Herään Kuusamon Juumassa aamuyöllä pikkuruisessa kelomökissä ahdistaviin painajaisiin. Avatessani BBC:n uutissovelluksen huomaan, että todellisuus on painajaistanikin pahempi.
Korona perkele. Kauan ja hartaasti odotettu Kuusamon viikkoni uhkaa typistyä yhdeksi perillä vietetyksi päiväksi.
Ympärillä vallitseva todellisuus on viikossa muuttunut tieteiselokuvaksi. Media uutisoi uusien todennettujen tartuntojen määrästä, mutta jo yksinkertaisella päättelyllä tänään 10.3.2020 ymmärtää, että todellisten tartuntojen määrä on paljon suurempi kuin raportoidut 40. Edes testiin ei pääse, ellei palaa matkalta epidemia-alueelta – tai ellei ole ollut kontaktissa positiiviseksi testattuun.
Juuri nyt tuntuu turvalliselta olla Oulangan kansallispuiston sylissä yksin, ilman ihmiskontakteja.
Pieni karhunkierros on Suomen kaunein päiväpatikkareitti
Koska huomista päivää ei meille ole luvattu, päätän ottaa tästä puoliaurinkoisesta maaliskuun kevätpäivästä Kuusamossa kaiken ilon irti.
Pakkaan päiväreppuuni ruisleipää ja vettä, ja suuntaan Pienen Karhunkierroksen lähtökyltin alta matkaan.
Heti ensi metreillä yöllä jäätynyt edellispäivän sateen kiillottama, rapea jääpinta meinaa yllättää. Olisiko sittenkin pitänyt ottaa lumikengät, vai pärjäänkö nastakengilläni? Päätän jatkaa ilman lumikenkiä, mutta kadun päätöstä jo ennen Niskakosken riippusiltaa.
Portaikot ovat jäätyneet kelkkaränneiksi, kenkien sirot nastat luistavat jyrkissä nousuissa ja laskuissa. Tulen ensimmäisen portaikon alas harkittua pehvamäkeä.
On tiistai, viimeisetkin koulujen hiihtolomat ovat päättyneet edellisviikolla. Pieni karhunkierros näyttää olevan tänään yksityisreittini.
Lunta on ollut edellisellä viikolla metri. Eilinen vesisade on syönyt ahnaasti valkoisia hankia, ja viime yön kova tuuli finalisoi tilanteen. Puhuri kurmootti puista tylysti alas kaiken tykyn.
Oulangan kansallispuiston Myllykosken kuohut rauhoittavat
Onneksi uljas Myllykoski on kaunis tykkypuilla – ja ilman. Kosken kuohujen ihailuun voisi uppoutua – ja unohtaa kaikki maailman harmit ja mielipahan.
Vaikkei jaksaisi taivaltaa koko Pientä karhunkierrosta, kannattaa ajaa Juumaan Basecamp Oulangan parkkipaikalle, ja kävellä muutama sata metriä myllylle. Jos jaksaa kävellä kolme kilometriä, eivätkä jyrkät nousut ja laskut ole este, voi jättää auton Pienen karhunkierroksen lähtöpaikalle Juumaan. Niin pääsee nauttimaan peräti kahdesta riippusillasta, ensin Niskakoskesta, sitten Myllykosken näköalasillasta.
Myllykoskella on tänään vain aamuvirkku pariskunta kävelysauvoineen, ketään muita ei näy.
Päätän lähteä kiertämään Pientä Karhua myötäpäivään. Järkeilen, että niin saan mennä mahdollisimman pitkään omassa rauhassani – vailla tarpeettomia kohtaamisia, jotka voivat muutaman viikon päästä osoittautua kohtalokkaiksi.
Ylitän Myllykosken riippusillan, otan kaikki tarpeelliset ja tarpeettomatkin kuvat.
Edessäni aukeava polku kestää muuten askelluksen hyvin, mutta varomaton askel aavistuksen polun ytimestä sivuun saa jalan humpsahtamaan hankeen yli polven.
Putaansaaren uoman ylikulkusillan päälläkin on puolimetrinen lumikerros. Kaiteesta ei näillä lumimäärillä ole paljon iloa.

