Pärnun ranta ja Rannahotell

Pärnun rantaSaarenmaan ja Muhun rauhasta suuntaamme kohti Pärnua. Pitäähän Viron autolomalla käydä myös maan kesäpääkaupungissa! Hakea silkinpehmeää hiekkaa varpaiden väliin, katsoa kaunis auringonlasku kuuluisalta rannalta. Katsoa merta ja syödä hyvin. 

Matkalla olisi kiva pysähdellä kauniissa luontokohteissa, jaloitella ja nauttia uusista maisemista. Mutta toisin käy. Muhulta lähtiessä, Kuivastun satamassa laivaa odotellessa, lukeminen kirkkaassa auringonvalossa kostautuu nopeasti. Sahanlaidat alkavat vilistää näkökentässä, voi ei. Please ei nyt. Migreeni älä tule.

Vaan tuleehan se. Istun kartturin paikalla silmät kiinni, ja toivon että lääke ehtii estää pahimman päänsäryn. Matka Muhun lautalta Pärnuun kestää kaksi tuntia. Kun saamme varaamani huoneen Rannahotellista, tiedän että seuraavat pari tuntia lomastani menevät nukkuessa pimennetyssä huoneessa.

Uusittu Rannahotell

Rannahotell Pärnu

Jos viikon autolomalla yövytään vain yksi yö merenrantakaupungissa, voi meren ystävälle hyvinkin tulla mielihalu nähdä se kaivattu meri myös omasta huoneesta, jos suinkin mahdollista.

Pärnun elokuu tuntuu olevan kovin suosittu. Merinäköalahuonetta ei meinannut millään löytyä. Onneksi muutama vuosi sitten uusitusta Rannahotellista löytyi. Parvekekin löytyy, se on kyllä ihan kiva olemassa, merituulen tuoksutteluun. Vaikka iltapäiväni meneekin nukkuessa.

Herään alkuillasta kurnivaan nälkään. Eikä ihme, Pädasten aamiaisen jälkeen en ole syönyt mitään. Nälkäkiukku vaanii. On saatava ruokaa, ja pian.

Rannahotell Pärnu

Rannahotel Pärnu

Jos olisi leppoisa olo, ja pikkunälkä, voisi lähteä kaupungille kävelemään ja mennä minne nenä näyttää. Katsella kaupunkia, aistia tunnelmaa. Istua jollekin viihtyisälle terassille suurten puiden katveeseen ja silmäillä ruokalistaa – josko jotain hyvää löytyisi.

Mutta kun nälkä pääsee yltymään liian kovaksi, ovat hyvät neuvot kalliita. On viisainta ottaa suunta kohti ensimmäistä paikkaa, josta todennäköisimmin saa kelvollista murua rinnan alle.

Mieleenpainuva illalliselämys

Rannahotellista ensiapu löytyy alakerrasta. Koska alakerran ravintola on sijoittunut Viron parhaiden ravintoloiden listauksessa sijalle 18, ruoka on varmuudella hyvää.  Hotellin aula ja ravintola ovat linjakkaita, sisustus myötäilee rakennuksen tyyliä.

Rannahotell valmistui rantapuistoon vuonna 1937, ja osaltaan mahdollisti Pärnun nousun tunnetuksi kesäkaupungiksi. Hotellin suunnittelun lähtökohtana on ollut laiva, josta muistuttavat selkeälinjaiset reelinkiparvekkeet ja luonnonvaloa tulvivat ikkunat. Rakennus edustaakin funktionalismia puhtaimmillaaan, eikä se menettänyt charmiaan muutama vuosi sitten tehdyssä remontissa. Hotellin yleisilme on raikas ja tyylikäs.

Istumme pöytään ja tilaamme maistelumenun.

Aikamala. Tämähän on pelkkää syömistä tämä loma. No, kotona sitten vahditaan vaakaa ja ihmetellään kiristynyttä vyötä. Nyt ollaan lomalla. Loma on kerran vuodessa, nyt nautitaan elämästä ja hyvistä mauista.

Ensimmäiset kolme ruokalajia vievät melkein kielen mennessään. Olemme ihmeissämme, tämähän on melkein yhtä hyvää kuin eilinen illallinen Pädasten kartanon Alexander-ravintolassa! Kuinka voi olla!?

