Etsiydytkö lomallasi paratiisiin? Vai oletko tuskaturisti? Hakeudutko paikkoihin, jotka luonnonmullistus on kyntänyt maan tasalle? Tai paikkaan joissa musta joutsen on avannut siipensä? Haluatko nähdä minkälaisen niukkuuden ikeessä slummeissa eletään, tai saatko outoa voimaa surusta? Maailmassa on tehty kansanmurhia, etnisiä puhdistuksia ja rikoksia niin paljon, että tuskaturistin karttapallolla kohteita riittää. Tšernobyl, Auschwitz, Ground Zero tai Robben Island sopivat monen uteliaan matkaohjelmaan. Ja uusia kohteita syntyy – tätäkin kirjoittaessa.
Ihmismieleen sisäänrakennettu empatiakyky varmistaa, että suurin osa meistä osaa asettautua toisen asemaan. Voimme yrittää ymmärtää miltä toisesta ihmislapsesta tuntuu kun kaikki on mennyt. Eikä silloin ole tarpeen mennä paikalle tavoittaakseen kauhun ja epätoivon tuntemuksia.
Silloin voi hyvillä mielin lähteä etsimään omaa paratiisiaan.
Paikkaan jossa sydän pakahtuu onnesta.
Paikkaan jossa on hyvä.
∞
Olen rantalomalla tropiikissa. Kaukana Suomessa on helmikuu, ja hanget korkeat nietokset.
Olen thaimaalaisella saarella Krabin provinssissa, Koh Lantalla. Tämä paikka on luontoihmisen paratiisi, sillä koko saari kuuluu kansallispuistoon. Täällä ei tarvitse kompastella rannoilla muovisiin aurinkotuoleihin, eikä tänne tulijoilla ole päällimmäisenä mielessä biletys ja shoppailu. Täällä pääosassa on trooppinen luonto.
Jos tuntuu siltä, että tämän saaren kauneus ei riitä, odottaa Koh Lantan eteläkärjestä kaakkoon kaksi taivaallisen kaunista hardcoreparatiisia. Vain venematkan päässä.
Koh Kradan on taivas maan päällä
Koh Kradan on saarista kauimmainen. Koh Lantalta on tänne matkaa reippaasti yli 20 kilometriä. – Jos nyt merimatkoja voi kilometreissä edes mitata. Matka on pitkä, mutta perillä odottaa palkinto. Maisemat ovat pökerryttävän kauniita – minne ikinä katsookin.
Kradanin rantahiekka on melkein valkoista, ja Andamaanienmeren vesi kristallinkirkasta.
Koralliriutta on helposti snorklaajankin saavutettavissa. Se kun alkaa paikoitellen ihan rannasta. Työnnän pääni pinnan alle ja hengitän snorkkelin läpi. Korallien väleissä lipuu uskomattoman kauniita trooppisia kaloja. Heilautan kevysti räpylöityä jalkaani, ja liu’un pienen potkun voimalla eleettömästi eteenpäin. Ahvenan sukuiset kovasuiset papukaijakalat naksuttavat koralleja allani, niin että korvissani tiksuu.
Koh Ngai on pieni paratiisisaari
Toista saarista, Koh Ngaita, myös paikalliset kutsuvat pieneksi paratiisisaareksi. Mikä miellyttävintä, tämä saari on Lantalta katsoen Koh Kradaniin verrattuna puolimatkassa.
Rannat ovat kauniit, ja maisemat vähintään Kradanilta aukeavien veroiset. Mutta koralliriutalle päästäkseen joutuu snorkkeloimaan itsensä putputtavien pitkähäntäveneiden käyttämän väylän yli.
Niinpä täällä on parempi nauttia rantaelämästä. Istua vaikka temppeliviikunan varjossa, ja katsoa kuinka läheltä vedenpintaa voikaan kuvata ilman vesivaurioita.
Maisemat ovat kuin suoraan matkailumainoksista, kiiltokuvamaisessa sinisyydessään mykistävän kauniita. Suorastaan pakahduttavia.
On lähdettävä takaisin, ennen kuin päivä kääntyy iltaan, ja päiväretkivene muuttuu kurpitsaksi. Palataan Koh Lantalle.
Koh Lanta vie sydämen
Koh Lantalla auringon lämpö hellii. Luonto on vihreä, kukat kukkivat.