Putaansaaren siltaa kuorruttaa puolimetrinen lumikerros

Pyöreälammen tulipaikka on uponnut hankeen
Pyöreälammella ei ole ristin sielua, ja tulipaikkakin on uponnut hangessa ammottavaan nokiseen nuotiosilmään.
Kuumottava Kallioportti tarjoaa talvella vastusta – molempiin suuntiin
Tiedän odottaa hankaluuksia Kallioportilla. Jyrkkien portaiden kunnosta kun ei voi tietää etukäteen muuta kuin sen, että talvikunnossapitoa ei ole tarjolla.
Kallioportin laella aurinko pilkahtaa pilvisaumasta juuri oikealla hetkellä. Ei ole täälläkään tykkyä, mutta kaunista on.
Kallioportin laelle on edellisen käyntini jälkeen rakennettu turvallisen oloinen kaiteellinen katselulava portaiden uusimisurakan yhteydessä. Kiitos Metsähallituksen luontopalvelut. Näistä on iloa minulle, ja monille muille.
Vedän keuhkojeni täydeltä sisään raikasta erämaan ilmaa.
Hengitys, miten ihana, mutta käsittämättömän aliarvostettu elintoiminto.
Mietin, miten tuskallista voikaan olla koronan kourissa keuhkojen hengitysvajausoireyhtymässä. Miltä tuntuisi haukkoa happea kuin kala kuivalla maalla, 30 kertaa minuutissa? Näkymätön uhka vaanii nyt ihmisjoukoissa, ja sen oireisto on moninainen.

Maiseman viimeinen lumikuutio sinnittelee hongan hartioilla
Katselutasanteelta portaikko laskeutuu suorana ja jyrkkänä.
Nastakengissäni ei ole mitään pitoa. Roikun käsivoimin kaiteiden pystypuissa, välillä liu’utan paksua nahkakäsinettäni kaidetta pitkin. Yritän ottaa tukea jaloilla pystypuista. Tämä on ylivoimaisesti elämäni raskain alamäkiosuus. Onneksi on hyvät käsineet!

Kallioportin porrasosuus on liukas kuin kelkkailuränni
Kaiteellisen portaikon jälkeen tukea tarjoilee köysi.
Tarraan köyteen ja laskeudun takaperin alaspäin. Liikkuminen on kuin käänteistä kiipeilyä!
Harrisuvannon taukokatos ja lumen peittämä riippusilta
Harrisuvannolla minua odottaa autio taukopaikka. Mutta ei tänne taukoilemaan olekaan tultu, vaan matkaa jatkamaan. Elimistöni stressihormonitaso lie korkea kauniista maisemista huolimatta. Ihan kaikkea stressiä ei luontokaan helpolla tasapainota.
Pikkuinen ylikulkusilta kantaa selässään puolimetristä lumitaakkaa. Jonkun edellisen kulkijan jalka on siinä livennyt, mahtoiko selvitä putoamatta jäälle?
Harrisuvannon riippusilta on Pienen karhunkierroksen riippusilloista vähäliikenteisin. Niinpä sen päällä on reilu kerros lunta, monta kymmentä senttiä. Ennen sillalle astumista mietin, kuinka paljon lumikerros painaa – ja kestääkö silta sen… Ja minut.
Paikoin sillan lumikuorrute on profiililtaan kuin pyramidi. On pakko asettaa jalka poikittain, ettei lipeä. Näitä lumikuorrutettuja patikkakelejä ajatellen olisi hyvä, jos sillan reunaverkot olisivat pienisilmäisempiä, vaikka sellaisia kuin Espanjan Caminito del Reyllä. Tiheäsilmäinen verkko estäisi lipeävää pikkujalkaa, lapsen tai koiran – tai kädestä putoavaa älypuhelinta – päätymästä verkon silmänreikään – tai vesistöön.
Harrisuvannon jälkeen reitti nousee harjumaisemaan, kulkee mäntyjen keskellä. Kun koski ei kuulu eikä näy, ajatukseni lähtevät harhailemaan. Whatsuppi laulaa reisitaskussa, sorrun näpyttelyyn. Hyvä ystävä jakaa ahdistukseni, mietimme maailman ja Suomen tilannetta.
