Pieni Karhunkierros talvella – ajatuksia koronakatastrofin alkumetreiltä

Herään Kuusamon Juumassa aamuyöllä pikkuruisessa kelomökissä ahdistaviin painajaisiin. Avatessani BBC:n uutissovelluksen huomaan, että todellisuus on painajaistanikin pahempi.

Korona perkele. Kauan ja hartaasti odotettu Kuusamon viikkoni uhkaa typistyä yhdeksi perillä vietetyksi päiväksi.

Ympärillä vallitseva todellisuus on viikossa muuttunut tieteiselokuvaksi. Media uutisoi uusien todennettujen tartuntojen määrästä, mutta jo yksinkertaisella päättelyllä tänään 10.3.2020 ymmärtää, että todellisten tartuntojen määrä on paljon suurempi kuin raportoidut 40. Edes testiin ei pääse, ellei palaa matkalta epidemia-alueelta – tai ellei ole ollut kontaktissa positiiviseksi testattuun.

Juuri nyt tuntuu turvalliselta olla Oulangan kansallispuiston sylissä yksin, ilman ihmiskontakteja.

Pieni karhunkierros on Suomen kaunein päiväpatikkareitti

Koska huomista päivää ei meille ole luvattu, päätän ottaa tästä puoliaurinkoisesta maaliskuun kevätpäivästä Kuusamossa kaiken ilon irti.

Pakkaan päiväreppuuni ruisleipää ja vettä, ja suuntaan Pienen Karhunkierroksen lähtökyltin alta matkaan.

Heti ensi metreillä yöllä jäätynyt edellispäivän sateen kiillottama, rapea jääpinta meinaa yllättää. Olisiko sittenkin pitänyt ottaa lumikengät, vai pärjäänkö nastakengilläni? Päätän jatkaa ilman lumikenkiä, mutta kadun päätöstä jo ennen Niskakosken riippusiltaa.

Portaikot ovat jäätyneet kelkkaränneiksi, kenkien sirot nastat luistavat jyrkissä nousuissa ja laskuissa. Tulen ensimmäisen portaikon alas harkittua pehvamäkeä.

On tiistai, viimeisetkin koulujen hiihtolomat ovat päättyneet edellisviikolla. Pieni karhunkierros näyttää olevan tänään yksityisreittini.

Lunta on ollut edellisellä viikolla metri. Eilinen vesisade on syönyt ahnaasti valkoisia hankia, ja viime yön kova tuuli finalisoi tilanteen. Puhuri kurmootti puista tylysti alas kaiken tykyn.

Oulangan kansallispuiston Myllykosken kuohut rauhoittavat

Onneksi uljas Myllykoski on kaunis tykkypuilla – ja ilman. Kosken kuohujen ihailuun voisi uppoutua – ja unohtaa kaikki maailman harmit ja mielipahan.

Vaikkei jaksaisi taivaltaa koko Pientä karhunkierrosta, kannattaa ajaa Juumaan Basecamp Oulangan parkkipaikalle, ja kävellä muutama sata metriä myllylle. Jos jaksaa kävellä kolme kilometriä, eivätkä jyrkät nousut ja laskut ole este, voi jättää auton Pienen karhunkierroksen lähtöpaikalle Juumaan. Niin pääsee nauttimaan peräti kahdesta riippusillasta, ensin Niskakoskesta, sitten Myllykosken näköalasillasta.

Myllykoskella on tänään vain aamuvirkku pariskunta kävelysauvoineen, ketään muita ei näy.

Päätän lähteä kiertämään Pientä Karhua myötäpäivään. Järkeilen, että niin saan mennä mahdollisimman pitkään omassa rauhassani – vailla tarpeettomia kohtaamisia, jotka voivat muutaman viikon päästä osoittautua kohtalokkaiksi. 

Ylitän Myllykosken riippusillan, otan kaikki tarpeelliset ja tarpeettomatkin kuvat.

Edessäni aukeava polku kestää muuten askelluksen hyvin, mutta varomaton askel aavistuksen polun ytimestä sivuun saa jalan humpsahtamaan hankeen yli polven.

Putaansaaren uoman ylikulkusillan päälläkin on puolimetrinen lumikerros. Kaiteesta ei näillä lumimäärillä ole paljon iloa.

Pyöreälammella ei ole ristin sielua, ja tulipaikkakin on uponnut hangessa ammottavaan nokiseen nuotiosilmään.

Kuumottava Kallioportti tarjoaa talvella vastusta – molempiin suuntiin

Tiedän odottaa hankaluuksia Kallioportilla. Jyrkkien portaiden kunnosta kun ei voi tietää etukäteen muuta kuin sen, että talvikunnossapitoa ei ole tarjolla.

