Saaristomuseo Pentala on täyden palvelun päiväretkiparatiisi

Kun Espoossa jotain tehdään, kiirettä ei pidetä. Tehdään niin että tulee hyvä. Niinkuin nyt esimerkiksi Länsimetro. Kun metron kakkosvaihe joskus hamassa tulevaisuudessa valmistuu, pääsee oranssin maanalaisen pysäkiltä melkein kävellen Saaristoliikenteen laiturille. – Ja Saaristolautan kyydissä, kauniita merimaisemia katsellen, pääsee Espoon kaupunginmuseon Pentalan saaren upouuteen ja upeaan saaristomuseoon.  

Päiväretki Pentalan saarelle tarjoaa monipuolista tekemistä huolella viimeistellyissä puitteissa.

Nimen ”Pentalan saaristomuseo” tämä kohde sai työnimekseen jo 1995. Matka valmiiksi, kaikille avoimeksi museotilaksi oli pitkä.

Mutta hyvää kannattaa aina odottaa. Nyt meillä on pieteetillä entisöity kalastajatila, ja sen helmenä Gurlin talo historiannälkäisille aikamatkailijoille. On Pavenin saaristoravintola nälkäisille, ja Lillstuganin kahvila virkistykseen. On toiletti hätäisille. On komeaan metsään, ja ulkosaariston maisemiin vievä helppokulkuinen luontopolku. On kaksi uimarantaa viilentymiseen, ja villavia pässejä ihmeteltäviksi. Onpa jopa kaunis ja kutsuva pikkuhuvila Lilla Villan, joka mikroaaltouuneineen odottaa pieniin huoneisiinsa ja pihapöytiinsä omiin eväisiinsä luottavia retkeilijöitä. Luonnonsuojelualueineen ja museoineen Pentala onkin Espoon saariston suurin virkistysalue.

∞

Helteisenä iltapäivänä nousemme Suomenojan satamasta yhteysaluksen kyytiin. Istumme uskomattoman kauniissa ja lämpimässä säässä kannella lämpimän merituulen tuiverrettavina. Ihailemme saaristomaisemia, kauniita taloja ja rantoja. Pentalaan pääsee yhteysaluksilla useammasta paikasta. Lyhimmillään merimatka kestää 20 minuuttia. Tällaisena loputtoman pitkältä tuntuvana hellekesänä 40 minuuttia on juuri sopiva siirtymä.

Perillä Pentalan komea ranta-aitta toivottaa tervetulleiksi. Aitta seistä nököttää omaleimaisine ruokokattoineen museolaiturin ja ravintola Paveniin johtavan sillan välissä.

Onpa onni ettei hirsiaitta palanut kokonaan 1982 tulipalossa! Palo vaurioitti aittaa pahoin, ja siitä muistuttavat edelleen sisäpuolen hiiltyneet hirret. Aittaan on tulossa kesällä 2019 kalastusnäyttely, nyt tilaa saa vielä ihailla tyhjänä.

Kurkistamme aitan vieressä kulkijoille sijaintitietoa jakavaan karttaan.

Pentalan museoalue on kompakti ja rakennukset ovat mukavan lähellä toisiaan.

Päätämme käydä ensin vaientamassa nälästä murisevat vatsamme, ja jatkaa sen jälkeen luontopolulle saaren sisäosiin.

Saaristoravintola Paven

Espoolaisen purjehduskerhon, Esbo Segelförening rf:n ravintolapaviljongissa sijaitseva ravintola Paven palvelee museoalueen välittömässä läheisyydessä. Matkaa museokaupan ja infopisteen opasteelta on vaivaiset 160 metriä.

Sekin enimmäkseen uudenkarheaa, vankkaa kävelysiltaa pitkin. Vasta loppumetreillä on mahdollisuus saada hiekkaa kenkään.

Valoisassa ravintolasalissa käy vilvoittava läpiveto. Leppeä kesätuuli heiluttelee siniruutuisten pöytäliinojen liepeitä. Purjehdusseuran pokaalit hohtavat vitriineissään kilpaa auringon kanssa.

Suurin lounasruuhka on jo ohi, ja palvelu on sujuvaa.

Seisovan pöydän lohikeitto ja saaristolaisleipä ovat vähällä viedä kielen mennessään, ja listalta valittu salaatti hellii makunystyröitä.

Maistuvan lounaan jälkeen suuntaamme takaisin saaristomuseoon.

Käymme katsastamassa myös Villa Rosengårdin tarjonnan.

Aiemmin kesävieraiden käytössä ollut huvila kertoo kalastajatilan historiasta, myy museokamaa – ja tarjoilee ainakin näin hellepäivinä elintärkeää vettä kävijöille. Ilmaiseksi. Tästä täytyy antaa täydet pisteet, miten huomaavaista!

Villa Rosengårdista on luontopolun alkuun vain 260 metriä. Se onkin pisin välimatka tällä kompaktilla museoalueella.

Opasteet ovat tyylikkäitä ja selkeitä, täällä on helppo suunnistaa.