Jaamme huolemme hallituksen mitättömistä estotoimista (tilanne 10.3.2020), ja siitä, että vain harva tuntuu ymmärtävän, kuinka vakavasta ja yleisvaarallisesta taudista Koronassa on kyse. Vielä olisi aikaa estää tautitapausten eskaloituminen Italian malliin, mutta tekevätkö viranomaiset mitään? Tekevätkö ihmiset mitään? Nyt pitäisi ottaa etäisyyttä, välttää kontakteja, ja minimoida kaikki turhat kohtaamiset.
Havahdun ajatuksistani, olen kävellyt pitkään automaattiohjauksella. Vaikka polun varressa istuisi karhu minua tuijottamassa, kävelisin ohi katse kännykän näytössä, ajatukset koronakatastrofissa.
Onneksi kosken kohina palauttaa takaisin hetkeen.
Tämä on kaunis maailma.
Voi sinua Kuusamo.
Voi sinua maailma.
Voi meitä.
Vähän ennen Siilastupaa depressiivinen rauhani rikkoutuu. Ulkomainen pariskunta kävelee vastaan vaellussauvoineen.
Hyppään polun sivuun niin kauas kuin pääsen, yritän tervehtiä kohteliaasti vaikka selkäni käännänkin. Turvaväli, sehän meille suomalaisille sopii.
Siilastuvan lounasruuhkaa
Siilastuvalla ruuhka yltyy. Paikalla on tyttö novascotiannoutajansa kanssa, ja kaksi eläkeikäistä. Pysyn monen metrin päässä, mutta kerron auliisti kuumottavat kokemukseni Kallioportin portaista, ja toivotan hyvät päivänjatkot.
Kuukkelit pyrähtelevät ympärilläni. Kyllähän minä teillekin serveeraisin, jos jotain söisin, mutta mennään nyt näillä vauhdeilla maaliin asti.
Mutta Jyrävää on silti pysähdyttävä hetkeksi ihailemaan.
Jyrävän massiiviset jääpaadet eivät ole yhden päivän sateista moksiskaan.
Luonto on kaunis. Maailma on kaunis.
Mieleeni tulevat Desideratan sanat:
Desiderata
Kulje tyynenä melun ja kiireen keskellä, ja muista mikä rauha kätkeytyy hiljaisuuteen. Pysyttele hyvissä väleissä jokaisen kanssa, ja ole alistumatta niin kauan kuin voit.
Puhu totuudestasi hiljaa ja kirkkaasti, ja opettele kuuntelemaan.
Tee se, vaikka ihmiset kuulostaisivat tylsiltä ja yhdentekeviltä, sillä jokaisella meistä on ikioma tarinamme.Karta ihmisiä, jotka ovat äänekkäitä ja vihamielisiä, sillä he ovat vaivaksi ja kiusaksi sielullesi.
Jos vertaat itseäsi muihin, turhamaisuutesi nousee pintaan tai katkeroidut.
Aina löytyy sinua suurempia ja pienempiä ihmisiä.
Iloitse saavutuksistasi, ja tunne riemua myös matkastasi.Ole oma itsesi.
Älä koskaan teeskentele kiintymystä.
Suhtaudu rakkauteen ilman epäilyksiä.Kaiken kuivuuden ja lakastumisen uhan allakin rakkaus kasvaa roudan alta kuin ruoho.
Anna vuosien opettaa itseäsi, ja luovu suosiolla nuoruutesi leikeistä.
Ravitse mielesi voimaa varjelemaan itseäsi, kun epäonnistut.
Varo vaipumasta synkkyyteen ja tummiin mielikuviin.
Monet pelot syntyvät uupumuksesta ja yksinäisyydestä.Kaiken uurastuksen keskellä elä sovussa itsesi kanssa.
Olet syntynyt maailmankaikkeuden lapseksi, tasavertaiseksi puiden ja tähtien kanssa.
Sinulla on oikeus olla täällä, ja vaikka et täysin ymmärtäisikään, niin maailmankaikkeus avaa varmasti salaisuutensa sinulle.Elä siis rauhassa Luojasi kanssa, mitä ikinä Hänestä ajatteletkaan.
Olivatpa pyrkimyksesi ja toiveesi millaiset tahansa, säilytä kaiken hälyn ja hämmennyksen keskellä mielenrauhasi.Kaiken teeskentelyn, raadannan ja särkyneiden unelmien keskellä muista, että elät sittenkin kauniissa maailmassa.
Ole iloinen.
Tavoittele unelmiasi.