Kallioportin laella aurinko pilkahtaa pilvisaumasta juuri oikealla hetkellä. Ei ole täälläkään tykkyä, mutta kaunista on.

Kallioportin laelle on edellisen käyntini jälkeen rakennettu turvallisen oloinen kaiteellinen katselulava portaiden uusimisurakan yhteydessä. Kiitos Metsähallituksen luontopalvelut. Näistä on iloa minulle, ja monille muille.

Vedän keuhkojeni täydeltä sisään raikasta erämaan ilmaa.

Hengitys, miten ihana, mutta käsittämättömän aliarvostettu elintoiminto.

Mietin, miten tuskallista voikaan olla koronan kourissa keuhkojen hengitysvajausoireyhtymässä.  Miltä tuntuisi haukkoa happea kuin kala kuivalla maalla, 30 kertaa minuutissa? Näkymätön uhka vaanii nyt ihmisjoukoissa, ja sen oireisto on moninainen.

Katselutasanteelta portaikko laskeutuu suorana ja jyrkkänä.

Nastakengissäni ei ole mitään pitoa. Roikun käsivoimin kaiteiden pystypuissa, välillä liu’utan paksua nahkakäsinettäni kaidetta pitkin. Yritän ottaa tukea jaloilla pystypuista. Tämä on ylivoimaisesti elämäni raskain alamäkiosuus. Onneksi on hyvät käsineet!

Kaiteellisen portaikon jälkeen tukea tarjoilee köysi.

Tarraan köyteen ja laskeudun takaperin alaspäin. Liikkuminen on kuin käänteistä kiipeilyä!

Harrisuvannon taukokatos ja lumen peittämä riippusilta

Harrisuvannolla minua odottaa autio taukopaikka. Mutta ei tänne taukoilemaan olekaan tultu, vaan matkaa jatkamaan. Elimistöni stressihormonitaso lie korkea kauniista maisemista huolimatta. Ihan kaikkea stressiä ei luontokaan helpolla tasapainota.

Pikkuinen ylikulkusilta kantaa selässään puolimetristä lumitaakkaa. Jonkun edellisen kulkijan jalka on siinä livennyt, mahtoiko selvitä putoamatta jäälle?

Harrisuvannon riippusilta on Pienen karhunkierroksen riippusilloista vähäliikenteisin. Niinpä sen päällä on reilu kerros lunta, monta kymmentä senttiä. Ennen sillalle astumista mietin, kuinka paljon lumikerros painaa – ja kestääkö silta sen… Ja minut.

Paikoin sillan lumikuorrute on profiililtaan kuin pyramidi. On pakko asettaa jalka poikittain, ettei lipeä. Näitä lumikuorrutettuja patikkakelejä ajatellen olisi hyvä, jos sillan reunaverkot olisivat pienisilmäisempiä, vaikka sellaisia kuin Espanjan Caminito del Reyllä.  Tiheäsilmäinen verkko estäisi lipeävää pikkujalkaa, lapsen tai koiran – tai kädestä putoavaa älypuhelinta – päätymästä verkon silmänreikään – tai vesistöön.

Harrisuvannon jälkeen reitti nousee harjumaisemaan, kulkee mäntyjen keskellä. Kun koski ei kuulu eikä näy, ajatukseni lähtevät harhailemaan. Whatsuppi laulaa reisitaskussa, sorrun näpyttelyyn. Hyvä ystävä jakaa ahdistukseni, mietimme maailman ja Suomen tilannetta.

Jaamme huolemme hallituksen mitättömistä estotoimista (tilanne 10.3.2020), ja siitä, että vain harva tuntuu ymmärtävän, kuinka vakavasta ja yleisvaarallisesta taudista Koronassa on kyse. Vielä olisi aikaa estää tautitapausten eskaloituminen Italian malliin, mutta tekevätkö viranomaiset mitään? Tekevätkö ihmiset mitään? Nyt pitäisi ottaa etäisyyttä, välttää kontakteja, ja minimoida kaikki turhat kohtaamiset.

Havahdun ajatuksistani, olen kävellyt pitkään automaattiohjauksella. Vaikka polun varressa istuisi karhu minua tuijottamassa, kävelisin ohi katse kännykän näytössä, ajatukset koronakatastrofissa.

Onneksi kosken kohina palauttaa takaisin hetkeen.

Tämä on kaunis maailma.

Voi sinua Kuusamo.

Voi sinua maailma.

Voi meitä.

Vähän ennen Siilastupaa depressiivinen rauhani rikkoutuu. Ulkomainen pariskunta kävelee vastaan vaellussauvoineen.

Hyppään polun sivuun niin kauas kuin pääsen, yritän tervehtiä kohteliaasti vaikka selkäni käännänkin. Turvaväli, sehän meille suomalaisille sopii.