Olen aloittanut uuden lomapäiväni syömällä aamiaista korkean mäen päällä, avoimella, trooppisten puiden lehtevien latvojen tasalle rakennetulla terassilla. Kuunnellen lintujen laulua, katsellen pääskysten taidokkaita lentokuvioita palmunlatvojen yllä.
Nyt kävelen voimakkaan vuoroveden tasoittamalla hienohiekkaisella rannalla aamupäivän auringossa. Kolmen kilometrin mittainen ranta on kuin tehty aktiivilomailuun.
Matalan rannan vesi on lämmintä. Kylmän pohjolan asukin helmikuisesta talvesta temmattuun nilkkaan melkein kuumaa. Jos linnunmaito olisi merivettä, se olisi juuri tällaista.
Katson ympärilleni. Haluan nähdä kaiken. Haluan pysähtyä kaiken kauniin ääreen. Nähdä jokaisen yksityiskohdan, kerätä ne talteen kylmien talvipäivien ja sateisten kesäiltojen lämmikkeeksi.
Haluan elää hetkessä, olla läsnä. Olla lomalla.
Elää, en vain olla elossa.
Avoimet, vuoroveden rannalle jallittamat simpukoiden tyhjät kuoret ovat kauniita. Onko joku varhainen kulkija saanut niistä aamuaterian?
Pikkuriikkiset miniatyyriravut ovat vaivojaan säästämättä rakentaneet rantahiekkaan taidokkaita geometrisiä kuvioitaan.
Ihmisen mittapuulla valtaisa urakka alkaa uudelleen kerran toisensa jälkeen, aina kun laskuvesi vetäytyessään paljastaa rapujen yhdyskunnan. Askelteni töminä saa pikkuravut vetäytymään turvaan koloihinsa. Kuviot ovat niin kauniita, ettei niitä haluaisi millään talloa. Paikoitellen taidokkaita ympäristötaideteoksia on kuitenkin niin tiheässä, että on pakko.
Pienet rapujen muotoilemat hiekkapallerot ovat kuin pumpulia paljaiden jalkojeni alla.
Kaunislehtinen köynnöskasvi rönsyää vihreältä vyöhykkeeltä kohti merta. Turkoosit kukat viekoittelevat lähemmäs.
Eikä aikaakaan, kun makaan kamerapuhelimeni kanssa vatsallani hiekassa. Juuri nyt on hyvä, että jalkapalloilijat ovat vielä koulussa.
Emolehmä laiduntaa liekaan kytkettynä rantakaistaletta sivuavassa rehevässä ruohikossa. Laidunnukseen keskittyvän lehmän arka mutta utelias jälkikasvu on lähtenyt seikkailulle. Reittimme sivuavat toisiaan, kohtaamme pensaan alla.
Juttelen sille hiljaa. ”Tiedätkös sinä pieni nelijalkainen, että olen ystäväsi? Jaan elämäni, kotini ja sänkyni koiraystävieni kanssa, etkä sinä ole yhtään koiriani kummoisempi. Teillä kaikilla nelijalkaisilla on omat pelkonne ja ilonne, ihan kuin meillä kaksijalkaisillakin – ja sama tarve turvaan ja lauman läheisyyteen.
Ethän sinä minun suomeani ymmärrä, mutten minä thaitakaan osaa. Ehkä kuitenkin ymmärrät, että kunnioitan sinua. Meillä molemmilla on aivan yhtä suuri oikeus olla tämän maan päällä.”
Katselen suuria silmiäsi, kylläpä olet kaunis!
Trooppiset paratiisikokemukset ovat hellineet mieltäni. Mutta kaikkien niiden ylitse, lomakokemusteni ykköseksi, nousee tämän pienen nelijalkaisen olennon kohtaaminen ihan tavallisella aamukävelyllä.
Niin paljon sanoinkuvaamatonta kauneutta mahtuu yhteen lomaan, ettei siitä kaikesta pieni ihminen pysty edes pitämään lukua. Mutta rannalla kohdattu vapaa, hyvinvoivan oloinen vasikka, sen eläinrakas ihminen muistaa pitkään.