Juuri nyt unelmien tavoittelu tuntuu liioittelulta. En voi välttyä ajatukselta, että kunpa tämän kaiken joskus päättyessä olisin edes hengissä.
Suurin virhe koronakatastrofin hallinnassa Euroopassa lie ihmisten keskellä vallitseva ajatus, ”että mikäs hätä tässä. Korona iskee vanhoihin ja raihnaisiin, me muut olemme turvassa”.
Mutta valitettavasti totuus on toinen. Korona on henkeä ja terveyttä uhkaava yleisvaarallinen tauti. Kukaan meistä ei voi etukäteen tietää, miten oma elimistömme virukseen reagoi.
Onko oireistona mieto tai täysin oireeton reaktio, jota tuskin huomaa, tai jonka kanssa pärjää peiton alla sairastaen. Vai viekö virus tehohoitoon? Tai peräti hautaan?
Pienen karhunkierroksen ympyrälenkki sulkeutuu. Palaan Myllykosken riippusillalle.
Myllykoskella on lounasaikaan muitakin, lämmin tuli palaa nuotiokehässä. Pysyn kaukana muista.
Istahdan hetkeksi aurinkoon myllyn lumipenkkaan, jään ihmettelemään vastarannan suloisen koskikaran kalastuspuuhia.
Tuo pieni luontokappale on onnellisen tietämätön ihmiskuntaa kohdanneesta pandemiasta, tästä helvetillisestä koronakatastrofista.
∞
Tilanne kymmenen päivää Pienen karhunkierrokseni jälkeen, tänään 20.3.2020:
Suomessa tartuntojen lukumäärää ei tiedä enää kukaan. Edes sairaalahoitoon ja teho-osastoille päätyneiden lukumäärää ei ole muutamaan päivään julkistettu. Tilanne tullee onneksi muuttumaan pian, sillä tilastojen salailun ei pitäisi kuulua länsimaiseen demokratiaan. Jostain käsittämättömästä syystä THL on kuitenkin edelleen päättänyt olla noudattamatta Maailman terveysjärjestön suosittelemaa testauspolitiikkaa, perustellen, että ”jos jokainen suomalainen testataan, se maksaa miljardin”. Testiin pääsee nyt vain oireileva terveydenhuollon työntekijä, ja vakavan infektion takia sairaalaan sisälle otettava potilas. On pakko kysyä, mitä maksaa jättää ilmeisen sairaat testaamatta? Mitä se maksaa, että testaamattomat flunssapotilaiksi itsensä kuvittelevat levittävät virusta ympäriinsä, myös hauraimpiin riskiryhmiin?
Kirjoitin 8.3. edellisen kerran koronasta. Silloin olin syvästi huolissani siitä, että viranomaiset eivät olleet tehneet käytännössä yhtään mitään ihmisten kontaktien vähentämiseksi. Näytti ilmeiseltä, että ilman viranomaisten voimakasta puuttumista, maamme on Italian koronatuhon tiellä. Tilanteeseen tuli onneksi vihdoin muutos, kun hallitus julisti poikkeustilan 18.3. Silti pelottaa, että Suomessa on tehty liian vähän – liian myöhään.
Entä mitä kuuluu Italiaan? Koronatartuntaan kuolleiden määrä Italiassa ylitti eilen Kiinan: Italiassa koronaan kuolleita on nyt 3405. 427 ihmistä enemmän kuin eilen. Kun kävelin parisen viikkoa sitten Pienellä karhunkierroksella, kuolleita oli koko maailmassa vähän yli 3000. Nyt luku on melkein nelinkertainen.
Olemmeko Italian tuhon tiellä, se riippuu meistä itsestämme.
Jokainen meistä vastaa omasta ja perheensä turvallisuudesta.
Jokainen meistä muokkaa nyt tulevaisuutta.
Jos pysymme kotona ja vältämme kontakteja muihin, on meillä vielä toivoa.
Nuorten pitäisi nyt ymmärtää, että koronanoutaja voi osua myös teidän kohdallenne. Vaikka kaksikymppinen kuvittelee olevansa kuolematon niin liikenteessä kuin kaupungilla, tämä koronan perkele on otettava vakavasti. Tämä tauti ei sääli ketään, eikä kukaan meistä voi ennakkoon tietää, miten oma elimistö virukseen reagoi. Tämä ei ole mikään kausi-influessa, tämä on tappaja.