Siilastuvan lounasruuhkaa

Siilastuvalla ruuhka yltyy. Paikalla on tyttö novascotiannoutajansa kanssa, ja kaksi eläkeikäistä. Pysyn monen metrin päässä, mutta kerron auliisti kuumottavat kokemukseni Kallioportin portaista, ja toivotan hyvät päivänjatkot.

Kuukkelit pyrähtelevät ympärilläni. Kyllähän minä teillekin serveeraisin, jos jotain söisin, mutta mennään nyt näillä vauhdeilla maaliin asti.

Mutta Jyrävää on silti pysähdyttävä hetkeksi ihailemaan.

Jyrävän massiiviset jääpaadet eivät ole yhden päivän sateista moksiskaan.

Luonto on kaunis. Maailma on kaunis.

Mieleeni tulevat Desideratan sanat:

Desiderata

Kulje tyynenä melun ja kiireen keskellä, ja muista mikä rauha kätkeytyy hiljaisuuteen. Pysyttele hyvissä väleissä jokaisen kanssa, ja ole alistumatta niin kauan kuin voit.

Puhu totuudestasi hiljaa ja kirkkaasti, ja opettele kuuntelemaan.
Tee se, vaikka ihmiset kuulostaisivat tylsiltä ja yhdentekeviltä, sillä jokaisella meistä on ikioma tarinamme.

Karta ihmisiä, jotka ovat äänekkäitä ja vihamielisiä, sillä he ovat vaivaksi ja kiusaksi sielullesi.

Jos vertaat itseäsi muihin, turhamaisuutesi nousee pintaan tai katkeroidut.

Aina löytyy sinua suurempia ja pienempiä ihmisiä.
Iloitse saavutuksistasi, ja tunne riemua myös matkastasi.

Ole oma itsesi.
Älä koskaan teeskentele kiintymystä.
Suhtaudu rakkauteen ilman epäilyksiä.

Kaiken kuivuuden ja lakastumisen uhan allakin rakkaus kasvaa roudan alta kuin ruoho.

Anna vuosien opettaa itseäsi, ja luovu suosiolla nuoruutesi leikeistä.
Ravitse mielesi voimaa varjelemaan itseäsi, kun epäonnistut.
Varo vaipumasta synkkyyteen ja tummiin mielikuviin.
Monet pelot syntyvät uupumuksesta ja yksinäisyydestä.

Kaiken uurastuksen keskellä elä sovussa itsesi kanssa.

Olet syntynyt maailmankaikkeuden lapseksi, tasavertaiseksi puiden ja tähtien kanssa.
Sinulla on oikeus olla täällä, ja vaikka et täysin ymmärtäisikään, niin maailmankaikkeus avaa varmasti salaisuutensa sinulle.

Elä siis rauhassa Luojasi kanssa, mitä ikinä Hänestä ajatteletkaan.
Olivatpa pyrkimyksesi ja toiveesi millaiset tahansa, säilytä kaiken hälyn ja hämmennyksen keskellä mielenrauhasi.

Kaiken teeskentelyn, raadannan ja särkyneiden unelmien keskellä muista, että elät sittenkin kauniissa maailmassa.

Ole iloinen.

Tavoittele unelmiasi.

Juuri nyt unelmien tavoittelu tuntuu liioittelulta. En voi välttyä ajatukselta, että kunpa tämän kaiken joskus päättyessä olisin edes hengissä.

Suurin virhe koronakatastrofin hallinnassa Euroopassa lie ihmisten keskellä vallitseva ajatus, ”että mikäs hätä tässä. Korona iskee vanhoihin ja raihnaisiin, me muut olemme turvassa”.

Mutta valitettavasti totuus on toinen. Korona on henkeä ja terveyttä uhkaava yleisvaarallinen tauti. Kukaan meistä ei voi etukäteen tietää, miten oma elimistömme virukseen reagoi.

Onko oireistona mieto tai täysin oireeton reaktio, jota tuskin huomaa, tai jonka kanssa pärjää peiton alla sairastaen. Vai viekö virus tehohoitoon? Tai peräti hautaan?

Pienen karhunkierroksen ympyrälenkki sulkeutuu. Palaan Myllykosken riippusillalle.

Myllykoskella on lounasaikaan muitakin, lämmin tuli palaa nuotiokehässä. Pysyn kaukana muista.

Istahdan hetkeksi aurinkoon myllyn lumipenkkaan, jään ihmettelemään vastarannan suloisen koskikaran kalastuspuuhia.

Tuo pieni luontokappale on onnellisen tietämätön ihmiskuntaa kohdanneesta pandemiasta, tästä helvetillisestä koronakatastrofista.