Koh Lantalla eläinten hyvinvointi on muutenkin todennäköisesti paremmalla tolalla kuin Thaimaassa keskimäärin. Täällä toimii voittoa tavoittelematon eläinsuojelujärjestö, Lanta Animal Welfare. Järjestö hoitaa sairaita koiria ja kissoja, rokottaa ja steriloi. Ja valistaa saarelaisia siitä, että eläinkin on tunteva olento.
Kaikki täällä kokemani muuttaa minua taas hiukan.
Muovaa ajatuksiani ja arvojani.
Tällä lomalla ymmärrän, että silloin kun sieluni aurinkopanelit alkavat kaivata täyslatausta, ja kylmänarka ihoni Nuuksion Valklampea lämpimämpää uimavettä, juuri tällaisessa paikassa haluan lomani viettää.
Luonnonkauniissa, saasteettomassa ja ruuhkattomassa paikassa, jossa ei ole mittaamatonta kaikenvoittavaa kurjuutta. Eikä rääkättyjä, vain tuotantohyödykkeinä kohdeltuja eläimiä. Lyhyet lomani haluan lomailla mieltäni pahoittamatta. Tarvitsematta surra kurjia, kaltoinkohdeltuja tai kohlittuja ihmis- tai eläinkohtaloita.
Täällä ymmärrän etten ole tuskaturisti, eikä minusta voi sellaista tulla.
Olen paratiisimatkailija.
Ja paratiisi ilman eläimiä ei ole paratiisi. Se olisi helvetin esikartano.
Vaikka muuten olen vantteraa maatiaisrotua, jo pelkkä ajatus tuskakohteessa vierailemisesta ahdistaa. Me kaikki tiedämme, että ihminen on luomakunnan suurin peto. Peto, joka kiihtyvällä vauhdilla tuhoaa sukupuuttoon eläinkuntaa – ja silmääkään räpäyttämättä myös läjäpäin omia lajitovereitaan.
Mutta matkailijalle maailma on auki. Pidetään huolta toisistamme, ja autetaan apua tarvitsevia. Etenkin niitä kaikkein heikoimmassa asemassa olevia. Riippumatta siitä, kulkevatko he kahdella vai neljällä jalalla.
Lähde matkalle aistit avoinna.
Mene vieraaksi ja nauti lämmöstä ja vieraanvaraisuudesta.
Jätä jälkeesi vain jalanjälkiä ja hymyjä.
Jätä hyvää mieltä ja matkailutuloja pienyrittäjille – etenkin heille jotka yrittävät auttaa myös maailman hiljaisia.
Missä on sinun paratiisisi? Onko se suomalaisen saariston rauhassa, kaukana pohjoisen tiettömillä kairoilla, tropiikin korallihiekkaisilla rannoilla – vai jossain siinä välillä?
Anna maailman näyttää sinulle kätketyt aarteensa.
Maailma on kaunis ❤
Natural world is the greatest of all treasures.
Sir David Attenborouhg
∞
Kaikki tämän artikkelin kuvat on kuvattu Thaimaan Krabilla Koh Lantan, Koh Kradanin ja Koh Ngain saarilla.
∞
Ethän käytä tämän artikkelin kuvia luvatta?
Copyright © 2018 Johanna Suomela. All rights reserved.
Kiitos ruudun sille puolelle että luit ❤
Tykkäämistaloutta ja seurantamahdollisuuksia:
Aivan mielettömiä kuvia, tulee melkein tippa linssiin, kun katsoo noita. Kyllä maailma on kaunis, yksityiskohtia myöten! Tuollaisessa paikassa minäkin voisin viihtyä, vaikken niin rantaolio olekaan. Missähän se minun paratiisini on? Pitää oikein miettiä. Tällä hetkellä kaipaan jatkuvasti vuorille, mikä on ristiriitaista, koska korkeanpaikankammo häiritsee nautintoa niin usein. Mutta ne maisemat, ja se että näkee pitkälle<3
TykkääLiked by 1 henkilö
Lämmin kiitos kauniista sanoistasi ❤
Minäkään en kyllä ole mikään rantaolio, en lainkaan. Siksi tarvitsen paikan, jossa voin tehdä pitkiä kävelyjä ja juoksulenkkejä, ja jossa myös luonto on helposti ulottuvilla. Tuo ranta on tasaisuudessaan mainio kävelyyn ja juoksuun, ja maastopyörilläkin olemme siellä ajaneet.