Pentalan lammaslaidun

Matkalla kohti luontopolkua ohitamme Pentalan lammaslaitumen. Lampailla on täällä tärkeä tehtävä, ne pitävät pentalan rehevien niittyjen kasvillisuuden aisoissa. Ne ovatkin maisemanhoitajia parhaasta päästä. Täällä, kuten missään muuallakaan, maisemanhoitajalampaita ei saa ruokkia.

Lampaiden laidunta rajaa komea riukuaita. Hienoon aitarakenteeseen on varmuuden vuoksi lisätty sähkö. Sähkövirta pitää pässit aitauksessa – ja kutsumattomat vieraat paremmin ulkopuolella.

Kenties juuri näillä pelloilla viljeltiin aikonaan vihanneksia ja perunaa. Sato kaupattiin pääosin kesävieraille, ja Pavenin, purjehdusseuran paviljongin, käyttöön.

Tärkeimmässä museorakennuksessa, nykyisessä Gurlin talossa, asunut Gurli Nyholm viljeli Pentalassa keväisin lumikelloja ja narsisseja. Sato lie ollut varsin hyvä, sillä kukkia ja vihanneksia riitti sekä myyntiin, että myös sukulaisille ja ohikulkijoille lahjoitettavaksi.

Pentalan luontopolku

Suuntaamme kohti luontopolkua. Pentalan luontopolku on 2,3 kilometriä pitkä. Luontopolun alkuun kuljettaa alkuun hiekkapintainen leveä väylä, joka muuttuu lammaslaitumen kohdalla pehmeäksi kulkea.

Havumetsälle tuoksuva kimmoisa kuorikate loppuu kuitenkin pian, ja matka jatkuu karikepintaista polkua pitkin.

Kesämökkirikkaalla saarella risteilee paljon polkuja, ja muutamassa kohdin pitääkin olla tarkkana reitillä pysyäkseen.

Pentalanjärvi on hieno uimapaikka

Teemme pienen sivupiston luontopolulta Pentalanjärven kohdalla. Kalliorantainen pikkujärvi kimaltaa auringossa kutsuvana, ja moni onkin tullut tänne viilentymään.

Me jatkamme kuitenkin matkaamme, luontopolku kutsuu.

Luontopolku kuljettaa vaihtelevissa maastoissa, juurakkojen ja kivien yli. Maasto ei ole kovin vaativaa, mutta sateella kalliot voisivat olla liukkaita. Parissa kohden polku kulkee pitkosmaisia siltoja pitkin. Ennätyshelteisen ja kuivan kesän jälkeen niiden alla ei tosin ole pisaraakaan vettä.

Havumetsän suojassa on helteestä huolimatta ihanan viileää. Kuumalla säällä varjoisa metsäretki onkin hyvä valinta, etenkin ellei ole vettä rakastava vesipeto.

Diksandin hiekkaranta

Luontopolulta pääsee pistäytymään myös Diksandin luonnontilaiselle hiekkarannalle. Koska Pentalassa on paljon yksityisten ihmisten kesämökkejä, ei satunnainen vierailija pääsekään meren rantaan muualla kuin museoalueella, ja täällä Diksandin rannalla.

Hiekkarannalla kasvaa monia harvinaisia kasveja, ja siksi täytyykin muistaa, että moottoriveneellä tänne rantautumisesta ei tarvitse edes haaveilla. Siihen löytyy kymmenen luvallista paikkaa saaristoveneen laiturista.

Käymme kalliorannalla ihailemassa merta. Astelemme hyväpitoisissa seikkailukengissämme kiveltä toiselle.

Tuulinen päivä muovaa rantaan aaltosia.

Kostea vienon suolainen merituuli vilvoittaa. 

Täälläkin voisi viettää kuumaa kesäpäivää uiden ja näköaloista nauttien. Roskiksia ei täällä ole, joten jokaisen tänne tuomansa roskan saa itse viedä mukanaan takaisin mantereelle. Kokeneemmille retkeilijöille roskaton retkeily on itsestään selvyys ja kunnia-asia, mutta satunnaiselle kesäpäivää viettävälle lomaturistille ehkä oudompaa.

Onneksi retkeilysivistys lisääntyy hiljalleen. Fiksu päiväretkeilijäkin ymmärtää, että roskat ja tupakantumpit eivät kuuluu luontoon. Roskan mukaan korjaaminen ja muiden kävijöiden ja luonnon huomionti on pieni vaiva siihen verrattuna, että roskan hajoaminen voi kestää pienen ikuisuuden. Mikromuoveja kukaan meistä ei kai enää ravintoonsa haluaisi?

Täällä Espoon kaupungin alueella on hyvä muistaa myös se, että yöpyminen, telttailu, tulenteko ja tupakointi on kielletty.

Pentalan saaristomuseo

Hieno reilun kahden kilometrin luontopolku on kuljettu. Katsotaanpa tarkemmin mitä muuta täältä Pentalasta oikein löytyy. Ensimmäisenä luontopolulta päin tullessa ohitamme maakellarin, saunan ja vanhan navetan. Sauna on lukittu, mutta navettaan pääsee sisään.

Navetassa leijuva tuoksu tuo mieleen lapsuuden kesät mummolassa.