∞

Tilanne kymmenen päivää Pienen karhunkierrokseni jälkeen, tänään 20.3.2020:

Suomessa tartuntojen lukumäärää ei tiedä enää kukaan. Edes sairaalahoitoon ja teho-osastoille päätyneiden lukumäärää ei ole muutamaan päivään julkistettu. Tilanne tullee onneksi muuttumaan pian, sillä tilastojen salailun ei pitäisi kuulua länsimaiseen demokratiaan. Jostain käsittämättömästä syystä THL on kuitenkin edelleen päättänyt olla noudattamatta Maailman terveysjärjestön suosittelemaa testauspolitiikkaa, perustellen, että ”jos jokainen suomalainen testataan, se maksaa miljardin”. Testiin pääsee nyt vain oireileva terveydenhuollon työntekijä, ja vakavan infektion takia sairaalaan sisälle otettava potilas. On pakko kysyä, mitä maksaa jättää ilmeisen sairaat testaamatta? Mitä se maksaa, että testaamattomat flunssapotilaiksi itsensä kuvittelevat levittävät virusta ympäriinsä, myös hauraimpiin riskiryhmiin?

Helsingin Sanomat on ansiokkaasti visualisoinut dataa, tuonut epidemian edistymistä laajalti näkyväksi. Niin tänäänkin, 20.3.2020. 

Kirjoitin 8.3. edellisen kerran koronasta. Silloin olin syvästi huolissani siitä, että viranomaiset eivät olleet tehneet käytännössä yhtään mitään ihmisten kontaktien vähentämiseksi. Näytti ilmeiseltä, että ilman viranomaisten voimakasta puuttumista, maamme on Italian koronatuhon tiellä. Tilanteeseen tuli onneksi vihdoin muutos, kun hallitus julisti poikkeustilan 18.3. Silti pelottaa, että Suomessa on tehty liian vähän – liian myöhään.

Entä mitä kuuluu Italiaan? Koronatartuntaan kuolleiden määrä Italiassa ylitti eilen Kiinan: Italiassa koronaan kuolleita on nyt 3405. 427 ihmistä enemmän kuin eilen. Kun kävelin parisen viikkoa sitten Pienellä karhunkierroksella, kuolleita oli koko maailmassa vähän yli 3000. Nyt luku on melkein nelinkertainen.

Olemmeko Italian tuhon tiellä, se riippuu meistä itsestämme.

Jokainen meistä vastaa omasta ja perheensä turvallisuudesta.

Jokainen meistä muokkaa nyt tulevaisuutta.

Jos pysymme kotona ja vältämme kontakteja muihin, on meillä vielä toivoa. 

Nuorten pitäisi nyt ymmärtää, että koronanoutaja voi osua myös teidän kohdallenne. Vaikka kaksikymppinen kuvittelee olevansa kuolematon niin liikenteessä kuin kaupungilla, tämä koronan perkele on otettava vakavasti. Tämä tauti ei sääli ketään, eikä kukaan meistä voi ennakkoon tietää, miten oma elimistö virukseen reagoi. Tämä ei ole mikään kausi-influessa, tämä on tappaja.

Maailman terveysjärjestön johtaja vetosi tänään erityisesti tautia ja liikkumisrajoituksia vähätteleviin nuoriin:

Today, I have a message for young people: you are not invincible. This virus could put you in hospital for weeks, or even kill you.

Even if you don’t get sick, the choices you make about where you go could be the difference between life and death for someone else.

Ja te suurimpaan riskiryhmään kuuluvat yli 70-vuotiaat, pysykää kotona ja välttäkää kaikkia kontakteja. Ihan juuri niin kuin presidenttimme Sauli tänään sanoi. 

Ottakaa tarjottu apu vastaan. Kaupassa ja apteekissa käyköön puolestanne joku vähemmän haavoittuva, joku jonka immuunipuolustus on paremmassa iskussa.

Me teidän lapsenne emme mitään muuta niin toivo, kuin että ensi juhannuksenakin voimme kolmen sukupolven voimin nostaa siniristilipun yhdessä salkoon.

Ja todeta sitten yhdessä, että kyllä me tästäkin selvisimme. 

Lisätietoja ja linkkejä:

Jatkuvasti päivittyvän luotettavan englanninkielisen tietosivun Koronaviruksen etenemisestä löydät täältä.

WHO:n karttapohjaisen tilaston löydät täältä.

Helsingin Sanomien koronaseurantasivun löydät täältä.

∞

Ethän käytä tämän sivuston kuvia luvatta?

Copyright © 2019 Johanna Suomela.

All rights reserved.

Kiitos että luit ❤ Jos tykkäsit, laita jakoon.

Maisemaonnellista voi seurata myös näissä kanavissa, tervetuloa!

Facebook | Instagram | Twitter | Blogit