Mutta ihan eilisen tasolle täällä ei kuitenkaan ylletä. Kylmä kurkkukeitto on valjua, ja vie lupaavasti alkaneen illalliskokemuksen kovaa vauhtia kohti alamäkeä. Täydellisen pettymyksen tarjoilee jälkiruoka. Jälkiruoka-annos on koostettu sokerittomaksi. Annos on peitetty valkoiseen höttöön, joka maistuu pakastekuivatulta oliiviöljyltä. Kaivan lusikallani toiveikkaana syvemmälle, toivon että pohjalta löytyisi vaikka yksi pikkiriikkinen mustikka tai vadelma. Mutta ei. Ei ensimmäistäkään marjaa, ei ensimmäistäkään hedelmänpalaa. Ei suklaata, ei sokeria. Onkohan tämä elämäni omituisin jälkiruoka?

No, elämys se on pettymyskin. Tämän jälkiruoan muistan pitkään.

Perin harmillista että illallinen päättyy näin. Sillä palvelu on ystävällistä, ja suurin osa kauniisti esille asetelluista annoksista oikein hyviä. Mutta miksi jälkiruoan ei anneta olla jälkiruoka? Erikoisuuden tavoittelussa menetetään mahdollisuus jättää illallisesta hyvä maku suuhun. Olemme hämillämme.

Auringonlasku rannalla

Onnekseni ruoka friskaa oloani mukavasti. Jyskyttävä päänsärky on vaimennut pieneksi haaleaksi muistoksi.

Rannahotell

Käymme yläkerrassa vaihtamassa mukavammat kengät jalkaan, pientä iltakävelyä varten. Porrasmatkalla ihailen kerrosaulojen kalustusta.

Pärnu auringonlasku

Lähdemme Pärnun kuuluisalle rannalle hankkimaan silkinpehmeää hiekkaa varpaiden väliin. Katsotaan kuinka elokuun aurinko laskee.

Emme ole liikkeellä yhtään liian aikaisin. Aurinko on jo matalalla. Pilvistä heijastuu laskevan auringon sielua hiveleviä värejä. Pärnun rannan kuuluisa elefantti hauskuuttaa päivän viimeisiä pikkuvierailijoita.

Hienohiekkainen vaalea ranta on pitkä, ja erittäin loivasti syvenevä. Pärnu on Virolle samaa kuin Hanko Suomelle. Rento kesäkaupunki, jossa aurinko paistaa hiukan lämpimämmin ja kiireetön elämä hymyilee.

Pärnun ranta

Pärnun ranta

Pärnun ranta

Pärnun ranta

Leikkisät varikset parveilevat rannalla, tarjoileeko merenpohja niille herkkuja?

Ihmisiä on liikkeellä enää vähän, pian pimeä laskeutuu.

Pärnu_20170817_20_54_35_Pro

Pärnun dyynit

Kävelemme auringonlaskun lämpimässä valossa epähuomiossa liian pitkälle, melkein aallonmurtajalle asti. Kiipeämme dyynille, ja huomaamme että meidän ja tavoittelemamme Pärnun kaupungin välissä on hankalakulkuinen, seikkailumielialaa ja päivänvaloa vaativa rantaniityn luonnonsuojelualueen kosteikko.

Pärnun kuuluisaa hiekkaa saikkailukengissämme palaamme vähän matkaa takaisin päin. Löydämme polun pois rannalta, ja suuntaamme kaupungin pimenevään iltaan.

Kävelemme kaupungilla valojen loisteessa, katselemme ikkunoita ja terasseja.

Ohitamme 1905 suurkauppiaan tyttären hääjuhlia varten rakennetun, nykyään hotellina ja ravintolana toimivan vaikuttavan Art Nouveau -tyylisen Ammenden Villan. Sen laaja puutarha on täynnä yleisöä, joka on kerääntynyt paikalle kuuntelemaan kuorolaulua.

Pärnun lämmin elokuinen ilta on kuin sileää, tummaa samettia.

Haaveilen aamulenkistä aallonmurtajalle, mutta kun aamulla raotan verhoja säätilan tarkastaakseni, taivas tarjoilee pelkkää harmautta.

Jatkan uniani, mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa?

Aamun aikana taivas selkenee, aamiaisen jälkeen haemme uudelleen hiekkaa varpaidemme väliin. Auringon paistaessa.

Pärnun ranta on kaunis ja lähes autio. Syksy tekee tuloaan.

Pärnun ranta

Pärnun ranta

Rannahotell Pärnu

Viron autolomamme jatkuu, Pärnusta suuntaamme seuraavaksi kohti Tarttoa. Tällä kertaa ilman migreeniä, muutaman virkistävän luontokohteen kautta.

Ethän käytä tämän artikkelin kuvia luvatta?

Copyright © 2017 Johanna Suomela. All rights reserved.

Kiitos ruudun sille puolelle että luit!

Tykkäämistaloutta ja seurantamahdollisuuksia:

Facebook | Instagram | Twitter | Blogit