Koh Lanta on ollut paratiisini silloin, kun pitkän ja pimeän talven niivittävä mieli on pitänyt saada lämpöön ja aurinkoon. Mies ja poikanen tykkäävät lämmöstä, ja haluavat lomillaan mieluummin etelään kuin pohjoiseen. Jos saisin itse aina valita, lähtisin joka kerta myös vuorille jonnekin päin maailmaa – myös sinne pohjoiseen 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Minä kokeilisin tuollaista paratiisia oikein mielelläni. Lapseni ovat vain sellaista sorttia, että meille käy toistaiseksi vain viileämmät kohteet🏔
TykkääLiked by 1 henkilö
Olipa kaunista katseltavaa ja luettavaa! Kun nyt pohdin ja vertailen ruuhkaisia Euroopan rantoja noihin esimerkiksi Aasian rantoihin, voin todeta, että Eurooppa jää pahasti jonnekin kauas rantoineen. Kyllä juuri tuo koskemattomuus ja rauha, mikä kuvissakin näkee on se todellinen paratiisi. Mutta kun kysyt, mikä on paratiisini, niin vastaan, että paratiisini löytyy noista jokaisesta paikasta. Perusteena on se, että niissä kaikissa on luonto lähellä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kaunis kiitos kuvakehuista! Halusin koota tähän vähän niinkuin ”parhaat palat”.
Olet kyllä perimmäisten totuuksien äärellä sanoissasi. Kaikkialla missä on puhdasta, pilaantumatonta ja pilalle rakentamatonta luontoa, siellä on paratiisi ❤
TykkääLiked by 1 henkilö
Totta! Täytyy sanoa että Aqabassa kauhistuin vaikka kaupunki hiukan muovituoli paikka on, kun kuulin, että ovat tuplaamassa majoitusmäärää ja vanha souk raivataan sekä tilalle rakennetaan ostoskeskus. Ei kiitos, ei ostoskeskuksia.
TykkääLiked by 1 henkilö
Ostoskeskukset ovat minulle kauhistus. Niin täällä koti-Suomessa, kuin etenkin lomilla.
Surullista jos Aqabassakin aitoa ja alkuperäistä raivataan muovisen kaupallisuuden tieltä! Mutta niinhän se on, että raha puhuu.
TykkääLiked by 1 henkilö
Upeita kuvia!
Minä olen kyllä ehdottomasti paratiisilomailija. Oman paratiisini olen löytänyt Malediiveilta. Mielettömämpiä paratiisimaisemia en ole nähnyt missään.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kaunis kiitos, Christa!
Olen kuullut Malediiveja ylistettävän niin paljon, että joskus haluaisin käydä jossain siellä päin. Se toki vähän mietityttää, että onko siellä tarpeeksi luontoa tutkittavaksi, liikkumaan täytyy päästä päivittäin? Monet saarista ovat kovin pieniä, eikä auringonotto ole minun juttuni.
TykkääTykkää
Malediivien saaret ovat tosiaan pieniä, mutta niitäkin on hyvin erilaisia, sellaisia joissa on enemmän kasvillisuutta kuten Thoddoo tai sitten niitä rantoja, kuten vaikka Ukulhasilla. Me olimme rantasaarilla, mutta emme kyllästyneet, vaikka auringonotto ei meilläkään ole se ykkösjuttu. Uitua tosin tuli aika paljon, vaikka muualla maailmassa en uimisesta niin innostu. Kuljeskelin paljon rannalla ja ympäri saaria. Tykkään, kun koko saaren voi kävellä helposti ympäri. Paikalliselämää oli mukava seurailla. Kaikista eteläisimmältä atollilta Addulta löytyy isompia saaria.