Navetassa tuoksuvat lampaiden heinät.

Seuraavaksi ohitamme uuden vessarakennuksen, ja suloisen pienen puuhuvilan, Lilla Villanin. Lilla Villan on kunnostettu päiväretkeilijöiden käyttöön, ihan varta vasten omien eväiden syöntiä ja huilaamista varten.

Ruokapöytiä löytyy sisältä ja ulkoa, ja sisällä on myös mikroaaltouuni sitä tarvitseville. Kovin huomaavaista tämäkin, aluella jolle ei ole pääsymaksua! Lilla Villanin ovet ovat avoinna aina silloin, kun museokin on auki.

Sievässä pikkuisessa Lilla Villanissa saa syödä omia eväitä

Villa Rosengårdissa toimii museokauppa ja Pentalan saaristomuseon infopiste

Gurlin talo on museon tärkein rakennus. Talossa asui Pentalan saaren viimeinen ympärivuotinen asukas, aito ja oikea kalastajan vaimo Gurli Nyholm vuosina 1905-1987. Gurli kalasti itsekin, ja oli myös kova käsityöihminen.

Kaikki Gurlin talon esineet on palautettu alkuperäisille paikoilleen. Gurlin taloa pääsee katsomaan vain maksulliselle, noin puoli tuntia kestävälle opaskierrokselle osallistumalla.

Käydessään lunastamassa paikan opaskierrokselle Villa Rosengårdista, pääsee aikamatkalle kotiin, jonka huoneissa aika on pysähtynyt vuoteen 1986. 

Tältä päivältä Gurlin talon opastukset ovat jo ohi, joten oma aikamatkani menneeseen maailmaan odottaa seuraavaan Pentalan visiittiin.

Pentalan kalastajamökki

Onneksi kalastajamökki on avoinna! Kurkistetaanpa miltä aivan rannalla sijaitsevassa mökissä näyttää. Pentalan hirsinen kalastajamökki lie koko Espoon vanhimpia rakennuksia. Sen otaksutaan olevan peräisin 1790-luvulta.

Alkuun mökki oli matala savutorppa. Myöhemmin 1820-luvulla se korotettiin, ja rakennukseen lisättiin savupiippu.

Mökin seinistä on löydetty peräti 15 erilaista tapettia. Melkoisen sisustusvimman vallassa täällä on kesävieraita miellytetty. – Ettei vain olisi tapettihankintoja rahoitettu muullakin kuin kalan ja vihannesten myynnillä?

Kalastajamökin tutkailun jälkeen kävelemme hissukseen laiturille odottamaan lauttaa.

Äkäiset ampiaiset pörräävät ympärillämme, kun katselemme laiturista lähteviä pienveneitä. Tänne pitää tulla vielä uudelleen, ja käydä katsomassa kuinka innokas sisustaja oli itse Gurli.

Ilman opastettua Gurlin talon kierrostakin iltapäiväretkemme monipuoliselle saarelle oli hieno. Missä muualla ehtii muutamassa tunnissa nähdä näin monipuolisesti luontoa ja historiaa?

∞

Ylen sivulla voit käydä kurkistamassa sisään Gurlin taloon, ja lukea hänen värikkään elämäntarinansa. Linkki Ylen juttuun on tässä.

Lisätietoja ja linkkejä:

Saaristomuseo Pentala on avoinna 2.9. saakka joka päivä klo 10-17. Maanantaisin ja arkena 13.8. jälkeen tänne pääseekin vain omalla veneellä, sillä saaristoveneet eivät silloin kulje.

Koordinaatit: N=6665617.728, E=370727.893

Omille veneille on Saaristomuseon laiturissa laituripaikkoja rajoitetusti (10 aisapaikkaa, syväys 1,8m-2,5m). Laituriin kiinnittymiselle on varattu aikaa 3 tuntia. Yöpyminen laiturissa, kuten muuallakaan museo- tai luonnonsuojelualueella ei ole sallittua.
Esbo Segelförening rf:n laituri on varattu vain yhdistyksen jäsenten ja Saaristoravintola Pavenin asiakkaiden käyttöön.

Veneetön pääsee Pentalaan Espoon saaristoliikenteen vuorolautan kyydissä. Saaristoveneet eivät liikennöi maanantaisin. Saaristoveneet liikennöivät 13.8. jälkeen vain viikonloppuisin la-su 18.-19.8, 25.-26.8. ja 1.-2.9.2018. Meno-paluu Pentalaan maksaa aikuiselta 12 euroa. Espoon saaristoliikenteen aikataulut löytyvät täältä. 

Espoon saaristomuseon omat sivut löytyvät täältä.

Pentalassa vieraillessa kannattaa käyttää apuna Espoon kaupunginmuseon mainiota mobiiliopasta, Tarinasoitinta. Linkin Tarinasoittimeen löydät täältä. 

∞

Ethän käytä tämän artikkelin kuvia luvatta?

Copyright © 2018 Johanna Suomela.

All rights reserved.

Kiitos että luit ❤

Tykkäämistaloutta ja seurantamahdollisuuksia:

Facebook | Instagram | Twitter | Blogit