kaukolanharjun tunnettuutta on lisännyt Saaren kartanon maisemiin (ja tyttäreen!) ihastunut Albert Edelfelt. Hän kulki useasti Kaukolanharjun maisemissa suunnitellen, miten hän Kaukolanharjulta avautuvaa maisemaa maalauksessaan parhaiten kuvaisi. Lopulta idea kirkastui, tavoitteena oli auringonlaskun hetken ikuistaminen. Mutta se ei ollut mestaritaiteilijallekaan helppoa, kuten hän äidilleen kirjoittaessaan tuskaili:

”Vaikutelma kestää kaiken kaikkiaan vain neljännestunnin verran; silloin vedet välkkyvät hopean ja kullan, rubiinin, topaasin ja onyksin väreissä, sekä muodoltaan että väreiltään alati vaihtelevina. Ja kaikkien näiden tummansinimustien metsäsaarien maalaaminen niin, että niiden välissä on ilmaa, ja veden saaminen tasaiseksi ja matkan horisonttiin moneksi virstaksi, harmaannuttaa hiukseni.”

Edelfeltin maalaus ”Kaukolanharju auringonlaskun aikaan” valmistui vuonna 1890.

Tuolloin tosin näkötornista ei ollut vielä tietoakaan. Yli 30 vuotta maalauksen valmistumisen jälkeen Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistys käynnisti hankkeen näkötornin rakentamiseksi.

Forssalainen rakennusmestari A.Nummi lahjoitti näkötornin piirustukset, ja yhdistykset ja yksityishenkilöt keräsivät tarvittavat varat paikallislehden tarjotessa kampanja-apua. Tammelalainen Kalle Mikkola vastasi rakennusprojektista, ja Tornin vihkiäisiä vietettiin 4.7.1926.

Vuonna 2020 näkötorni täyttää siis peräti 94 vuotta! Kaukolanharjun näkötorni lieneekin Suomen vanhin puurakenteinen näkötorni. Vuosien saatossa tornia on huollettu, sen kaiteita on uusittu, ja tornin seinäpinta on pellitetty.

Jo tornin rakentamisen aikaan Kaukolanharjulla humisi suuria puita, sillä alkuperäiseksi korkeudeksi suunniteltu 18 metrin korkeus ei riittänytkään tarpeeksi avaran maisemanäkymän tarjoamiseksi. Niinpä tornia korotettiin rakennusvaiheessa kolmella metrillä lopulliseen 21 metrin korkeuteen. Mahtaako viimeisen porrasnousun jyrkkyys johtua tästä venytyksestä?

Vuonna 1953 Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistys juhli 30-vuotistaivaltaan. Juhlavuonna tornin katseluparveke uusittiin, ja harjulle pystytettiin Albert Edelfeltin muistokivi.

Muistokivi katselee auringonlaskuja paikalla, jossa Albertin otaksuttiin maalanneen teoksensa, kahden komean hongan katveessa.

Kaukolanharju tarjoaa hienoja ulkoilureittejä

Tornin näyttelyn tutkittuamme suuntaamme Edelfeltin muistokiven ohi harjun polulle.

Harjun selkä on korkea, ja jyrkillä reunoilla makaa pitkänään tuulenkaatoja. Osan puista on metsuri kaatanut, korkealla harjanteella kulkevaa polkua lie näin avarrettu.

Harmi ettei näin sydäntalvella valoisaa aikaa riitä kovin pitkiin tutkimusretkiin. Käännymme ympäri Torronsuolle ohjaavan viitan kohdalta.

Nautimme pienet retkieväät Kaukolanharjun näkötornin juurella maisemaa katsellen. Maantasosta saa vain kalpean aavistuksen näkötornin huipulta aukeavasta maisemasta.

Laskeudumme Kaukolanharjulta parkkipaikalle, ja kiepautan keulan vielä Suujärven parkkipaikan kautta.

Kävelemme Suujärven rantaa hipovaa polkua tilaus- ja juhlaravintola Lounais-Hämeen Pirtin ohi.

Pian edessämme aukeaa talviauringon valaisema ulkoilmateatteri, joka otettiin käyttöön jo 1933. – En kyllä ymmärrä, kuinka kukaan voi näin kauniissa maisemassa keskittyä näytelmän seuraamiseen? Oma huomioni karkaisi varmuudella vähän väliä Suujärven kimmeltävälle selälle.

Tänään järven pinta kimmeltää kiehtovasti jäätyneenä.

Viimeisen pikkukävelyn jälkeen istumme autoon, lähdemme tunnin mittaiselle kotimatkalle.

Kun ylitämme Saarensalmen vuonna 1923 rakennetun kaarisillan, tiedän Saaren kansanpuiston jääneen taakse.

Mikä elämyksellinen ja hieno päiväretki meillä olikaan!

Tammela on paitsi kahden kansallispuiston, myös elämyksellisten sielunmaisemien koti!

Lisätietoja ja linkkejä:

Kaukolanharjun näkötornin aukipidosta vastaa Tammelan 4H-yhdistys. Tornin aukioloajat ja yhteystiedot löydät täältä.

Kesällä 2020 Kaukolanharjun näkötorni on avoinna  1.6.-9.8. joka päivä, juhannusaattoa lukuunottamatta. Pääsymaksu torniin on 5 euroa.

Saaren kansanpuiston säännöt

Sallittu

• Jokamiehen oikeudella maastossa saa liikkua jalan, hiihtäen tai pyöräillen luonnontilaisilla alueilla, jos siitä ei aiheudu vahinkoa.
• Marjojen, sienien ja rauhoittamattomien kukkien poimiminen.
• Kesällä uiminen ja onkiminen sekä talvella jäällä kulkeminen ja pilkkiminen

Rajoitettu

• Tilapäinen yöpyminen on sallittu Kuivajärven rannassa laavulla.
• Tulenteko on sallittu laavulla ja merkityllä tulentekopaikalla.

Kielletty

• Eläinten pesien tai poikasten häiritseminen ja vahingoittaminen.
• Alueella ei saa kaataa tai vahingoittaa kasvavia puita, ottaa kuivunutta tai kaatunutta puuta, varpuja tai sammalta.
• Avotulen tekeminen muualle kuin sille varatulle paikalle.
• Moottoriajoneuvolla ajaminen.
• Koirien ja kissojen päästäminen irralleen.
• Roskaaminen.

∞

Retkipaikka kävi Kaukolanharjun näkötornissa runsaamman valon aikaan kesällä. Lehtivihreää hohtavat kuvat ja jutun löydät täältä.

Kohteena Maailma -blogissa on koottu ansiokkaasti yhteen kymmenen Forssan-Tammelan alueen parasta luontokohdetta. Jutun löydät täältä.

Jutun Torronsuon kansallispuiston rengaslenkin testikierroksestani syysvärikuvin löydät täältä.

∞

Näkötornista kuvaamani pikkuruisen luomuvideon löydät tästä:

∞

Ethän käytä tämän sivuston kuvia luvatta?

Copyright © 2020 Johanna Suomela.

All rights reserved.

Kiitos että luit ❤ Jos tykkäsit, laita jakoon.

Maisemaonnellista voi seurata myös näissä kanavissa, tervetuloa mukaan!

Facebook | Instagram | Twitter | Blogit