TykkääTykkää
Olipa hieno teksti ja kauniit kuvat. ❤ Minäkin haluan lomillani ja matkoillani nauttia ihanista maisemista ja nähdä eläimiä. Niin villejä kuin kesyjäkin. En ole tippaakaan tuskaturisti. Sen huomasin Intiassa. Imen itseeni ihan liikaa ihmisten tuskaa ja kärsimystä. Kapkaupungissa en halunnut Robben Islandille ja muutkin vastaavat kohteet on jätetty välistä. Ground Zerolla kävin, kun matkakumppani sinne halusi. Nyt viimeisellä matkalla kuitenkin päädyimme katsomaan millaista tuhoa tulivuori oli aiheuttanut erään paratiisisaaren kaupungille. Se oli mielenkiintoista, mutta onneksi sen jälkeen pääsi rauhassa kävelemään rannalle auringonlaskussa ja näkemään rennosta elämästä nauttivia paikallisia. Ihanaa, että Thaimaasta löytyy vielä tuollaisia Koh Lantan kaltaisia paikkoja. 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Lämmin kiitos kivasta kommentistasi, Elina ❤
Samaa olen Intiasta miettinyt, että herkkä ihminen kärsii siellä näkemästään. Kapkaupungissa muu seurueemme lähti päiväretkelle Robben Islandille, me menimme päiväksi puistoon nauttimaan linnunlaulusta ja kukista.
Thaimaassa on monia hyvinkin erilaisia paikkoja, myös tunnelmaltaan paljon tummasävyisempiä. Tuo Koh Lanta on valikoitunut suosikikseni osittain juuri Lanta Animal Welfaren ansiosta, ja kansallispuistostatus pitää rannat paljon kauniimpina.
TykkääTykkää
Oi mitä ihania paratiisikuvia <3. Tuntuu kuin koko huone olisi täyttynyt kesäisistä tuoksuista ja tunnelmista. Varmasti tiedätkin jo minun vastaukseni kysymykseesi. Olen ehdottomasti luontoparatiisituristi. Vuoret, meri, metsät ja niityt – kaikki kelpaavat, vaikka viime vuosina vuoret ovat kummasti alkaneet kiehtoa aina vaan enemmän. Mutta kyllä minulle trooppiset paratiisitkin kelpaavat pimeän talven katkaisijoiksi. Niin, ja kuten sinulle jo aiemmin kommentoinkin, näitä sinun juttujasi luettuani olen alkanut miettiä, että voisin antaa myös Thaimaalle mahdollisuuden hurmata minut. Mutta sitä ennen vuorille… <3.
TykkääLiked by 1 henkilö
Thaimaasta löytyy niin monta erilaista kohdetta. Olen käynyt kahdessa muussakin, mutta ne olivat liian hälyisiä ja viihteellisiä luonnonrauhaa kaipaavalle mielelleni.
Voi että miten mahtavassa seurassa pääsit norppien pesälaskentaan! Suosikkipressani kanssa 🙂
Ihanaa lomaa! Nauti vuorestasi ❤
TykkääTykkää
Olipas kiva kirjoitus! Ja vieläkin upeampia kuvia! Yhtään en ihmettele, miksi jonkun paratiisi löytyy tuolta. 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Sisko! Kyllähän se minunkin paratiisini useammin löytyy koto-Suomesta kuin tuolta tropiikista. Oli kiva tehdä tällainen fiilistelyjuttu, kun oli kauniita kuvia tallessa 🙂
TykkääTykkää
Voi näitä kirkkaita vesiä, turkoosia, valkoista, palmuja. Lantalle taidan mennä ensi kesänä. Thaimaan saaret ovat paljolti näkemättä. Toivoisin niin, että eivät olisi liikaa turistien pilaamia.
TykkääLiked by 1 henkilö
Lanta on vähän sivussa, ja sinne meno vaatii hiukan vaivannäköä. Se, ja kansallispuistostatus ovat rauhoittaneet menoa ja hidastaneet turistoitumista. Ja aikuisviihdepalvelut eivät ole olleet kovin näkyvästi tarjolla, siitäkin olen tykännyt. Se on ollut aikuisen aktiivilomailijan paratiisi.
TykkääTykkää
Niin kauniita nuo kuvat 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Voi kiitos 🙂
Minäkin tykkäsin noista kuvista niin paljon, että halusin tuoda ne julki. Ehkä pieni pala sydäntäni jäi noihin maisemiin ❤
TykkääTykkää
Niin kauniita kuvia Johanna❤Mutta kaikista eniten jotenkin kosketti tuo, mitä pikku vasikalle sanoit.Tutun näköisiä maisemia, olittekohan samassa paikassa kuin me reilu vuosi sitten 😊
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Katja ❤ Nuo kolme saarta ovat kaikki upeita. Lähtisin uudelleen milloin tahansa.
Vastaus tuli vähän myöhään, mutta parempi että edes nyt. Pahoittelut!
TykkääTykkää