Today, I have a message for young people: you are not invincible. This virus could put you in hospital for weeks, or even kill you.
Even if you don’t get sick, the choices you make about where you go could be the difference between life and death for someone else.
Ja te suurimpaan riskiryhmään kuuluvat yli 70-vuotiaat, pysykää kotona ja välttäkää kaikkia kontakteja. Ihan juuri niin kuin presidenttimme Sauli tänään sanoi.
Ottakaa tarjottu apu vastaan. Kaupassa ja apteekissa käyköön puolestanne joku vähemmän haavoittuva, joku jonka immuunipuolustus on paremmassa iskussa.
Me teidän lapsenne emme mitään muuta niin toivo, kuin että ensi juhannuksenakin voimme kolmen sukupolven voimin nostaa siniristilipun yhdessä salkoon.
Ja todeta sitten yhdessä, että kyllä me tästäkin selvisimme.
Lisätietoja ja linkkejä:
WHO:n karttapohjaisen tilaston löydät täältä.
Helsingin Sanomien koronaseurantasivun löydät täältä.
∞
Ethän käytä tämän sivuston kuvia luvatta?
Copyright © 2019 Johanna Suomela.
All rights reserved.
Kiitos että luit ❤ Jos tykkäsit, laita jakoon.
Maisemaonnellista voi seurata myös näissä kanavissa, tervetuloa!
Facebook | Instagram | Twitter | Blogit
Eletään kyllä erikoisia aikoja.
Kävin viemässä aiemmin viikolla äidilleni ruokatarvikkeita, koska hänellä ei koskaan ole mitään kotivaraa kaapeissa. Kaiken lisäksi 70+ ja syöpä. Vein vaan ostokset tuulikaappiin ja juteltiin ikkunan läpi. Kyllä keretään sitten paremmin näkemään keväämmällä. Painotin hänelle, että koittaa nyt vaan pysytellä kotona, vaikka aika kävisi kuinka pitkäksi.
TykkääLiked by 1 henkilö
Erikoisia aikoja eletään, toden totta. Meidän kaikkien täytyy tehdä kuin sinä, auttaa päivittäistarpeissa, ja yrittää saada vanhempamme pysymään kotona. Vaihtoehtoja ei ole ❤
TykkääTykkää
Lovely photos ❤️
TykkääLiked by 1 henkilö
Thank You dear Elisabeth ❤
Stay safe!
TykkääLiked by 1 henkilö
Keep safe, dear Johanna ❤️
TykkääLiked by 1 henkilö
Pieni karhunkierros olisi upea. Toivottavasti tämä kaoottinen tilanne menisi pian ohi ja noihin maisemiin voisi syksyllä lähteä hyvillä mielin.
Mun mielestä nuorten olisi pitäisi ajatella vielä enemmmän muita kuin itseään. On epätodennäköistä (vaikkakin mahdollista), että se koronanoutaja tulee omalle kohdalle. Sen sijaan välinpitämättömyydellä voi saada paljon vahonkoa aikaan tartuttamalla virusta muihin.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Mikko, Pieni Karhunkierros on upea. Erityisen upea se oli nyt, kun sain kiertää sen yli puoliväliin omassa rauhassani. Oikea koronaretriitti! 🙂
Tässä koronan leviämisen hillitsemisessä pitäisi tosiaankin ajatella muita kuin itseään. Juuri niitä kaikkein heikoimpia ja perussairaita, jotka todennäköisesti eivät taudin mahdollisesti hengitysvajausoireyhtymäksi edetessä siitä selviäisi. Olen hämmentyneenä seurannut kotikaupunkini nuorisoa, joka edelleen kokoontuu ryhmissä kaupungilla, ja vääntäytyy pelaamaan korista lukitun kentän aitojen yli. Moni tuntuu ajattelevan, että vietämme pidennettyä pääsiäislomaa. Näkymätöntä uhkaa ei oteta tosissaan, kun aurinko paistaa ja linnut laulavat – kun kukaan tuttu ei ole vielä sairastunut, joutunut osastohoitoon, saati teholle.
TykkääTykkää
Hei,
Kiitos lukuelämyksestä ja mahtavista kuvista. Teksti sopii mailman aikaan. Toivottavasti en sairastu ja olen lukemassa seuraavan. Pysy terveenä
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Heikki,
toivon todella että saamme yhteisin ponnistuksin kotona pysyen, ja sosiaalisia kontakteja välttäen tuon kamalan viruksen pysäytettyä.
Pysythän sinäkin terveenä!
TykkääTykkää
Eksoottisen näköisiä maisemia. Tästä sinun postauksesta on jo aikaa, mutta Helsingin kantakaupungissa edelleenkin ihmiset näyttävät pelaavan jalkapalloa, pitävän leikkitreffejä ja lenkkitreffejä ja kaupoissa ei kukaan pidä turvaväliä. Kaikki mun naapuritkin vie edelleen lapsena päiväkotiin jotta saavat keskittyä rauhassa etätöihin vaikka aikuisia kotona on kaksi ja lapsia vain yksi, eikä työt ole kriittisten alojen hommia. Meille toi ruokakaupan kuski just ruokalähetyksen paljain käsin, oli availlut ovia ja kulkenut hissillä – ja meidän talossa on pari todettua coronatapaustakin. Jossain muualla koko talo olisi varmaan karanteenissa mutta ei täällä… ja itse asiassa karanteenin aikanakin saa suomalaisten sääntöjen mukaan käydä silti lenkillä 😀 Tätä ei tosiaan vieläkään ole otettu kovin vakavasti.
Voi hyvin!
TykkääLiked by 1 henkilö
Huh huh. Ajattelin että tuo ”pidennetty pääsiäisloma” on vain meidän ongelmamme täällä koronakeskittymässä, mutta että siellä kaupungillakin…. Taitaa olla tauti vielä liian etäällä monen omasta arjesta tarkastellen, ettei tarvitse muuttaa käytöstä. Mutta niinhän THL alkuun ohjeisti, että kun pestään käsiä niin kaikki menee hyvin, ja aika monella on se uskomus, että se riittää. – En vain oikein jaksa uskoa, että Eeva Ahtisaaren käsihygieniassa olisi Musiikkitalon konsertissa ollut toivomisen varaa.
Meillä kotona on kaikki kaupungilla liikkuminen pannassa. Kaikki ostokset haetaan valmiiksi kerättyinä kaupan lastauslaiturilta kerran viikossa. Punaviini loppui yli viikko sitten, mutta lisää ei saada, kun Alkokin on laitettu ”karanteeniin”. Aamun koiralenkeillä kuljen omia polkujani, ja kartan satunnaisia vastaantulijoita kuin ruttoa. Tänään joudun noutamaan yhden kauan aikaa sitten tilaamani lähdeteoksen R-Kioskilta, enkä aio mennä lähellekään ilman hengityssuojainta.
Parin viikon kuluttua HUS:in teho-osasto natisee liitoksissaan, enkä todellakaan haluaisi silloin olla terveydenhuoltoa kuormittamassa – ainakaan silkkaa ajattelemattomuuttani.
Pysykää terveinä! ❤
TykkääLiked by 1 henkilö
Meillä on kaikki tarvittava, mutta hengityssuojaimia ei ole. (En halua hakea sellaista apteekista enää tässä vaiheessa kun siellä varmasti on koronaa.) Jos pysyy kotona niin ei kai niitä tarvi? Onneksi on etätyöt.
TykkääLiked by 1 henkilö
Minäkään en haluaisi Ärrälle mennä, tilasin kirjapaketin pikkukaupan noutoautomaattiin, mutta se lienee nyt ääriään myöden täynnä, kun koronan takia noutoaikoja pidennettiin.
Ja juu, ellei kotoaan poistu, ei tarvitse hengityssuojaintakaan. Mutta kauppaankaan en menisi enää ilman. Toivottavasti keräyspalvelu toimii jatkossakin, eikä tarvitse ottaa sitäkään riskiä.
Onneksi on etätyöt!
TykkääLiked by 1 henkilö
[…] Pieni Karhunkierros talvella – ajatuksia koronakatastrofin alkumetreiltä […]
TykkääTykkää
[…] Pieni Karhunkierros talvella – ajatuksia koronakatastrofin alkumetreiltä – MAISEMAONNELLINEN (j… […]
TykkääTykkää
[…] Pieni Karhunkierros talvella by Maisemaonnellinen […]
TykkääLiked by 1 henkilö